Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sanokaa suoraan olenko ihan hemmetin itsekäs idiootti, jos teen näin?
12.07.2012 |
Muutin muutama vuosi sitten miesystäväni luokse vieraalle paikkakunnalle, monen sadan kilometrin päähän sukulaisistani ja rakkasista ystävistäni. Olin siinä alkuhuumassa niin rakastunut, että jätin siis kaikki ystäväni, sukulaiset, harrastukset.. kaikki, miehen takia. No nyt viimeisen vuoden olen miettinyt takaisin muuttoa kotipaikkakunnalleni. Isosiskoni ja kaverini haluaisi mut sinne takaisin, ja olis valmis auttamaan mua kaikessa. Voisin jopa muuttaa siskoni omakotitaloon siksi aikaa, että löytäisin asunnon sieltä.
Mulla itselläni on kamala ikävä tuonne paikkakunnalle, mulla ei oo ollu varaa käydä sielä kun pari kertaa vuodessa.
Olen huomannut, että tuo mies, ei ole mulle se oikea. Kaikki asiat on alkanu ärsyttää hänessä, ja hänen vanhemmissaan.
Olen alkanut masentumaan tänne, ja mikään ei ole huvittanut enää pitkään aikaan.
No nyt te varmaan mietitte, että miksen ole muuttanut jo? Noh, olen tuolle miehelle viimeisilläni raskaana.
Jos muuttaisin vauvan kanssa, niin tuntuisi siltä kuin riistäisin isän häneltä. Vaikka tottakai mies saisi nähdä vauvaa niin paljon kuin vaan haluaisi. Jos taas jään tänne, en tule varmaan ikinä olemaan onnellinen. En tunne täältä KETÄÄN, miesystäväni lisäksi, eli mulla ei oo täälä minkäänlaista tukiverkkoa. Tuola 300km päässä taas olis iso joukko auttamassa mua lapsenhoidossa yms..
Joo tiedetään, olempa hienosti järjestänyt asiani.
Mitä ootte mieltä? Mitä mun pitäis tehdä?
Kommentit (16)
jäisi ilman isäänsä. Tuon matkan ajaa nopeasti joka toinen vkl.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsikin tutustuisi ja näkisi sukuaan.
miehelle ikävämpi juttu,mutta voihan hänkin muuttaa lähemmäksi teitä.
tsemppiä vaan kovasti,ja täytyy toivoa,ettei mies käy hankalaksi.ja huom,hän ei voi mitenkään estää muuttoanne!
sano sille suoraan, miltä tuntuu.. jos se muuttaisi sinun ja vauvan kanssa sinun "kotiin"... vai onko nyt kyse siitä, että et halua olla miehen kanssa enää...??? Oletko puhunut hänelle tunteistasi, siitä, että et viihdy siellä...
Jos se ärsyttävyys johtuukin vain hormooneista. Tosin ei ne imettäessä kovin vähene... Rakastumishuuma on myös ohi. Eihän se yleensä paria vuotta kauempaa kestäkään ja muuttuu sen jälkeen rakkaudeksi tai sitten kaverimaiseksi suhteeksi tai eroksi.
Sanoisin, että päätä, että kestät miestä vaikka kaksi vuotta. Jos vielä tuntuu samalta, niin eroa. Lapsen takia sinun kannattaa kuitenkin katsoa tilanteen etenemistä. Toki jos mies on väkivaltainen, juoppo tms., niin sitten kannattaa erota heti, mutta jos on ok, niin sitten kannattaisi antaa hänelle, itsellesi ja lapselle mahdollisuus.
rakastatko miestäsi??
missä miehen suku on??
jos nämä ovat ok niin olet todallikin itsekäs!
mene perhekerhoon ja tapaa niitä ystäviä, eihän ne teille neljän seinän sisälle tosta vaan ilmesty!
entäs miehen kaverit??
harrastatko mitään? sen kautta ystäviä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo tiedetään, olempa hienosti järjestänyt asiani. Mitä ootte mieltä? Mitä mun pitäis tehdä?
Huoh.
Se nyt ainakin on selvää, että muuton ansiosta varmaan älykkyysosamäärä kummallakin paikkakunnalla nousee.
Todella fiksua tehdä ensin lapsi ja sitten miettiä, miten tulevaisuuden oikein järjestäisi.
hormoonit vaikuttaa nimittäin paljon myös siihen parisuhteeseen, ja jos on esikoinen niin miestäsikin varmasti askarruttaa lapsen tulo ja kaikki se vaikuttaa. Kannattaa myös varautua siihen, että eka vuosi vauvan kanssa voi olla aika kamalaa aikaa parisuhteelle, mutta jos vielä senkin jälkeen tuntuu että tyyppi ei ole oikea niin sitten kannattanee miettiä uudelleen.
Ikävän omalle paikkakunnalle ymmärrän hyvin, mutta voisikohan miehesi tulla mukaan?
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ei ole kuulevinaankaan, enkä saa oikeen mitään vastausta ikinä. Mies opiskelee täälä vielä, ja koulua jäljellä 3 vuotta, eli hän ei voisi muuttaa mukanamme. Enkä ole edes varma haluaisinko... -AP
sano sille suoraan, miltä tuntuu.. jos se muuttaisi sinun ja vauvan kanssa sinun "kotiin"... vai onko nyt kyse siitä, että et halua olla miehen kanssa enää...??? Oletko puhunut hänelle tunteistasi, siitä, että et viihdy siellä...
mutta tuossa tilanteessa saatkin olla. Sulla on oikeus omaan elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan oikeasti jos se isä nyt on edes suhtkoht normi tyyppi niin se on sulle uskomattoman hyödyllinen tulevina kuukausina. Yh-elämä ei ole herkkua. Ja monesti miesten isyys herää vasta saatuaan nyytin syliinsä, joten isän kykyä vanhemmuuteen on vaikea arvioida etukäteen
katsella millaista yhteiselämä on? Voithan sitten vauvan kanssa käydä siskosi tai muiden sukulaistesi luona ja kypsytellä päätöstäsi. Miltä tuntuu olla vauvan kanssa kaksin, kaipaatko miestäsi tms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten elelette pari viikkoa sen vasta syntyneen vauvan kanssa ja jos oot edelleen samaa mieltä et haluut eron, nii sitten.
Ei taida pyöriä enää täällä kertomassa mihin tulokseen tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on ammattisi ja mitä olit ajatellut tekeväsi miehesi paikkakunnalla kun muutit? Lähinnä koitan löytää sitä "punaista lankaa" mitä ajattelit muuttaessasi...
Oliko työpaikka uudella asuinpaikkakunnalla tiedossa? Tuskin. Ukkosi elätiksi siis. Näin ne tyhmät naikkoset tekevät.
Alue: Aihe vapaa
jäisi ilman isäänsä. Tuon matkan ajaa nopeasti joka toinen vkl.