Olen toivottoman ihastunut mieheen, jonka kanssa en kuitenkaan näe tulevaisuutta.

se sua pyörittää, niin ne tunteet kyllä kuolee. Mutta jos haluat säästää aikaa ja itseäsi, niin lähde jo nyt.

Niillä erotuksilla, että mulla on jo lapsia, samoin miehellä. Eli sen suhteen kiire ei ole.



Mutta mies on naimisissa, minä vapaa, enkä jaksa uskoa että mies todella olisi niin rakastunut muhun että eroaisi ja haluaisi vain mut.



Alkutekijöissä ollaan vasta, ja mies on tunnustanut tunteensa mua kohtaan.. mutta siinä me ollaan. En jaksa uskoa että tämä tästä koskaan muuksi muuttuu.



Kamalinta on se, että en kykene tappamaan tunteitani vaikka kuinka yritän. Oltiin puoli vuotta erossa miehen työn takia, luulin sen helpottavan tilannetta. Mutta kauhukseni huomasin, että heti kun mies palasi kuvioihin, kaikki jatkuu entisellään. Kummankaan tunteet ei ole kuolleet.



Ei ole helppoa, ei.

että äkkiä kerralla vaan pois, niin ei satu niin paljoa.

Se vaan on vaikeampaa kuin uskoinkaan. Meillä oli myös taukoa näkemisestä, mutta kun taas näimme, tunteet roihahtivat. Suhteessa on intohimoa jollaista en ole ennen kokenut ja hänen seurassaan on hyvä olla.



Olemme molemmat vapaita, mutta tämän ikiäisenä jo tietää millaisia piirteitä elämänkumppaniltaan haluaa. Intohimo ei riitä.



Luulin pystyväni pitämään suhteen kevyenä, mutta nyt en saa miestä mielestä ja kaipaan hänen luokseen koko ajan.



ap

ja todennäköisesti odottaa tältä suhteelta enemmänkin. Mutta itse en usko että onnistuisimme ikinä luomaan tasapainoista ja toimivaa suhdetta. Olemme tapailleet vasta muutaman kuukauden ja erilaiset elämäntilanteemme eivät ole toistaiseksi haitanneet. Jos alkaisimme sovittamaan elämiämme yhteen, konfliktit olisivat taattuja.



ap

En ainakaan mä.. Elin "unelmieni miehen" kanssa yhdessä 1,5v ja sitten erottiin..vaikka se sattui niin molempia!Mutta tapahtui jotain sellaista mitä ei kestetty, ei pystytty silloin yhdessä niitä asioita käsittelemään. Koskaan ei kummankaan kuitenkaan ollut hyvä olla eron jälkeen, soiteltiin ja kk erosta alettiin tapailla taas. Nyt erosta on pian 4kk, ja siitä 3kk on oltu yhdessä tosi paljon, eikä kummankaan tunteet ainakaan laimentuneet ole...ei, pikemminkin mäkin tajuan kuinka erityisen rakas tämä mies mulle on! Ja tiedän olevani hänelle rakas.



SILTI en tiedä, onnistuuko tää lopulta. Mua sattuu kevään tapahtumat niin paljon lopulta kuitenkin, että vaikka kuinka rakastan ja haluan enkä voi uskoa että koskaan ketään muuta kohtaan tuntisin vastaavaa, niin SILTI en tiedä onko musta lopulta tähän. Aion kuitenkin nauttia tästä ihanasta sen aikaa kun kaikki on hyvin ja kaunista. En haluaisi erota enää koskaan, mutta mulla on tunne että niin tulee käymään. Päätin kuitenkin nyt vaimentaa sen tunteen ja nauttia. Jos tulee syytä ikäväöidä ja itkeä, sitten vain on niin. Nyt haluan nauttia tästä miehestä mun elämässä, meidän rakkaudesta ja intohimosta, tuokoon tulevaisuus tullessaan mitä vain.

mutta sillä erotuksella, että olen onnettomasti ihastunut itseäni 10v nuorempaan, lapsettomaan mieheen. Ihastuminen on kyllä molemminpuolista. Itselläni on jo lapsi ja tästä erilaisesta elämäntilanteesta ja liian suuresta ikäerosta johtuen yhteinen tulevaisuus on mahdotonta. Miehellä on kuitenkin vielä kokematta perheen perustaminen ja lasten saaminen, jonka minä olen jo kokenut. Lisäksi ulkopuolisten suhtautuminen suuren ikäeron vuoksi pelottaa.

Harmittaa, ja nyt olenkin riuhtaissut itseni jo yli vuoden kestäneestä suhteesta irti, koska miksi jatkaa pidempää ja kiintyä vielä syvemmin, jolloin sattuu vielä pahemmin..elämä on

mutta sillä erotuksella, että olen onnettomasti ihastunut itseäni 10v nuorempaan, lapsettomaan mieheen. Ihastuminen on kyllä molemminpuolista. Itselläni on jo lapsi ja tästä erilaisesta elämäntilanteesta ja liian suuresta ikäerosta johtuen yhteinen tulevaisuus on mahdotonta. Miehellä on kuitenkin vielä kokematta perheen perustaminen ja lasten saaminen, jonka minä olen jo kokenut. Lisäksi ulkopuolisten suhtautuminen suuren ikäeron vuoksi pelottaa.

Harmittaa, ja nyt olenkin riuhtaissut itseni jo yli vuoden kestäneestä suhteesta irti, koska miksi jatkaa pidempää ja kiintyä vielä syvemmin, jolloin sattuu vielä pahemmin..elämä on

mun mies on 13v nuorempi! Mä oli 2 lapsen yh kun tavattiin. Nyt 2 yhteistä lastakin.

Mikä tuossa nyt on niin mahdotonta??

tiedät konflikteja tulevan?

Vierailija wrote:

mutta sillä erotuksella, että olen onnettomasti ihastunut itseäni 10v nuorempaan, lapsettomaan mieheen. Ihastuminen on kyllä molemminpuolista. Itselläni on jo lapsi ja tästä erilaisesta elämäntilanteesta ja liian suuresta ikäerosta johtuen yhteinen tulevaisuus on mahdotonta. Miehellä on kuitenkin vielä kokematta perheen perustaminen ja lasten saaminen, jonka minä olen jo kokenut. Lisäksi ulkopuolisten suhtautuminen suuren ikäeron vuoksi pelottaa.

Harmittaa, ja nyt olenkin riuhtaissut itseni jo yli vuoden kestäneestä suhteesta irti, koska miksi jatkaa pidempää ja kiintyä vielä syvemmin, jolloin sattuu vielä pahemmin..elämä on

 

mun mies on 13v nuorempi! Mä oli 2 lapsen yh kun tavattiin. Nyt 2 yhteistä lastakin.

Mikä tuossa nyt on niin mahdotonta??

Jos toinen haluaa (omia) lapsia ja toinen on jo lapsensa tehnyt.

Näpit irti varatuista! 

Ainakaan varatun kanssa ei kannata ikinä säätää yhtään mitään ja uskoa olevansa tälle varatulle elämänsä suuri rakkaus (ja siihen päälle huijaus). Tietenkin varattu tällaista vakuuttaa ja valehtelee avioliiton olevan erosinettiä vailla: kestääkseen puolison nalkutusta ja lapsikatrasta, mutta sinusta hakee vain piristystä ja vaihtelua elämäänsä. Jos varattu  haluaa jonkun muun, niin sitten hän eroaa ensin ja vasta sen jälkeen sitoutuu toiseen ja vannoo niitä rakkausvalojaan.