Lue keskustelun säännöt.
Yhden lapsen äidin hermoromahdus(ko)!! Tai jotain pahasti vialla.
11.07.2012 |
Taas tänään tälläinen päivä, kaikki ottaa päähän, suroaan sanottuna vituttaa aivan saatanasti. Mikään ei onnistu, lapsi kitisee vaikka oikeesti hän on ihan kiltisti, mua vaan pienikin äännähdys ottaa kupoliin ja pahasti.
Mua ottaa päähän kun kaikki kaverit aina odottaa että mä otan yhteyttä. Aina. Ihan aina.
Mua vituttaa kun keitin palsternakkaa vauvalle ja ne paskat kuutiot kärähti siihen pohjaan kun oli liian vähän nestettä ja unohdin ne sinne kun piti vauvaa leikittää.
oon niin raivoissani kun tuntuu että mä joudun tekee kaiken yksin. Vaikka mulla on mies joka on kotona yhtä lailla kuin mäkin! Okei, kyl se tänään tiskas. Ja leikitti vauvaa. Mä oon silti ihan poikki. Ja nälissäni. Yritän tän kaiken tiimellyksessä laihduttaakin.
Mietin vaan tänäänkin että MIKSI IHMISET ON TÄLLÄ MAAPALLOLLA. MIKSI?! Eiks kaikki vois vaan kuolla pois?
Ja mulla on vaan yks lapsi.
Kommentit (7)
ihan normaalia jokaiselle kotiäidille. Kaikkein lämpimimmin suosittelen, että lähde kotoa tapaamaan muita ihmisiä, muita äitejä, kutsu heitä kotiisi, käy kylässä! Omaan vastaavaan hermoromahdukseen auttoi kaikkein parhaiten sosiaalisen elämän laajentaminen ja muilta äideiltä saatu vertaistuki. Kotona menee hermot. Mene äiti-lapsiryhmiin, avoimeen päiväkotiin, perhekahvilaan jne.
Lisäksi yritä saada sitä paljon puhuttua "omaa aikaa". Onko sinulla omia harrastuksia? Mitä jos alkaisit käydä esim. jumpassa tms? Käy myös "humputtelemassa": shoppailemassa, kahvilla kaverin kanssa, teatterissa, baarissa, kampaajalla.. Se virkistää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet tylsistynyt ja yksinäinen. Seinät kaatuu päälle ja sitä rataa. Kolmannen kanssa oli sitten jo ihan kiva olla kotona 3 vuotta. Ekan kanssa meinas pää poksahtaa puolessa vuodessa...
minua minnekään, jos kysyn, hän sanoo että hänellä on kyllä aika työkkäriin, tai työhaastattelu, milloin mitäkin. Jälkeenpäin kun huokailen et ois ollu niin kiva käydä Leenan kanssa kahvilla ilman vauvaa, mies sanoo et ei hän tienny et se mulle NIIN tärkeetä ois ollu. En ole ollut missään ilman vauvaa, jos jälkitarkastusta ja yhtä shoppailureissua ei oteta lukuun. Meillä ei ole tukiverkkoa joka vauvaa hoitaisi. ap
minua minnekään, jos kysyn, hän sanoo että hänellä on kyllä aika työkkäriin, tai työhaastattelu, milloin mitäkin. Jälkeenpäin kun huokailen et ois ollu niin kiva käydä Leenan kanssa kahvilla ilman vauvaa, mies sanoo et ei hän tienny et se mulle NIIN tärkeetä ois ollu. En ole ollut missään ilman vauvaa, jos jälkitarkastusta ja yhtä shoppailureissua ei oteta lukuun. Meillä ei ole tukiverkkoa joka vauvaa hoitaisi. ap
Siis eikö miehesi käy töissä?? Mitä hän tekee päivät pitkät, jos ei voi olla vauvan kanssa ja osallistua kotitöihin?? Keskustele tästä aiheesta kunnolla jo nyt heti alkuun, ettei tarvitse sitten 10 vuoden päästä katkeroitua. Lapsi on teidän yhteinen ja yhdessä kannatte hoitovastuun. Miehellä on myös vastuu sinun hyvinvoinnistasi. Miten miehesi kuvittelee, että jaksat olla äiti, kodinhoitaja ja vaimo, jos olet nyt jo noin piipussa? Ja mieti myös itse, millaisessa perheessä ja parisuhteessa haluat elää. Miehesi ei "päästä" sinua koskaan, jos itse alistut siihen.
vaan ilmoita, että nyt minä menen xx:n kanssa kaffille ja heippa.
Jos mies ei sitä aikaa pärjää lapsen kanssa niin nyt on aika opetella.
Ja kyllä sinne kaffilaan voi sen vauvankin mukaan ottaa mutta toki parempi olisi, että saisit hetken olla rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työttömiä, köyhiä, älyllinen kapasiteetti nolla = 0
kuin päälle jääneet ruusunpunaiset lasit?