Lue keskustelun säännöt.
Onko teistä oikein, että lapset erotetaan?
12.08.2012 |
Tuttavapariskuntani on eronnut ja taistelee lapsista. Isä haluaa pojan itselleen (vain pojan, tyttöä ei ole halunnut oikein nähdä ees eron aikana).
Isä ei ole ollut hyvä isä, mutta takana voimakastahtoiset isovanhemmat, jotka maksaa kaikki oikeuskulut ja tekevät mitä tahansa, jotta poika saadaan itselle (ainoa lapsenlapsi).
Kun äiti ei tietenkään lämmennyt ajatukselle, niin vaatimus muuttui, että molemmat lapset isälle.
Kiristys taitaa tehota, koska äiti tuntuu jo sopeutuvan ajatukseen ilman poikaansa. Eli antais periksi, jotta sais pitää ees tytön.
Mun sydän särkyy lasten puolesta. Kumpikaan ei ole enää niin pieni, etteikö toista muistaisi ja kaipaisi. Välimatkaa lapsilla tulee olemaan paljon. Toki toisiaan tulisivat näkemään, mutta eihän se sama ole.
Lapsiraukat aikuisten maailmassa. :/
Kommentit (9)
Sisaruksia ei ole tehty toisiaan varten. Lapselle on vanhempi tärkeämpi kuin sisarus.
Toki vanhempi ja usein juuri äiti on lapselle tärkeämpi kuin sisarus. Mutta miten on elämässä? Nyt 34-vuotiaana kun voisin sanoa, että sisko alkaa olla aika lähellä äitiäni, isän ohi on jo menty, kun mietitään kuka on tärkeä elämässäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempieni erotessa reilu 20 vuotta sitten yksi veljistäni jäi isälle ja loput lapset äidille. Viikonloppuisin olimme kaikki lapset jommallakummalla vanhemmalla. En muista koskaan lapsena tästä kärsineeni, eikä veljeni kanssa tämä ole koskaan tullut puheeksi tästä erottamisen näkökulmasta. Veljeni kanssa meillä on ollut aina hyvin läheiset välit. Nyt aikuisena juuri hän on läheisin vanhempiini ja muihin sisaruksiin verrattuna. Samoin veljelläni on erittäin läheiset välit muihin sisaruksiini, eikä suhteistamme mitenkään huomaa, että puolet lapsuudesta olemme olleet erillään.
En kirjoita tätä kannatuksena erottamiselle, vaan lohdutuksena, että erosta huolimatta sisarusten välille voi syntyä läheiset välit.
Se on vanhempien tehtävä.
Tätä juuri tarkoitan. Lapset tehdään toisiaan varten, olemaan toisille seurana ja hoitamaan/huolehtimaan toisistaan. Näin vanhempi vai helpottaa omaa elämäänsä.
Ja miksi juuri poika pelinappula, voihan se olla tyttökin. Tässä oli erään ulkopuolisen näkemys joka on muutenkin puolueellinen.
eihän se oo täyssisarusten etu että erotetaan toisistaan, mutta se on yleensä vanhemmille niin helpompaa ja erotessa kun asiat tehdään niin kuin vanhemmille sopii.
Kumpikin vanhempi saa leikkiä hyvää vanhempaa ja yksinhuoltajaa. Kaippa se omaatuntoakin helpottaa kun hoitaa edes jotain lapsistaan.
Sisarussuhde on elämän pisimpiä ihmissuhteita. Sisarukset kasvattavat toinentoistaan. Sisaruksesta on toiselle tukea ja turvaa niin hyvissä kuin huonoissakin asioissa.
Miksi aikuisten itsekkyyttä eli kostonhalun takia pilataan sisarussuhde.
Miten lapsen suhde siihen toiseen vanhempaan(siihen jonka luona ei asu) voi kehittyä normaaliksi, kun lapsi joutuu miettimään miksi vanhempi ei halunnut minua vaan sisarukseni. Mitä vikaa minussa on? Miksi en kelpaa?
Ei liity mitenkään siihen että asuuko sisarukset eri paikoissa. Taas huomaa palstalta, isästä viis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroavalla pariskunnalla kaksi lasta, mutta kuitenkin poika ön ainoa lapsenlapsi?
siis molemmat ovat näiden isovanhempien lapsenlapsia, tyttö ja poika. Mulla meni sekaisin. Pariskunnan mies on siis näiden isovanhempiaen ainoa LAPSI ja kyseessä ainoat lapsenlapset. Mutta eivät myöskään tytöstä välitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko äiti kertonut että isovanhemmat eivät välitä tytöstä vai mistä olet kuullut? Toisekseen miksi luulet isän haluavan pojan jos ei kuitenkaan välitä? Minusta kuulostaa sille että sinä kuuntelet vaan äidin juttuja jotka ovat puolueellisia.
Sisaruksia ei ole tehty toisiaan varten. Lapselle on vanhempi tärkeämpi kuin sisarus. Toisaalta on hyvä että poika isälle jolta saa miehen mallin ja samaten tyttö äidille.
Minä en ymmärrä miksi ihmeessä äidin pitäisi saada kaikki lapset ja isän jäädä kokonaan ilman. Jos äiti on niin kamalan huolissaan lapsien erottamisesta antakoon molemmat isälle ja muuttakoon lähemmäksi jotta tapaamisia usein.
Eron jälkeen - jos koskaan - lapsista on tukea toisilleen. Tiedän sen OMASTA KOKEMUKSESTA, sillä minut erotettiin vanhempieni eron yhteydessä myös sisaruksistani. Olimme kouluikäisiä kaikki ja leikkineet paljon keskenämme, joten jäin totaalisen yksin äidin viedessä sisarukset mennessään ja minun jäädessäni isän kanssa asumaan.
Nyt aikuisena erottuani lasten mt-ongelmaisesta isästä koen myöskin erittäin voimakkaasti sen, että omat lapseni ovat voineet saada toisiltaan tukea. En ikinä olisi voinut erottaa lapsia toisistaan, sen verran läheiset he ovat. Ei edes niin, että toinen jäisi asumaan lähistölle toisen aikuisen kanssa - sekään ei ole sama asia kuin asua samassa taloudessa ja voida jakaa huolet, murheet ja muut tuntemukset reaaliaikaisesti.
Voi kun vanhemmat ajattelisivat ensisijaisesti lapsiaan kun eroavat toisistaan... Niinhän tuossa ap:n kertomassa tapauksessakaan ei ole, vaan poikaa (?) käytetään törkeällä tavalla pelinappulana.
Jos isä ei ole nk. hyvä isä eikä kovin läheinen lapsilleen, veisin ehkä äitinä asian oikeuteen saakka. Jos lapset vielä ovat melko pieniä, tuomitaan heidät melko varmasti äidilleen kuten vallitseva käytäntö tuntuu olevan. Isällä lienee motiivina vain kostaa äidille, jos ei ole aikaisemminkaan ollut kovin kiinnostunut omista lapsistaan.