Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sosiaalisen angstaajan tapailu, niiiin vaikeaa
09.07.2012 |
Aiheesta kirjoitin joku aika sitten. En ole edennyt tämän "oman" sosiaalisesta angstista kärsivän mieheni kanssa tosin oikein edes tapailuasteelle koska homma on niin hankalaa.
Luultavasti täytyy todeta, että ehkäpä en vain ole tarpeeksi kiinnostava, mihin liittyykin kysymykseni:
Jos sos. ahdistuksesta kärsivä ihminen tapaa jonkun, joka kunnolla iskee, niin yrittääkö tämmöinen ihminen viimeistään siinä vaiheessa tehdä peloilleen jotain ja haluaa tavata vaikka kuinka ahidstaisi?
Tää minun tapaukseni kun tuntuu kykenevän tapaavan minua vain tilanteissa, joissa hän pystyy juomaan alkoholia, ja esim. aamut kanssani tuntuvat olevan ahdistavia, kun mies ei sitten ilman alkoholin vaikutusta keksi mitään sanottavaa, mikä olisi kyllä mulle ok (koska miksi aina pitäisi puhua pälättää?) ja olen sen sanonutkin, mutta eipä auta..ja itsekin sitten ahdistun, että pitäiskö tässä jotain puhua jne, ja alan miettiä puolestani omia sanomisiani ja tekemisiäni ja sitten molemmat ahdistuu entisestään..sitäkin mietin, että pitääköhän mies sitten muakin kamalana, jos olen hiljaa, kun kerran itseään sellaisissa tilanteissa selvästi inhoaa? Että arvosteleeko hän mua yhtä ankarasti kuin itseäänkin?
Pitääkö siis päätellä, että en vain ole tarpeeksi kiinnostava, jotta mies vaivautuisi esim. miettimään, miten voisi peloistaan huolimatta olla kanssani?
Uskon, että miehen että puheet sos. peloista on totta eikä mikään vedätys, eikä sillä ole väliäkään koska lopputulos toki molemmissa sama, maybe he's just not that in to me..
Seksiä ei ole harrastettu- senkin olen kokenut, että minusta halutaan vain sitä, mutta tämmöiset miehet on jotenkin käyttäytyneet eri tavalla ja kiinnostamattomuus muun kuin seksin osalta on ollut selvää, toisin kuin tässä tapauksessa. Mutta silti. Miten voi olla näin vaikeaa.
Kommentit (5)
toi on kyllä paha jos pitää juoda, jotta uskaltaa tavata.. mitä jos keksisit sellasta treffiohjelmaa, ettei tarvitse kokoajan jutella? leffassa, teatterissa tai konsertissa ei välttämättä tarvii jatkuvasti jutella. Tai jos meette vaikka melomaan tai kokeilemaan jotain uutta harrastusta (sitten tulee luontevasti juteltua siitä)? Luulisi, että ahdistus helpottaa kun olette jonkin aikaa tapailleet, eikä tarvitse enää jännittää toista kun tottuu seuraan.
Voithan sä ottaa asian puheeksikin, mutta mies ei välttämättä oikein uskaltaudu avautumaan sulle. Voit tietysti kysyä, että onko miehelle ok, että olette välillä ihan hiljaa vai toivooko sun juttelevan. Ajatuksia voi vaihtaa myös vaikka sähköpostitse jos se tuntuu helpommalta?
Toi ahdistuneisuus voi hyvinkin vaikuttaa siltä, ettei mies ole kiinnostunut - mutta en usko, että siitä on kyse!
Meillä eteni suhde tosi hitaasti, ollaan molemmat kovia jännittämään, mutta vähitellen helpottui. Seksiin homma eteni vasta 3kk seurustelun jälkeen, joten sitäkin voi joutua odottelemaan. Nyt on kuitenkin suhdetta jo monta vuotta takana :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toi on kyllä paha jos pitää juoda, jotta uskaltaa tavata.. mitä jos keksisit sellasta treffiohjelmaa, ettei tarvitse kokoajan jutella? leffassa, teatterissa tai konsertissa ei välttämättä tarvii jatkuvasti jutella. Tai jos meette vaikka melomaan tai kokeilemaan jotain uutta harrastusta (sitten tulee luontevasti juteltua siitä)? Luulisi, että ahdistus helpottaa kun olette jonkin aikaa tapailleet, eikä tarvitse enää jännittää toista kun tottuu seuraan.
Voithan sä ottaa asian puheeksikin, mutta mies ei välttämättä oikein uskaltaudu avautumaan sulle. Voit tietysti kysyä, että onko miehelle ok, että olette välillä ihan hiljaa vai toivooko sun juttelevan. Ajatuksia voi vaihtaa myös vaikka sähköpostitse jos se tuntuu helpommalta?
Niin, tässä vaiheessa en oikein tiedä, kuinka paljon mies on valmis ongelmistaan puhumaan (erityisesti jos ei ole alkoholia veressä), tai kykeneekö se ylipäätään olemaan seurassani ilman alkoholia..JOS kyse ei ole kiinnostuksen puutteesta, tekisin mielelläni kaiken minkä voin, jotta tyyppi rentoutuisi, en nyt ole itsekään ollut ehkä ihan oma itseni hänen seurassaan ja toki jännittää, se vaan ei pahemmin häiritse minua, toisin kuin häntä ilmeisesti.
Nyt en tule näkemään miestä kun se on ulkomailla lomalla vielä pari viikkoa, ilmeisesti en tule kuulemaan hänestä sinä aikana pihaustakaan..mihin liittyykin toinen oma ahdistuksen aiheeni, kun ei tässä tiedä että viitsiikö itse kuinka paljon olla yhteydessä, kun ei ole kiva tulla kohdelluksi ruttopotilaana (esim. viestiin vastaamiset viivästyy, tapaaminen, jonka piti olla luonteeltaan ensimmäinen johon alkoholi ei liity, peruuntui ilman selityksiä), enhän minä voi tietää olenko vaan sitten niin ahdistavaa seuraa, tylsä, muuten vaan palliaivo vai johtuuko tuo käytös vaan ahistuksesta?
nauttikaa molemmat sen verran alkoholia, että olette niin päissänne ettei paljoa pelota tai ahdista, tai sua ei mietitytä että mitä se nyt pelkää tai mistä nyt ahdistuu. Jos se siitä sitten iloksi muuttuisi? Jää murtuisi ja silleen.
Mulla on sosiaalisten tilanteiden fobia eikä kyllä nykyisen aviomiehen kanssa ekana seurusteluVUONNA tullut mieleenkään selvinpäin tavata. Onneksi miiehelle oli ok että tavattiin aina kaljoittelun merkeissä.
ne normaalit kiinnosta..muuten tuo on ns. paperilla jokaisen naisen unelma (luulisin ainakin), sillä on vaan tämmönen ongelma..kaipa se lähiaikoina selviää kiinnostaako sitä tarpeeksi vai ei..voihan se olla niinkin ettei vaan sovita tarpeeksi hyvin yhteen ja sitä siksi jännittää kaksin verroin, jolloin tietty hommassa ei ole mitään järkeä.
Alue: Aihe vapaa
nauttikaa molemmat sen verran alkoholia, että olette niin päissänne ettei paljoa pelota tai ahdista, tai sua ei mietitytä että mitä se nyt pelkää tai mistä nyt ahdistuu. Jos se siitä sitten iloksi muuttuisi? Jää murtuisi ja silleen.