Mitä ja paljonko leluja on mummolassa?
Meidän lapset ovat anopin ainot lastenlapset. Mummolassa ei ole hankittu mitään leluja vaan kaikki täytyy tuoda mukana. Miehen nuorin sisko muutti kesällä pois kotoa ja hänen huoneeseensa jäi mm. iso nukkekoti, mutta siihen meidän lapset eivät saa koskea, koska se on Sannan. Muutenkin kaikki talosta löytyvät lelut ovat aina jonkun mieheni sisaruksen, niitä ei saa ottaa, vaikka tämä sisarus olisi asunut tie miten pitkään muualla. Ei saa ottaa kellarista jalkapalloa tai hyppykeppiä, ei saa ottaa vierashuoneen kaapin ylähyllyltä junarataa jne.
Olen sanonut anopille, että hakekoot sitten tavaransa pois, jos niitä ei saa käyttää. Anoppi vain tuhahtaa ja sanoo, että ei ala lastensa tavaroita pois lahjoittamaan.
Kommentit (5)
Meillä myös suvun ainoat lapsenlapset. Mummolasta löytyy kaikki; omat ja sisarusteni vanhat lelut ja iso pino uusia. Pihalla on hiekkis, täydellisesti varustettu leikkimökki ja tuliterät polkutraktorit peräkärryineen. Sisällä löytyy koko reprtuaari legoista nukkekoteihin, ja joka ikinen kerta, kun tullaan, täällä odottaa lapsille lelulahjat.
Lapseni ovat vanhemmilleni rakkaita, ja olemme mummolassa pitkiä aikoja kerrallaan (yleensä viikko). Lapset leikkivät täällä aamusta iltaan aivan intopiukeina, koska meillä ei kotona ole omaa pihaa eikä siis leikkimökkiä tai majanrakennuspaikkoja. Vanhempani leikkivät tosi paljon lapsieni kanssa, keittävät leikkiruokaa ja "korjailevat" polkutraktoria, ja kaikki ovat onnellisia.
Ois tosi outoa ajatella, että vanhoihin leluihin ei sais koskea. Nehän on leikkimistä varten. Tietenkin ne lapsuuden aarteet on asia erikseen, mut niitä nyt ihan hirveästi tuskin kenelläkään on.
Meillä myös suvun ainoat lapsenlapset. Mummolasta löytyy kaikki; omat ja sisarusteni vanhat lelut ja iso pino uusia. Pihalla on hiekkis, täydellisesti varustettu leikkimökki ja tuliterät polkutraktorit peräkärryineen. Sisällä löytyy koko reprtuaari legoista nukkekoteihin, ja joka ikinen kerta, kun tullaan, täällä odottaa lapsille lelulahjat. Lapseni ovat vanhemmilleni rakkaita, ja olemme mummolassa pitkiä aikoja kerrallaan (yleensä viikko). Lapset leikkivät täällä aamusta iltaan aivan intopiukeina, koska meillä ei kotona ole omaa pihaa eikä siis leikkimökkiä tai majanrakennuspaikkoja. Vanhempani leikkivät tosi paljon lapsieni kanssa, keittävät leikkiruokaa ja "korjailevat" polkutraktoria, ja kaikki ovat onnellisia. Ois tosi outoa ajatella, että vanhoihin leluihin ei sais koskea. Nehän on leikkimistä varten. Tietenkin ne lapsuuden aarteet on asia erikseen, mut niitä nyt ihan hirveästi tuskin kenelläkään on.
vaan sisarusten. Minusta olisi aika outoa ottaa vaikka naapurin lasten lelut meille käyttöön vedoten siihen, että nehän on leikkimiseen.
ratkaisevasti eri tavalla. Ei ikinä tullut mieleenkään, että vanhemmillani käyvät lapsivieraat eivät olisi saaneet leikkiä leluillani, joita mitän, aikuinen ihminen, en ole kahteen vuosikymmeneen tarvinnut enkä kaivannut. Mut ehkä joillakin on niihin _kaikkiin_ leluihinsa voimakas tunneside läpi elämän.
Lapseni on ainoa lapsenlapsi. Käy mummollaan (tai ylipäänsä tapaavat) noin kerran kuussa. Välimatkaa on alle kilometri.
Syy siihen on se ettei lapset siellä käy niin usein. Alle kouluikäisiä ovat.