Kotiäidit/ hoitovapaalla yms olevat kysymys?

Kaikki kotiäidit ovat ilmeisesti puistoissa ym. pitämässä kivaa lasten kanssa, huoh!

Tienaan perheelle elantoa ja maksan veroja.

Ja tiesit sen itsekin. Yrittää pitää sua hellan ja nyrkin välissä. Ootappa vaan, kohta se rikkoo sun välit kavereihin. Ihan peruskauraa.

lasten kanssa kotona käytännössä 24/7 =)lukuun ottamatta kauppareissuja...en tiedä olenko sitten jotenkin "outo" mutta viihdyn kotona ja aikaa menee ruuanlaittoon,pyykkien pesuun ja puhtaiden kaappeihin laittamiseen jne.ja tietysti yritän pitää kotimme yleissiistissä kunnossa vaikka en siivoakaan joka päivä vaan aina tarpeenmukaan ;)

aamuisin herään 6 aikaan kun mies lähtee töihin ja puuhaa riittää iltaan asti.Näin päikkäri aikaan on hieman lepposampaa =)



4 odottava :)

hyvin vähän kotona lasten kanssa. Olemme koko ajan ulkona, sen verran käymme sisällä että syömme ja kuopus nukkuu päiväunet.



Siivoaminen on vähän sitä ja tätä, yleensä mies hoitaa asian illalla (esim. lakaisee suurimmat roskat pois tms. eli joka päivä ei imuroida). Pyykkiä toki pesen joka päivä ja astianpesukone täytetään aina ruuan jälkeen ja laitetaan päälle illalla. Kerran viikossa (viikonloppuna) siivoamme sitten paremmin. Tai sitten sadepäivänä, miten nyt motivaatiota sattuu löytymään.

Silloin kun olin hoitovapaalla niin 2-vuotiaan kanssa meillä oli rytmi suurinpiirtein tällainen:



Ma aamu muskari. Muskaripaikan pihalla lasten kanssa leikkimistä noin 0,5-1h. Tämän jälkeen muutaman muskarikaverin kanssa brunssille läheiseen kahvilaan. Lapset nukahtivat päiväunille rattaisiin ja me äidit ja yksi isäkin lähdimme vaunulenkille. Iltapäivällä puistoon.



Tiistaina: MLL:n perhekahvila. Tämän jälkeen lounas jonkun kaverin luona tai sitten vuorollaan meille. Lapset päiväunille ja taas sinne vaunulenkille. Iltapäivällä väipalan jälkeen puistoon.



Keskiviikkona taaperon ja äidin yhteinen jumppa. Jumpan jälkeen lounas kaupungilla joko eväiden kanssa tai kahvilassa ym. Yleisten asioitten hoitoa kaupungilla samalla kun lapsi nukkuu rattaissa. Välipala syötiin sitten myös kaupungilla. Ennen kotiin lähtöä tavattiin keskikaupungilla asuva ystävä ja hänen lapsensa puistossa.



Torstai oli yleensä kotipäivä. Illalla mentiin koko perhe yhdessä uimaan. Tuolloin kotipäivänä kutsuttiin kavereita kotiin. Puistossa käytiin aamupäivällä joko ilman näitä kavereita tai kaveriden kanssa.



Perjantaina seurakunnan perhekerho. Tämän jälkeen yleensä mentiin porukalla hetkeksi puiston. Lounas ja päiväunet kotona. Tuolloin saatoin aloitella perjai-illan päivällisen valmistelua, kun yleensä meille tuli vieraita perjantaisin. Iltapäivällä puistoon.



Viikonloppuna sitten vierailtiin mummoloissa ja kavereilla yhdessä koko perheen kanssa.



Siivousta, muuta kuin lapseen liittyvää, en tietenkään hoitanut lastenhoitoajalla. Hoitovapaallahan olin lasta varten, en kodin siivousta varten.



Jos miehesi haluaa, että joku kököttää lasten kanssa kotona, niin hän voi sitten jäädä koti-isäksi. lapsille kyllä saattaa tulla ongelmia (huom. ei välttämättä), jos eivät saa edes mummolassa käydä ilman isän valitusta.



Todellakin on normaalia käydä puistoissa, uimarannalla ja mummolassa myös joskus kahvilassa ym.

eli meillä myös aamupalat sen jälkeen pika siivoamista roskat,tiskit jka ppyykkikone pyörimään. käydään paljon myös puistoissa kahviloissa uimarannoilla maauimaloissa milloin missäkin! harvemmin olisin kokopäivää lasten kanssa kotona. en jaksaisi.! :) siivotaan kun keretään ja jaksetaan kunnolla.

mihin mun puolet teksteistä katosi.. ihme sopastus :D en jaksa enää kokonaan kirjoittaa.. mutta pointti että paljon liikutaan ja ollaan eripaikoissa. jos ei jaksa pyydetään ystäviä meille. ei melu eikä sekasortto mitään haittaa :))

jaksaa olla kaiket päivät kotona? Meidän rasavillit varmaan tuhoaisi koko asunnon, jos niitä ei vietaisi ulos päivittäin. Kahviloissa käymme myös ja kyläilemme.



Siivoan kerran viikossa kunnolla. Muuten se on sellaista tulipalojen sammuttelua. Mies lataa yleensä tiskikoneen ja joskus ripustaa pyykkejä sekä siivoilee keittiötä aamuisin.

varmaan ap:n kysymyksen voi laajentaa koskemaan koti-isiäkin. Meillä mies ei viihdy kotona lainkaan, vaan ulkoilee lapsen kanssa joka päivä.

Siivoaa myös ja hoitaa kodin, mutta ei siihen ainakaan meillä joka päivä koko päivää mene.

Rahaa kuluu jonkin verran HopLoppiin ja muihin erikoismenoihin aina välillä, mutta ymmärrän miestäkin. Johonkin ihmisten ilmoille pitää päästä ja miehellä ei ole niin paljon mammakavereita kuin itselläni oli äitiysloman aikana.

Tienaan perheelle elantoa ja maksan veroja.

..riippuu myös lasten iästä.



Itse olin 0-2v lapsen kanssa kotona, ja ei me paljoa kauppareissua kummempia juttuja sen kahden vuoden aikana tehty. Muutamaan kertaan käytiin kavereilla notkumassa jos niillä oli äitiyslomaa/vapaapäiviä viikolla. Tuon ikäiselle riitti se oman pihan hiekkalaatikko, puistoon (2-3km) käveltiin pari kertaa keinumaan.

En mä kyllä silloin niin hirveesti siivonnutkaan. Ja usein vasta illemmalla, kun mies oli jo kotona. Ruoka oli useinmiten valmiina kun mies kotiutui töistä.



Nyt jos olisin tuon 5v lapsen kanssa kotona, niin varmaan enempi oltaisiin "seikkailemassa". Lähikaupungin "nähtävyyksiä" ihmettelemässä tms.

Kyllä minä viihdyn lasten kanssa paljon kotona. Noin kerran viikossa käydään jossain. Isän kanssa lapset ovat välillä töissä mukana. Ja välillä käy kavereita kylässä.



Eihän se mitenkään kamalaa ole, jos joka päivä käytte jossain. Luulen, että teillä on miehen kanssa vähän erilainen kokemus normaalista elämänrytmistä. Täällä maalla varmaan monesti ajatellaan, että kaupunkiasiat hoidetaan kerralla, ettei tarvi joka päivä lähteä jotain pikkuasiaa hoitamaan. Se on ekologista ja säästää matkakuluja. Ja johan se vie aikaakin, jos joka päivä lähtee jonnekin, kun matkat on pitkiä.



Mutta olen toki huomannut, että ap:n tyyppisiä ihmisiä on paljon, jotka kaipaavat jokaiseen päivään jotain erilaista. Minä itse esimerkiksi taas nautin siitä, kun päivissä on rutiinia ja rytmiä. Ja kuten joku edellä sanoi, niin kotonakin riittää touhua niin paljon, ettei sitä tarvi erikseen mistään lähteä hakemaan. Ja lapsillekin on järjestetty pihalle touhua ja käyvät naapurissa mummolassa lähes päivittäin.



Rehellisesti sanottuna olen joskus tuollaisen liikkuvaisen ihmisen kohdalla miettinyt, että onkohan hän aivan sinut itsensä kanssa. Että aivan kuin ei kestäisi omaa seuraansa kovin kauan, vaan pitää hakeutua ihmisten ilmoille, ettei se oma olemus olisi niin vahvasti läsnä. Ehkä ap:n mies ajaa takaa jotain tämän tyyppistä tulkintaa, että miettii mitä tuon levottomuuden takana on. Ja siis pitää tuota kulkemista levottomuutena.



Mutta oikeasti onhan sinulla oikeus kulkea ja päättää omista menemisistäsi. Mutta kyllä teidän pitää puhua tämä asia halki, koska selvästikin teillä on erilaiset käsitykset siitä mikä on hyvää elämää.

yksivuotiaan ja kolmevuotiaan kanssa, ja näin kesäisin ollaan ulkona ja kylässä aamusta iltaan. Lähen heti aamiaisen jälkeen lasten kanssa puistotreffeille jonnekin päin kaupunkia. Varsinkin isompi tarvitsee kavereiden seuraa ja riittävästi liikuntaa, ja miksipä ei tuo pienempikin...Meillä on eväät mukana tai sitten käyn lasten kanssa jossain syömässä. Koska välimatkat on kuitenkin useita kilometrejä ja kuljetaan pyörällä, niin matkoihin menee jonkin verran aikaa.Iltapäivällä ollaan kotona sen aikaa, että pienempi nukkuu hyvät päikkärit. Illaksi lähden näiden kanssa uimarannalle, jonne usein on tullut paljon tuttujakin. Minusta tämä on mahtavaa kesäelämää, saa liikkua runsaasti, ei tarvitse taistella paksujen talvivaatteiden pukemisen kanssa. Elämä on vapaata ja spontaania. Lapsilla on hauskaa, isommalla on ollut samoja kavereita melkein vastasyntyneestä asti, ja he jaksavat leikkiä tuntikausia.



Koska me ollaan niin paljon kotoa pois, ei kotitöitä juuri ole, ja ne tekee nopeasti.



Ap:n mies kuulostaa kyllä vähän siltä, ettei hän ole tajunnut kuinka tärkeää ystävyyssuhteet naiselle ovat. Ja kuinka tärkeää niitä on vaalia myös pikkulapsiaikana. Lapset eivät ole ikuisesti pieniä, ja ystäviä on vaikeampaa saada aikuisena.

siitä että jotkut ei vaan kestä olla kotona itsensä kanssa. Voi sekin olla totta - mutta luulen, että useimmat on töissä ja opinnoissa tottuneet tiettyyn vireystilaan. Kun on ekat 30 vuotta herännyt aamulla ja alkanut sitten touhukkaana menemään ja tulemaan joka ikinen päivä, niin voi olla tosi vaikea löytää se kotona olemisen rytmi, ja jatkuva kotona oleminen voi olla aika ahdistavaa.

Olen kotona 1- ja 3- vuotiaiden poikien kanssa ja meno alkaa aamukahdeksalta olla jo sitä luokkaa, että ulos on äkkiä lähdettävä, jos lähtö venyy vaikka kymmeneen, niin ei meinata enää päästä mihinkään, kun esikoinen vetää show´taan.



Käydään paljon puistoissa ja perhekahviloissa, kylästellään muiden mammakavereiden luona, hoidetaan kaikki perheen ruokaostokset ja käydään usein kirjastossa. Näin kesällä ollaan kyllä paljon omalla pihallakin, syödään ulkona ja käydään sisältä vaan hakemassa jotain.



Näin sujuu poikien kanssa paremmin, saavat purkaa energiaansa ja leikkiä muiden lasten kanssa.



Miksi lasten kanssa olemisen pitäisi tarkoittaa vain omalla pihalla/ sisällä olemista?



Lasken kaiken olemiseni lasteni kanssa olemiseksi, ei mun tarvi niiden vieressä koko päivää istua, olen kuitenkin läsnä ja jompi kumpi käytännössä sylissä koko ajan.



Meillähän on ihan hirveä siivo koko ajan, mutta mun prioriteetit on jossain muualla kuin kodin siisteydessä. Mun mielestä mun pääasiallinen tehtävä kotona ollessa on hoitaa lapsia ja olla niiden kanssa.

olevan niin samanlaista kuin meillä. :) Minullakin poikia molemmat, ja meillekin alkaa heti aamusta kerääntyä sellaista höttöenergiaa, että jonnekkin on lähdettävä ja pian, tai pinna kiristyy kun pojat toteuttavat luovia ideoitaan. Meillä on niin pieni piha ja asunto, ettei se riitä näille ollenkaan. Mitä enemmän pojat saa juosta ja touhuta heti aamusta alkaen, sen onnellisempia ne on.

14

Mutta kun olin niin me käytiin viikolla muskarissa, perhekahvilassa, joskus jossain muussakin jutussa kuten taaperoiden värikylvyssä. Puistossa (ja usein myös sisätiloissa) käytiin lähes joka päivä mutta puisto olikin meidän talon takana. Välillä kyläiltiin tai meillä kävi vieraita ja silloin tällöin kävin myös ostoksilla tai esim. lastentarvikekirpparilla. Kävimme myös lastentapahtumissa, kirjastossa ja ravintoloissa syömössä. Ja viikonloppuisin tehtiin näitä juttuja vuorotellen miehen kanssa tai koko perhe yhdessä. Rahapulaa meillä ei ollut joten rahaa ei tarvinnut laskea vaikken toisaalta kyllä hirveästi tuhlannutkaan. Monet jutut mitä tehtiin oli ilmaisia tai halpoja. Oltiin me toki välillä ihan vaan kotonakin ja ulkoiltiin vaan pihan hiekkalaatikolla tai lähimetsässä ja esimerkiksi vauvavaiheessa ehdin hyvin "pesiäkin" vauvan knassa. Mutta paljon olimme kyllä menossakin. Lapsi sairasti jossain vaiheessa pidemmän jakson ja tuolloin olimme lähinnä kotona, se oli raskasta mutta enemmän sairastamisen kuin liikkumatomuuden vuoksi.



Me on käytetty julkisia tai liikuttu jalkaisin mutta asumme Helsingissä hyvien liikenneyhteyksien varrella.



Itse kannoin jossain vaiheessa syyllisyyttäkin paljosta menosta vaikka aina menin lapsen ehdoilla. Olen tajunnut, että oli kuitenkin hyvä tehdä kaikenlaista koska se sopii itselleni ja ilmeisesti myös lapselle.



Nyt tehdään miehen kanssa lyhennettyä työviikkoa. Sekä minun että miehen vapaapäivänä tekee kumpikin yleensä jotain kodin ulkopuolella lapsen kanssa, vähintään leikkipuistokäynnin. Harvoin ihan vaan kotona ja kotipihassa ollaan koko päivää.