Lue keskustelun säännöt.
argh! olen raivoissani miehelleni!
11.08.2012 |
Olemme seurustelleet nyt 2 vuotta ja asuneen yhdessä noin puoli vuotta. Kesälomat menivät tänä vuonna aivan täysin ristiin.
Minua ärsyttää ja ahdistaa ja mietin täällä jo onko tässä suhteessa enää mitään järkeä. Syy: mies on koko kesän käynyt jokainen viikonloppu jossain ja kesälomansa aikana (4vko) oli kotona yhteensä ehkä noin viikon. Kesälomallaan mies kävi sukulaisillaan, kotipaikkakunnallaan tapaamassa vanhoja kavereitaan, muutamilla festareilla ja ties missä kissanristiäisissä. Mukaan en päässyt, koska olin töissä. Nyt kun minä olen lomalla ja mies on töissä, mies edelleen käy joka viikonloppu jossain tapahtumassa, eikä meillä ole mitään yhteistä aikaa.
Mies tekee vuorotyötä ja esimerkiksi viime viikon hän oli yövuorossa. eli minä hissuttelin hiljaa suuren osan päivästä ja kun mies heräsi hän lähti urheilemaan ja sen jälkeen melkein sitten heti töihin eli viime viikolla ei juurikaan "tavattu". Nyt on taas reissussa poikien kanssa (jokavuotinen perinne, sovittu jo edellisenä vuonna).
Viime viikonloppuna olisi ollut meidän ainoa yhteinen vapaa, kalenterissa ei mitään merkintöjä. No mies sitten päättikin lähteä vanhempiensa mökille. Minä kiukustuin, kun äitinsä kanssa puhelimessa puhuessaan sopi asian kysymättä minulta tai ajattelematta minua ollenkaan, enkä siis sitten halunnut lähteä mukaan (myöhemmin kadutti, kun tuli sitä hellettäkin).
Niin mutta asiani on se, että raivostuttaa, kun mies vain menee ja puuhaa koko ajan jotain. Eikö se voi olla koskaan paikalla ja minun kanssani? Tähän raivostukseen liittyy myös se, että näihin menemisiin useimmiten liittyy alkoholi ja vihaan sitä, kun mies saapuu reissustaan sunnuntai-iltana krapulassa ja sitten vain haisee vanhalle viinalle sohvalla maaten ja seksiä kinuten, kun krapulassa aina niin panettaa!!! Olen jo kauan sitten lopettanut sen krapulapaineitten helpottamisen, koska mielestäni sen loukkaa minun ihmisarvoani, jos minä olen vain se reikä johon ne viinahöyryt puretaan.
Osa näistä kesänmenoista on siis sellaisia vuosittaisia perinteitä, joille ei mikään maailmanmahti mitään voi mutta osa on sellaisia, että joku kaveri soittaa ja mies on jo menossa. On minulla omakin elämä, ei se nyt siitä ole kiinni enkä ole koko lomaani tai kaikkia kesäviikonloppuja vain istunut hiljaa kotona mutta ärsyttää vain niin pahasti tämä asia. Enkö minä siis oikeasti merkitse mitään tuolle miehelle? Että minun seurassani oleminen ei ole oikeaa tekemistä. Tuntuu, että pitäisi järjestää jokin suuri spektaakkeli, että mies voisi merkitä kalenteriinsa "viikonloppufestivaali avovaimon kanssa". Niin että olenko nyt vain raivoni ja ärsytykseni sokaisema vai pitääkö tässä jo laittaa lusikat jakoon? Tällä hetkellä nimittäin tuntuu siltä, että mikäs tässä olisi yksin eläessä, hyvinhän siitä edelleen selviäisi.
Kommentit (4)
Mä en ainakaan jaksa käydä niin montaa miestä läpi, että löytyis juuri se, jonka kanssa asiat täysin täsmäis. Aina on jokin pielessä. Olen yrittänyt karistaa vain tunteitani, kun mies ei huoli menoihinsa, ja miehet kiinnostaa enemmän näköjään. Mies on menettänyt minun ylettömän rakkauteni ja passaamisen halun. En tee myöskään enään seksialoitetta, enkä ole innostunut sängyssä. Näinhän se vaan menee...sit miehet syyttää naisia erosta, kun itse saavat tämän aikaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin...totta tuo tutkimus. minulle kuitenkin riittäisi tällä hetkellä se, että mies ei vastaisi jokaiseen kutsuun myöntävästi. jos se edes kerran sanoisi ei. Nytkin on jo 3 seuraavan viikonlopun tekemiset tiedossa, minä voin tässä tilanteessa päättää vain, että menenkö mukaan vai haluanko itse tehdä jotain muuta. Mies ei siis koskaan kysy tai mieti olisiko minulla jokin sellainen tekeminen, johon hän voisi osallistua minun kanssani. Hän valitsee aina ja minulta kysymättä sen mitä hänen kaverinsa hänelle ehdottavat.
tässä on esimerkiksi vielä tälläinen tapaus, joka myös nostatti verenpaineeni huippuunsa: Olemme lähdössä syyskuun lopussa matkalle, yhdessä ollaan sovittu ja suunniteltu ja odotettu. No tässä muutama viikko sitten mies ilmoitti että päivänä XX on tälläinen keikka, liput tulee myyntiin huomenna, lähdetkö mukaan? Ei siinä muuten mitään mutta sinä nimenomaisena päivänä me ollaan jo aamulla lähdetty sinne yhdessä suunnitellulle matkallemme. Sitten mies suunnilleen yrittää miettiä saataisiinko me vaihdettu meidän lentoa seuraavaan aamuun, jotta hän pääsisi keikalleen.
Muutenkin miehellä on juuri tälläistä, kännykkä alkaa torstai-iltana hälyyttämään "tuparit lauantaina" mies ei vain muista kenen tuparit ja sitäpaitsi hän on jo sopinut viikonlopulle jotain muuta menoa eli ei edes pääsisi noihin tupareihinkaan. Jos viikonloppuun ei ole vielä suunnitelmia, mies ottaa selvää kenen tuparit ne onkaan ja menee sinne. Ei siinä kai ihan hirveästi edes vaikuta se kenen ne tuparit on..
en tiedä miten tämä tänä vuonna onkin tälläistä. Viime kesänä varmaankin tuntui, että ollaan enemmän yhdessä, kun mentiin esimerkiksi rannalle vaikka kumpikaan ei ollut lomalla. Minä otin aurinkoa ja luin, mies pelasi rantalentistä kavereidensa kanssa. Sekin on mielestäni riittävää yhdessä olemista. Tänä vuonna ei ole oikein rantakelejä ollut ja jos on niin sinne rannalle on "saanut" mennä itsekseen, kun mies on esimerkiksi ollut iltavuorossa.
äääh. hirveää valitusta. en jaksa enää.
tulee myös mieleen tästä omasta kirjoituksesta, että ollaan jotain teinejä mutta ei...ollaan 32v ja 31v, onneksi lapsettomia. Enkä mä kyllä ole sitä kotiinkaan kahlinnut, aina se on saanut mennä mielensä mukaan. Nyt vain tuntuu, että se meneminen on vaan lähtenyt aivan käsistä. Niin ja vielä se on nyt mainittava, että tosiaan mies tekee 3-vuorotyötä, joten ei me tavallisena talvi-arkenakaan olla 24/7 toistemme kyljessä, edes viikonloppuisin.
ei tässä valituksessa ole nyt enää päätä eikä häntää. lopetan tän tähän.
Ei kai teillä yllä olevilla naisilla o yhteisiä lapsia... ?
Minä tyhmä menin tekemään tuollasen miehen kanssa lapsen. Mies on koti-isänä. Minä käyn töissä, siivoan, teen ruoat. Kaikki muut säälii tuota miestä!!!! Kun sillä on niin RANKKAA!! Laittais edes vaipat roskiin eikä keräis niitä hoitopöydille ym. Suodatin pusseista lähtien kaikki on pöydillä kun tuun töistä. Vessanpönttö vetämättä. Kaadun iltasella sänkyyn ja oon aivan loppu!! Kavereita en ehdi näkemään. Kukaan ei vahdi lasta. Oma sukuni asuu muualla. Mua pidetään laiskana. Mies lähtee omille menoillensa heti kun pääsen töistä. Pelaamaan jalkapalloa tai tapaamaan kavereita. Viinkonloput ryyppää. Yhden puoli tuntia vapaapäivänä istun vaan koneella. Ja illalla lopetan siivoilun 21.00. Jos lapsi herää yöllä niin joudun hoitamaan sen. Mies ei kuulemma muuten jaksa lasta hoitaa. Meillä on sentään maailman kiltein lapsi. Ainoa joka tässä talossa auttaa mua on toi meidän pikkuinen. :) Tännäkin autto täyttämään pyykkikoneen ja tyhjäsi äitin kanssa astianpesukoneen.
Ihmisillä on erilaisia käsityksiä siitä miten parisuhteessa tarvitsee kumppania huomioida ajankäyttöä suunnitellessaan. Minä ja avopuolisoni olemme esim. sellaisia, että meillä on yhteistä aikaa lähinnä arki-iltoina ja silloin kun molemmat ovat suunnitelleet menoa samaan tapahtumaan.
Suosittelen vakavasti harkitsemaan paremmin mieltymyksiisi sopivan kumppanin etsimistä. Nimittäin oman kokemuksen mukaan, mikäli kotielämästä kiinnostumattoman henkilön saisikin sidottua kotiin, seurauksena on lähinnä tympääntymistä, turhautumista ja lopulta ero pidemmän ajan päästä. Ihmiset eivät ihan tutkimusten mukaan muutu parisuhteen takia ja harvemmin lapsienkaan myötä.