Millainen on autistinen lapsi? Mikä tulevaisuus häntä odottaa?

Hae hakukoneella netistä tietoja. Niitä pitäis löytyä todella helposti.

Niin halusin sellaista läheisempää tietoa ihmisiltä, jotka ovat tekemisissä autistien kanssa. Oma lapsi on autisti, työskentelee autistien kanssa, lähipiiristä löytyy autisti tms. he osaavat ehkä jotenkin ihmisläheiseti kertoa autisti-lapsista ja heidän elämästään. Haluaisin niin kuulla jotain positiivistakin, arjen pieniä onnen hetkiä tai muuten,miten autisti lapsi selviää. Raskasta varmasti on, mutta jospa jotain valon pilkahduksiakin. Toivon ainakin kovasti niin, jo ystäväni takiakin.



Lapsen autismin vaikeusastetta en tiedä valitettavasti.



T:ap

www.saunalahti.fi/kup/syndroma/autismi.htm

pienenä huomattiin.Tarvitsee selkeää rytmiä elämää,mielellään mahdollisimman samanlaisen pväkodin ja kodin välillä.Ja sen että aikuiset toimivat hänen kanssaan samalla tavalla,myös pictokuvilla voidaan selkeyttää päivän kulkua.Isompana asuntola jaksot mahdollisia ja myös tukiperheet,joten kyllä ystävällesi jää myös omaa aikaa,myös kotoakin muutto mahdollista.Toivottavasti tästä jotain apua

ei kukaan ei missään, autistisen tytön tarina. Tai sitten kyllikki kerolan Lauri, poikani Lauri. autistisesta lapsesta sekin kirja.

Meillä on yrityksessä ollut työkokeilussa vajaa  parikymppinen autistityttö.  Hänellä ilmeisen lievä muoto autismia:   kaikki asiakkaat eivät aina edes huomanneet, että mitään oli vialla.  Meitä työnantajia häiritsi aika paljon tietty käsittämisen hitaus ja aloitekyvyttömyys, mutta toisaalta jämptiys ja luotettavuus ilahdutti.  Mikäli tytölle osasi antaa vain yhden, hänelle sopivan ja päivittäin toistuvan tehtävän, sen hän hoiti jopa esimerkillisesti.

Pidimme ystävällisestä ja huumorintajuisesta tytöstä kovasti, kunnes opimme, että tytöltä puuttui täysin (SILTÄ AINAKIN NÄYTTI) kiitollisuuden tunne tai muista kuin itsestään välittäminen.  Totesimme kuitenkin toisillemme, että ehkä asia todella vain NÄYTTI siltä ja ponnistelimme, ettemme olisi häntä mielessämmekään tuominneet.  Vieläkin haluaisin tietää, oliko/onko tämä nuori nainen todella niin itsekäs kuin miltä vaikuttaa.  (Esimerkiksi autismi näyttäisi parantuvan heti, kun hänelle itselleen on siitä hyötyä;  puhe luistaa, kun hän havittelee itselleen jotakin hyvää elämässä.)

Ensimmäinen asia, joka heti alussa työnsi meitä loitommalle tytöstä, oli se että haisi, ajoittain suorastaan kuvottavalle, toisinaan ei niinkään, mutta koskaan hän ei ollut sillä lailla fresh kuin odottaisi nuoren neidon olevan.  Huomautimme asiasta kerta kerralta suoremmin, mutta se ei juuri auttanut asiaa.  Kuten tuli todettua, pidimme kuitenkin tytöstä.  Vaan todella vaikeata, ihan mahdotonta, oli ja on häntä ymmärtää.  Haluaisin ymmärtää.  Yhä välitän hänestä. 

Autismin kirjo on laaja ja se ilmenee eri henkilöillä eri tavalla. Myös autismin aste vaihtelee, jollain oireet ovat vakavampia kuin toisilla. Hyvin voi olla niin, että ap:n ystävän lapsen tulevaisuutta ja sitä, mitä hän oppii tai ei opi, ei pysty kukaan täysin ennustamaan.

Yleisesti autisteilla on vaikeuksia ottaa kontaktia toisiin, lukea ja ymmärtää toisten käytöstä tai ilmeitä, olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa tai ajatella asioita jonkun muun näkökulmasta. Tähän voi liittyä myös älyllistä kehitysvammaisuutta, mutta osa autisteista saattaa kuitenkin olla älyllisesti hyvinkin kyvykkäitä ja ymmärtää vaikkapa matematiikkaa tai fysiikkaa huomattavasti keskimääräistä paremmin.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…

Kuvailemasi itsekkyys ja kiitollisuuden puute on tyypillistä autismin kirjon ihmisille. He ovat omaehtoisia ja tekevät asioita joista he saavat palkkioksi jotain. He eivät koe sosaaliasta painetta tehdä asioita toisten mieliksi. Rutiinit ovat heille todella tärkeitä. Autisteilla on omanlaisensa mielen malli. Oma lapseni on autisti. Tulevaisuus on vielä avoin koska hän on 5-vuotias. Puheenkehitys on ikäisiään jäljessä. Tosin oppi lukemaan 4-vuotiaana. Ymmärtää puhetta paremmin mitä pystyy itseään ilmaisemaan.

Tuttavapiirissäni on yksi 5-vuotias autistinen lapsi. Siinä, miten hän ottaa kontaktia kavereihin tai leikkii heidän kanssaan tai tulee toimeen ryhmässä, hän on selvästi jäljessä ikäisiään. Sitten hän toisaalta on selkeästi ikäisiään edellä esim. lukemiseen ja laskemiseen liittyvissä asioissa. Kaikille lapsille rutiinit luo turvaa, mutta tälle lapselle ihan erityisellä tavalla. Pienikin muutos arkirutiineissa voi saada hänet ihan sekaisin. Siis ihan ongelmaksi asti, jos aikataulut vähänkin poikkeaa normaalista, ihan vaikka niin, että päiväkodissa mennään jollekin retkelle ja päivä ohjelma vähän poikkeaa normaalista tai viikonloppuna ajetaankin sukujuhliin ja ruoka ja päiväunet onkin vähän eri aikaan kuin yleensä.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni kertoi heidän lapsen sairauden diagnoosiksi autismin. Lapsi oli monenlaisissa tutkimuksissa yliopistollisessa sairaalassa ja siellä sairaus sai nimen. Toki pitkään ollaan tiedetty, että kaikki ei ok ja autismia epäiltiin. Lapsi on 3v ei sano ainuttakaan sanaa tai äännettä, ei sitten mitään. Apaattinen, ei kiinnostu juuri mistään,omissa maailmoissaan, ja välillä aivan " raivohullu" hajottaa paikkoja eikä kuuntele yhtään mitään..:(

Minua kiinnostaisi tietää, että mitä tapahtuu tästä eteenpäin? En ole kehdannut vielä kaverilta kauheesti kysellä,perheessä ollaan vielä aika shokisa ja sopeutuminen vasta alussa.

Oppiiko hän koskaan puhumaan? Oppiiko huolehtimaan itsestään? Voiko käydä koulua? Millainen tulevaisuus lasta siis odottaa. äiti totesi minulle vain, että hänen kuolemaansa asti lapsi asuu kotona!? Liittyykö autismiin muita sairauksia? Onko elinikä normaali?

Kaikkea mahdollista haluaisin sairaudesta tietää, että voisin ystävääni tukea.

Kiitos.

Autismi ei ole sairaus

Mielelläni kuulisin miten elämässä ovat selvinneet lapsuusiän autismi-diagnoosin saaneet henkilöt? Meillä 7v. autistinen poika ja hyvin vähän on tietoa siitä, mitä tulevaisuudessa odotettavissa?

Autisminkirjolaisia on erilaisia. Kaverisi lapsella voi olla mutismia tai vaan viivettä. Autisminkirjolaiset ovat yleensä erittäin lahjakkaita, kiinnostuvat yhdestä asiasta ylitse muiden ja tästä aiheesta sitten voi olla tietoa ihan älyttömästi. Ovat usein myös erityisen lahjakkaita taiteellisesti. Sosiaaliset taidot ovat heikommat. Mulla on kaksi <3 Toinen on normaali luokalla, mutta apuopettajan läsnäoloa tarvitsee koko ajan. On erittäin lahjakas, luokkansa priimus. Sen sijaan yhteisleikit eivät oikein suju, on se yksi kenen kanssa vain haluaa olla. Tarvitsee aikuisen tukea sosiaalisiin tilanteisiin koska ei uskalla sanoa tai mennä mukaan. On kömpelö, pelkää korkeita paikkoja jne. Erittäin taiteellinen, äidinkieli, matematiikka, kuvaamataito ja käsityöt on erittäin vahvoja. Englantiin sujuu kivasti, mutta koska opiskelevat vielä laulamalla niin ei suostu laulamaan. On aistiherkkä lapsi, mutta tulee herkkyytensä kanssa toimeen.

Toinen taas on liikunnallisesti erittäin lahjakas, puhe kehittyi myöhemmin ja on edelleen y,ö,ä,r vika. Taiteellinen, laskeminen kiinnostaa. Menee vasta ekalle. Ongelmat ovat lähinnä pukemisessa. Aistiherkkä myös, hajut, valot, vaatteet ärsyttää. Yöt ovat mitä ovat, lapsi saattaa nukahtaa vasta 3h nukkumaan menon jälkeen. Varvaskävelee ja ei juokse vaan hyppelehtii. Aika suloista vielä, kun pieni siro tyttö, jolla lähes aina mekko hyppelehtii kun keijukainen, mutta isona ei välttämättä enää 🙈

Kaikenkaikkiaan oikein ihania lapsia, joskus on hankalia päiviä, etenkin jos aistit ylikuormittuvat. Ovat fiksuja, tunteellisia, rakastavaisia, taitavia.

Toimintaterapiaa, fysioterapiaa, puheterapiaa. Kuntoutusta vaan ja paljon terapiaa. Paljon ymmärrystä ja ei kannata hermostua. Hermostumisesta lapsella menee kaikki täysin yli ja sitten ei enää auta mikään, ennen kun on tilanne rauhoittunut. Rauhalliset hetket, lyhyet ohjeet, jos alkaa näkyä merkkejä että kohta lapsella menee kuppi nurin niin pieni hengähdystauko ja uusi yritys. Lapsenehtoisesti mennään aika paljon.

Vierailija kirjoitti:

Autisminkirjolaisia on erilaisia. Kaverisi lapsella voi olla mutismia tai vaan viivettä. Autisminkirjolaiset ovat yleensä erittäin lahjakkaita, kiinnostuvat yhdestä asiasta ylitse muiden ja tästä aiheesta sitten voi olla tietoa ihan älyttömästi. Ovat usein myös erityisen lahjakkaita taiteellisesti. Sosiaaliset taidot ovat heikommat. Mulla on kaksi <3 Toinen on normaali luokalla, mutta apuopettajan läsnäoloa tarvitsee koko ajan. On erittäin lahjakas, luokkansa priimus. Sen sijaan yhteisleikit eivät oikein suju, on se yksi kenen kanssa vain haluaa olla. Tarvitsee aikuisen tukea sosiaalisiin tilanteisiin koska ei uskalla sanoa tai mennä mukaan. On kömpelö, pelkää korkeita paikkoja jne. Erittäin taiteellinen, äidinkieli, matematiikka, kuvaamataito ja käsityöt on erittäin vahvoja. Englantiin sujuu kivasti, mutta koska opiskelevat vielä laulamalla niin ei suostu laulamaan. On aistiherkkä lapsi, mutta tulee herkkyytensä kanssa toimeen.

Toinen taas on liikunnallisesti erittäin lahjakas, puhe kehittyi myöhemmin ja on edelleen y,ö,ä,r vika. Taiteellinen, laskeminen kiinnostaa. Menee vasta ekalle. Ongelmat ovat lähinnä pukemisessa. Aistiherkkä myös, hajut, valot, vaatteet ärsyttää. Yöt ovat mitä ovat, lapsi saattaa nukahtaa vasta 3h nukkumaan menon jälkeen. Varvaskävelee ja ei juokse vaan hyppelehtii. Aika suloista vielä, kun pieni siro tyttö, jolla lähes aina mekko hyppelehtii kun keijukainen, mutta isona ei välttämättä enää 🙈

Kaikenkaikkiaan oikein ihania lapsia, joskus on hankalia päiviä, etenkin jos aistit ylikuormittuvat. Ovat fiksuja, tunteellisia, rakastavaisia, taitavia.

Toimintaterapiaa, fysioterapiaa, puheterapiaa. Kuntoutusta vaan ja paljon terapiaa. Paljon ymmärrystä ja ei kannata hermostua. Hermostumisesta lapsella menee kaikki täysin yli ja sitten ei enää auta mikään, ennen kun on tilanne rauhoittunut. Rauhalliset hetket, lyhyet ohjeet, jos alkaa näkyä merkkejä että kohta lapsella menee kuppi nurin niin pieni hengähdystauko ja uusi yritys. Lapsenehtoisesti mennään aika paljon.

Lisään vielä, sääntöjä noudattavat lähes raivostuttavan tarkasti. Jos jotain sovittua rikotaan, sanovat heti. Rytmi on todella tärkeää ja auttaa tilanteiden pysymistä tasapainoisempana. Tunteiden tunnistaminen on hankalaa, niitä pitää sanottaa paljon, jotta oppivat ymmärtämään kehon ja kasvojen kieltä ja ymmärtämään miksi minusta tuntuu tältä. Vanhempien pitää sanottaa. ”Äiti on nyt vihainen” ”äiti on nyt surullinen” ”nyt äitiä harmittaa” tai jos lapsi on selvästi harmistunut, ei tunnista sitä. Pitää kertoa ”nyt sinua harmittaa”. Heidän on todella hankalaa luoda suhteita ja pitää auttaa. Ja kyllä, kotona tulevat asumaan tai tarvitsemaan vanhempien tukea hyvin moniin asioihin ja/tai tukihenkilöä. Rakkaussuhteiden luominen on hankalaa, muttei mahdotonta. Eivät ymmärrä pitkiä ja monimutkaisia ohjeita. Autismi on periytyvää.