Olen koko ajan kiukkuinen enkä mihinkään tyytyväinen, perhe kärsii =(
En tiedä miten pääsisi eroon siitä että olen aina kiukkuinen ja hermostun heti kun asiat ei mene niin kun haluan.
Tilanne on siis se että perheessämme on minä ja mies ja meidän 3 yhteistä lasta 12v, 7v ja 1kk ja miehen lapsi jokatoinen vkl 14v.
Mikään ei tunnu menevän miehelle ja lapsille jakeluun, ei mitkään säännöt tai tavat, kaikista, siis oikeasti kaikista asioista saa sanoa moneen moneen kertaan päivässä, mä en oikeasti enää vaan kestä.
Okei, paljonnedistystäkin on tapahtunut, takit ym vaatteet eteisessä menee kyllä jo omille paikoilleen melkein aina.
Mutta, astiat jää pöydälle, murot ja maidot yms, jos minä olen poissa talosta vaikka 2 tuntis on talossa sen näköistä kuin meillä ei olisi ikinä siivottu =(
En jaksa nyt kauheesti esimerkkejä laittaa mutta oikeesti on niin turhauttavaa tehdä täällä mitään kun kukaan muu ei käskemättä lsita tikkua ristiin, jos jotain otetaan niin se pitää itse myös korjata pois yms.
Ja minö olen se raivohullu nalkuttava akka kun kösken toisia siivoamaan yms...
Joka päivä nykyään huudan ja raivoan kun ei normi sana tehoa.
Olen myös alkanut saamaan pelottavia raivareita.
Olen niin niin turhautunut ja pettynyt siihen etten saa kuria perheeseen.
Totta kai lapset ottaa mallia isästään joka ei vain tee mitään oma aloitteisesti. Ei, älkääkä kysykö miksi olen tuollaisen miehen kanssa.
Ehlä lähden sitten kun lapset on isoja.
Kommentit (10)
Mua vaan potuttaa koko ajan kun mun pitäisi olla aina se joka on koko perheen moottori. Muuten varmaan maattaisiin sohvalla telkkaa tuijottamassa kaikki päivät.
sä vaikutat mun korviiin/silmiin niin siivousnatsilta kuin vaan pääsee.. Juoksisin lujaa karkuun moista hullua.
Miksi kaikki teidän taloudessa tapahtuu kun SÄ käsket?
Jos otat rennommin niin varmasti asiat tulee hoitumaan, jos tosin ei sun käskemällä punaisella minuutilla, mutta kun niitä minuutteja on sen jälkeen vielä 58.
Vaan siitä että olen esim pyytänyt miestäni hoitamaan pihalla muutaman homman jota en itse pysty tekemään, ihan nätisti monta lertaa ja nyt olen odottanyt 5 vuotta.
12v homma on leikata lerran viikossa nurmikko, koskaan ei vielä ole sitä ajallaan hoitanut ja sitten mulle kiukutellaan kun muistutan asiasta...
Vaatekasat jotka olen jo vuosikausia laittanut tiettyyn paikkaan lasten huoneeseen menon matkan varrelle jäävät edelleen lojumaan siihen ja mennessään niiden kasojen yli ne tietenkin leviävät pitkin lattiaa ja siihen jäävåt..
En tarkoita nyt sitä että pitäisi tehdä heti, mutta jos on vuosikausia opetettu jotain niin miksi se ei vieläkään mene sinne kaaliin???
Vanhempi lapsi myönsi että hän on kuvitellut että heidän ei tarvitse tehdä kun isäkäännei tee...
Polkupyörät on muuten hyvä esimerkki, ne jää jokaikinen päivä keskelle pihaa ja kun iäsken viemään omalle psikalleen niin minä olen tietenkin se hullu natsisiivooja, en mäkään jätä autoa minne sattuu kun sille on oma paikka.
Ap
Varmista, että saat riittävästi jodia. Juo yerba mate -teetä. Syö iltaisin kaksi tablettia Emgesania (magnesium).
Jos ei auta, käy tk-lääkärillä ja pyydä mittaamaan kilpirauhaskokeet. Tarvii olla sekä TSH että T4V (pelkkä TSH ei riitä).
meillä asia kärjistyi toisen lapsen syntymän jälkeen niin, että ehdotin (uhkasin) miehelle, että taloon tulee maksullinen siivooja, ellei hän oma-aloitteisesti (!) ala osallistua kodin töihin. Annoin hänen valita - otti ruohonleikkuun, auton huollon, imuroinnin, sekä lasten lelujen siivoksen. Minulle jäivät tiski- ja pyykkihuolto sekä ruoka-asiat, pölyjen pyyhintä jne.
Sanoin suoraan, että meidän parisuhde tulee lopulta hajoamaan asian takia, jos muutosta ei tavalla tai toisella tule - vaikka en sitä missään tapauksessa haluaisikaan, mutta kun en vain kestä yksin organisoida kaikkea, ja osallistaa miestä (ja lapsia jatkossa) suostuttelemalla/huutamalla.
Muutama kuukausi kului "muistatko mitä puhuttiin" -linjalla, mutta pikku hiljaa on mies alkanut ottaa vastuuta oma-aloitteisesti. Enää minua ei häiritse, vaikka ruoho ehtisi kasvaa pitkäksi asti ennen leikkaamista, tiedän että hän se kuitenkin leikkaa ilman että joudun sata kertaa vinkumaan asiasta ja käymään keskustelun siitä miksi juuri hänen on juuri sekin asia tehtävä.
Olisin todella hankkinut sen siivoojan ja koittanut niin pelastaa muuten hyvän avioliittomme ja lastemme ehjän kodin, jos mies olisi valinnut jättää osallistumatta kotitöihin, vaikka emme todellakaan ole suurituloisia. Onneksi kuitenkin näin. Keskustelua vakavasti suosittelen teidän perheeseen!
Sen läpi käynyt muutama vuosi sitten.
Ap
Ei sile voi oikein mitään. Tuntuu epäreilulta että itsr joutuu tekemään kaiken tinkimään omasta käsityksestä omasta viihtyisästä kodista. Kokeile auttaako teillä se,että jätät pyykkiä pesemättä. Mä aika ajoin panttaan miehen vaatteita ja kun valittaa ettei oo pyhtaita,sanon,etten oo ainoa joka täällä voi pyykkiä pestä. Kokeile,että otatte tavaksi kerätä lelut ja tavarat iltaisin. Lappu jääkaapin oveen,että astiat koneeseen käytön jälkern ja maito jääkaappiin. Tai vaihtoehtoisesti teillä syödään ruoka-aikana yhdessä ja välipaloja ei hyväksytä. Jokaiselle vuoropäiviksi keittiön siivous,eli huolehtii ruokatavarat paikoilleen ja tiskikoneen päälle ja pöydän puhtaaksi. Mielestäni sulla on pian riski masentua uudestaan jos olet jatkuvassa stressissä ja vielä baby bluesit päälle. Sano sr nyt suoraan miehellesi ja pitäkää perhepalaveri. Laatikaa yhdessä säännöt ja vastuut kirjallisesti. Teidän lapsilla o varmaan omat huoneet,velvoita huolehtimaan niistä ja unohda stressaaminen niistä. Sovitte vain että leluja ei enää raahata huoneista muualle. Toivottavasti sulla onnistuu paremmin kun meillä.
Eikö parisuhde ole kahden kauppa?
Juttele sen miehes kanssa, ihan rauhassa. Että voitaisko luoda yhteiset pelisäännöt että näin tää ei vetele.
Sitten kun oot sopinu miehes kanssa, istutte alas lasten kanssa. Yhteiset säännöt seinälle ja jokaiselle vastuuhomma kotitöistä.
Mutta sun ja sun miehes pitää vetää yhtä köyttä. Ja toinen homma on se että miehes pitää saada äänensä kuuluviin, niin typeriä kun ehdotukset sun mielestä voi ollakin, homma ei voi mennä niin että yks vaan sanelee.
Ja mieti tätä kun kasvatat lapsias, että tytöt ja pojat tekee ihan samat hommat ja osaa kodin kaikki työt. Muuten sulla on edessäs sama kitinä joskus mahdolliselta miniältäs.
Ja sit vielä, lopeta raivoaminen. Se ei tee hyvää sulle eikä kenellekään muullekaan. Seuraavan kerran ku käpy meinaa palaa, toteat rauhassa nyt palaa käpy, annat vauvan isälle ja painut lenkille. Sit voi rauhassa taas sanoa, voisitko tehdä tän ja tuo oli sun hommas (ainakin alkuun tarvii ehkä muistutella).
Lopeta ensiksi miehesi passaaminen ja palveleminen,tärkeää on että myös muut oppivat vähitellen huolehtimaan omista asioistaan,olet väkersi opettanut liian hyvälle joka ei loppujenlopuksi olekaan hyvä.
uutta katsantokantaa, anna niiden sotkea niin kauan kuin sotkevat ja ehkä tai ei sittenkään ymmärrä arvoasi. Ei elämä ole siivoamista, ei tavaroiden paikalleen järjestämistä. Nekin täytyy joskus tehdä, mutta ei välttämättä joka päivä, ja ainakaan sen ei tarvi olla sinä joka teet niin. Älä opeta miehiä ja lapsia siihen, että viime kädessä itse teet asiat, jos muut ei tee.