Lue keskustelun säännöt.
Iskin silmäni perheelliseen mieheen ja nyt kaduttaa. :(
02.08.2012 |
Kaksi vuotta sitten tapasin ihmeellisen ja ihanan miehen, heti ensi vilkaisulla tuli se "vau" tunne ja tiesin, että hänet haluan.
Aika pikaisesti kävi kuitenkin ilmi, että miehellä on lapsi ja avovaimo. :( Se tieto musersi maailmani, enkä voinut muuta kuin yrittää unohtaa miehen. Ja jollain tapaa jo pääsinkin hänestä yli, kunnes mies otti minuun yhteyttä. Tapasimme hänen pyynnöstä ja mies kertoi, ettei saa minua mielestään. Mies sanoi, että eroaa avovaimostaan ja niin hän tekikin muutama kuukausi sen jälkeen, kun sanoi minulle eroavansa.
Emme harrastaneet miehen kanssa seksiä, ennen kuin mies muutti pois avovaimonsa luolta, eli fyysistä pettämistä ei ollut, henkistä sitäkin enemmän. :( Mies muutti eron myötä omaan asuntoon ja aloimme olla yhdessä.
Nyt erosta on 8kk ja minä olen onnellinen miehen kanssa, hän tuntuu oikealta. Mieskin sanoo olevansa onnellinen, meillä on hyvä yhdessä. Mutta jokaikinen kerta, kun näen miehen ja hänen 4v poikansa yhdessä, tunnen valtavaa syyllisyyttä, vein tuolta viattomalta lapselta oikean perheen, erotin hänen isän ja äidin. Katson itku silmässä, kun miehen ex hakee pojan ja mies hyvästelee poikansa, jonka näkee vasta seuraavana viikonloppuna. Tuntuu pahalta katsoa sitä, koska näen miten kipeää se miehelle tekee. ;( Ja miten ymmällään poika on siitä, ettei isi tule kotiin hänen kanssaan.
Järjellä ajateltuna, minä en ollut syy eroon, mies teki oman valinnan, mutta jos olisin sanonut miehelle, ettei jätä avovaimoaan, ettei hän kiinnosta minua. Ehkä mies olisi silloin jäänyt perheensä luo. Mies sanoo, ettei kadu eroaan, haluaa olla kanssani, mutta jotenkin minusta tuntuu, että kyllä hän katuu. Miten hän voisi olla katumatta, sitä ettei saa kuulua poikansa elämään päivittäin?
Kiitos, että sain avautua.
Kommentit (7)
Päinvastoin, olkaa hyvä perhe miehen pojalle. Huolehtikaa parisuhteestanne ja olkaa onnellisia. Niin harva saa täällä mahdollisuuden onneen joten älä ole HULLU ja heitä sitä pois olemattoman syyllisyyden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päinvastoin, olkaa hyvä perhe miehen pojalle. Huolehtikaa parisuhteestanne ja olkaa onnellisia. Niin harva saa täällä mahdollisuuden onneen joten älä ole HULLU ja heitä sitä pois olemattoman syyllisyyden takia.
Voi kunpa osaisinkin ajatella noin. Tuntuu, että vihdoin olen löytänyt kaikkien joukosta sen "helmen" minulle oikean ja turvallisen miehen ja sitten en osaakaan olla onnellinen.
Miehen poika on ihana, en yleensä pidä lapsista, mutta hänestä pidän ja mielelläni vietän aikaa hänen kanssaan. Olen vain aika varpaillani pojan suhteen, koska en halua, että pojan äiti pitää minua uhkana itselleen, en halua, että hän alkaa kuvitella, että koettaisin viedä hänen paikan pojan elämässä. Enkä todellakaan halua, että pojan äiti alkaa hankaloittaa pojan ja miehen tapaamisia. Siksi en edes yritä olla pojalle muuta kuin kiva täti. Ja minusta se riittää, pojalla on jo vanhemmat, isä ja äiti ja perhe, perhe, joka vain asuaa eri osoitteessa.
ap
Olet osasyyllinen eroon, joten syyllisyytesi on sinulle aivan oikein.
Katso sitä lasta ja sen jälkeen omia käsiäsi - ne ovat veressä.
Pientä liiottelua tuossa kädet veressä vertauksessa.
Sellaista tapahtuu, että perheet hajoavat. Ei ole maailmanloppu. Voit huolehtia siitä, että miehesi viettää mahdollisimman paljon aikaa lapsensa kanssa ja olla myös hyvä äitipuoli.
Älä liikaa syyllistä itseäsi, mies teki päätöksensä itse.
tuntuu,että mies jätti perheensä aika hepposesti.
Joten olisi varmaan löytänyt jonkun muun jos ei sua.
mies on vastuussa erostaan.
Oikeasti: jos ei kestä tai halua pysyä uskollisena siksi, että joku muu osoittaa kiinnostusta, ei siitä voi syyttää kiinnostunutta ulkopuolista ihmistä. Se on silloin oma valinta, jossa on punnittu omat intressit ja tilanne toivottavasti monelta kannalta.
Aika moni kohtaa parisuhteensa aikana lukuisiakin itsestä kiinnostuneita muita ihmisiä, ja silloin mietitään mitä itse haluaa ja punnitaan tahto olla omassa suhteessa tai vaihtaa toiseen. Normaalistihan sellainen tuskin hetkauttaa mihinkään suuntaan, mutta joskus (toivottavasti harvoin) voi löytää jotain sellaista, mille oma suhde ei vedä vertoja. Jokainen tekee omat ratkaisunsa omissa suhteissaan. Toki on myös ihmisiä, jotka vaihtaa kumppania kuin sukkia, mutta sekään ei ole ulkopuolisten syy.
Ymmärrän, että tunnet syyllisyyttä ja se on tervettä. Silti pidä mielessäsi, että myös sinua voi tulla joskus joku mies vonkaamaan, ja mieti tilannetta oletko valmis hylkäämään nykyisesi ja onko se silloin tuon toisen miehen syy, jos jätät nykyisesi. Tuskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että pidetään myös mielessä, että kaikki parisuhteet eivät ole mitään "match made in heaven" -tyyppisiä, vaan erilaisia, joskus hyvinkin ongelmallisia, rankkoja, erilaisia, joissa ollaan päädytty yhteen ja yhdessä hyvin erilaisista syistä. Jos joku lähtee omastaan, annetaan hänen tehdä niin. Todennäköisesti se on jätetyllekin lopulta onni, jos ihminen, joka ei halua olla hänen kanssaan antaa hänellekin vapauden.
Olet osasyyllinen eroon, joten syyllisyytesi on sinulle aivan oikein.
Katso sitä lasta ja sen jälkeen omia käsiäsi - ne ovat veressä.