Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
nukutin lapseni puolivuotiaaksi kokonaan rinnalle ja vieressäni. Arvatkaa mikä on tulos?
21.01.2006 |
Nyt meillä on aurinkoinen poika, joka nukahtaa illalla itsekseen omaan sänkyynsä ja nukkuu siellä koko yön heräämättä.
Arvatkaa, kuinka moni varoitteli, että jos opetat nukahtamaan rinnalle ja nukutat lapsen vieressäsi, ei opi koskaan nukkumaan itsekseen, on vielä armeijaiässä haluamassa viereesi. En kuunnellut, vaan toimin äidinvaistoni mukaan. Tuntui oikealta pitää pieni vauva mahdollisimman lähellä äitiään ja siirtää siitä pikkuhiljaa kauemmas, kun perusturvallisuus on ehtinyt muodostua ja lapsi itsekin on valmis suurempaan erillisyyteen äidistä.
Puolivuotiaana siirrettiin omaan pinnikseen ihan vanhempien sängyn viereen ja lopetin myös rinnallenukuttamisen. Siirto sujui ilman ongelmia, ehkä pari päivää oli pientä kitinää. 2-vuotiaaksi asti nukutimme pojan makoilemalla vieressä. Nyt, kun 2 vuotta tuli täyteen, tuntui aika olevan kypsä ja lopetimme nukuttamisen. Luemme iltasadun, laulamme iltalaulun, luemme iltarukouksen ja toivotamme hyvää yötä. Sitten poika jää yksin sänkyynsä juttelemaan nallelle ja hauvalle ja nukahtaa ilman itkuja itsekseen. Edelleen kyllä nukkuu vanhempien makuuhuoneessa, ihan vanhempien sängyn vieressä.
Hassua, että ystäväni, jotka olivat alussa tiukkoja, että lapsi ei saa nukahtaa rinnalle ja pitää nukkua omassa sängyssään, kertovat nyt, että lapsi haluaa isompana joka yö nukkua vanhempiensa vieressä.
Aion toimia toisenkin lapsen kanssa samoin kuin esikoisen kanssa. Aluksi saa olla symbioosissa äidin kanssa, mahdollisimman paljon lähellä. uskon, että kun lapsi saa pienenä vauvana tarpeeksi fyysistä läheisyyttä, hellyyttä ja turvaa, hän pystyy isompana kestämään paremmin eroa ja erillisyyttä äidistä, koska perusturvallisuus ja luottamus on kunnossa.
Mielipiteitä?
Kommentit (11)
nyt 1,5v nukkuu hienosti omassa sängyssä melkein koko yön heräämättä. Viereen pääsee aina kun haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että vauvamme on muuten kyllä saanut varsin paljon läheisyyttä ja ollut sylissä viihtyvää tyyppiä, vaikka yöt nukkunutkin itsekseen. Uskon kyllä tuohon läheisyysteoriaan perusluottamuksen kasvattajana.
2
Ja muutamalla tuttavalla perhepedissä nukkuneet heräilevät edelleen ja tulevat viereen, lähemmäs kouluikäisiä osa lapsista.
Ei se niin yksioikoista ole, lapset ovat yksilöitä, vanhemmat ovat yksilöitä (meillä ei nukuta perhepedissä kakkosenkaan kanssa siitä yksinkertaisesta syystä, etten uskalla nukkua sitten ollenkaan, kokeiltu on) ja jokaisen perheen pitäisi tehdä niin kuin parhaalta tuntuu.
Tosin asiaa on tutkittukin ja perhepedissä nukkuneet heräilevät enemmän ja tulevat pidempään vanhempien viereen myöhemminkin. Mutta jos tämä ei ole ongelma perheelle, niin ei sen pitäisi olla ongelma kenellekään muullekaan :).
Meillä on 2v3kk oleva pikku poika, joka nukkuu edelleen tissille ja yöt viettää äidin vieressä. Enkä tahdo millään saada irti yösyönnistä enkä omaan sänkyyn, vaikka on kiinni vanhempien sängyssä...
mutta vuoden ikäisestä lähtien on huutanut siellä niin komeasti, että.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nut 2.5 vuotias, ei koskaan ole tarvinnut nukuttaa, 2 kk ikäisestä rupesi nukkumaan yönsä heräämättä ja sitä on kestänyt. Nukkunut pikkuvauvasta asti omassa huoneessan. Läheisyyttä on silti saanut ihan kylliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omaan sänkyyn nukkumaan. Nyt 6 v. Niin ja joka ilta laitoin sylistä omaan pinnasänkyyn nukkumaan, joten ihan vauvasta jo oppi siihen, että omassa sängyssä nukutaan.
Sitten mulla on myös poika, jonka kanssa oli aikomus tehdä kuin siskonsakin kanssa. Vaan ei se aina mene äidin suunnitelmien mukaan, kun poika ei nukahtanutkaan syliin vaan kitisi ja natisi ja hiljeni vasta, kun pääsi omaan sänkyynsä nukkumaan. Oma sänky edelleen kullan kallis. Ikää 3 v.
Mun lapset on vielä niin veikeitä, että eivät itsekseen nouse sängystä ylös vaan huutavat, että äiti saako nousta jo. Ja jos ei kukkokaan ole vielä laulanut, niin riittää, kun sanon, että nyt on vielä yö, nyt nukutaan, niin unet jatkuu aamuun asti.
Et ei se välttämättä se tissittely ja sylittely.
Meillä molemmat tytöt ovat olleet huonoja nukahtamaan ylipäätään. Vanhemman kanssa luin oppikirjoja ja yritin saada omaan sänkyynsä nukkumaan. Tulos:puoli vuotta käytännössä valvottiin, nukutusrituaaleja min. 2 h sekä yö- että päiväunille, lopulta tyttö sai kauhukohtauksen pelkästä sänkyyn panemisesta. 2-v. alkoi nukkua koko yön heräämättä, vieläkin 4,5-v. pitkittää nukkumaanmenoa ja tulee meidän sänkyymme yöllä, jos painajaisia tai ei saa unta. Nuoremman, nyt 1,5-v. kanssa perhepeti ja päikkärit kantoliinassa, kunnes itse alkoi kiinostua itsekseen nukkumisesta n 9-10 kk iässä. Nukahtaa omaan sänkyynsä jo useimmiten, joskus pitää sylissä nukuttaa ja on nukkunut jo pitkään koko yön. Ja vanhemmat selvisivät paljon vähemmällä! Vetäisin tästä johtopäätöksen, että herkkä ja huonosti nukkuva lapsi tarvitsee ehdottomasti paljon läheisyyttä rauhoittuakseen unille. Joku toisentyyppinen saattaa tarvita oman sängyn heti alusta asti, eli älkää yleistäkö!
K. Korhonen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä on kolme lasta ja jokainen on nukkunut 8-kuiseksi asti perhepedissä ja sen jälkeen pinnasängyssä minun vieressäni.
esikoinen on aina ollut tosi huono nukkuja, hänet piti pienenä nukuttaa aina rinnalle ja myöhemmin kun lopetin imetyksen niin kädestä kiinni pitämällä. esikoinen heräili öisin tosi usein ja vaati aina erillisen nukutuksen ennenkuin nukahti. 2-vuotiaana pidettiin unikoulu ja sen jälkeen alkoi nukahtamaan itsekseen ja nukkui myös yöt läpeensä.
keskimmäinen osasi nukahtaa itsekseen vauvasta lähtien ja alkoi nukkumaan täysiä öitä 2,5-kuisestä lähtien. 8-10-kuisena oli yöitkeskelyä jonka aiheuttajaksi lopulta paljastui korvatulehdus. sen jälkeen keskimmäinen on nukkunut yönsä heräämättä.
kuopus on sitten tästä väliltä eli yöunille nukahtaa itsekseen mutta yöheräämisissä vaatii nukutuksen, nykyisin " tassuttelemalla" . yöt on tosi rikkonaisia, herää pahimmillaan 45min välein ja parhaimmillaankin pari-kolme kertaa yössä. ikää hänellä on nyt 8kk ja hampaita tulossa joten toivon että iyöt tästä vielä rauhoittuvat...
eli ennemminkin sanoisin ap:lle että hänen esikoisensa on hyvä nukkuja ja olisi nukkunut vaikka ap olisi toiminut aivan toisin :) toivottavasti se seuraavakin on yhtä hyvä nukkuja ettei ap:n tarvitse pudota sieltä " hyvä kasvattaja" -jalustaltaan... sinänsä nuo ajatukset vastasyntyneen symbioosista äidin kanssa jne. ovat hyviä ja oikeita mutta ei niillä välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa kuinka hyvin lapsi nukkuu.
Alue: Aihe vapaa
vaikka pienestä saakka pyrimme nukuttamaan hänet omaan sänkyyn (aina ei onnistunut) ja 8-kuisesta alkaen hän on nukkunut omassa huoneessa. Aurinkoisesti makailee siellä ja juttelee nallelle :)