Hevosalalle

että ei ketään kieltää tekemästä jotain mihin tuntee polttavaa paloa :D



Mutta aina voi koittaa kannustaa tosissaan siihen lisäopiskeluun, saattaa hyvinkin kiittä sua 10vuoden päästä :)

Kukaan ei kysele papereita. Senkun menee töihin vaan. Voi toki opiskelemaankin mennä, mutta sille on ihan sama saako sieltä mitään papereita vai ei. Kokemus on tärkeämpää, opinnoille on ihan sama.



Voi toki olla että ratsupuolella on jonkinverran merkitystä nimikkeellä, itse olen ravipuolen ihmisiä.



Mutta hevosalan oppilaitoksissa on kyllä aina mahdollisuus asua, ja ainakin niissä mitkä minä tiedän on ihan täyshoito, 2 lämmintä ruokaa ja aamupalaa ja välipalaa yms, että välimatka ei ole ongelma. Voi mennä heti peruskoulun jälkeenkin.

oikeasti ovat? Huone jaettava jonkun vieraan kanssa ja peruskoulun juuri päättäneet hilluvat ja keksivät kaikenlaista älytöntä.. Voisin kuvitella, että aika karmeita paikkoja.

Kukaan ei kysele papereita. Senkun menee töihin vaan. Voi toki opiskelemaankin mennä, mutta sille on ihan sama saako sieltä mitään papereita vai ei. Kokemus on tärkeämpää, opinnoille on ihan sama.

Voi toki olla että ratsupuolella on jonkinverran merkitystä nimikkeellä, itse olen ravipuolen ihmisiä.

Mutta hevosalan oppilaitoksissa on kyllä aina mahdollisuus asua, ja ainakin niissä mitkä minä tiedän on ihan täyshoito, 2 lämmintä ruokaa ja aamupalaa ja välipalaa yms, että välimatka ei ole ongelma. Voi mennä heti peruskoulun jälkeenkin.

HAMK:in Mustialan kampuksella voi opiskella hevosalaa, mutta sinne päästäkseen pitää ensin saada paperit 2. asteen oppilaitoksesta.

http://portal.hamk.fi/portal/page/portal/HAMK/Organisaatiojatoimipaikat…

vai eikö?

muuten meno oli pitkälti kuvailemasi kaltaista :D

lähteä pois. Miten noihin paikkoihin voi kulkea, kun julkiset kulkuneuvot eivät vie syrjäkylille? Vanhempienko pitäisi kuskata aina sunnuntaisin ja perjantaisin?

ongelma on, ettei alalla rahaa tule paljon mistään.

Koulutus kannattaa mielestäni kyllä aina.

Kukaan ei kysele papereita. Senkun menee töihin vaan. Voi toki opiskelemaankin mennä, mutta sille on ihan sama saako sieltä mitään papereita vai ei. Kokemus on tärkeämpää, opinnoille on ihan sama.

Voi toki olla että ratsupuolella on jonkinverran merkitystä nimikkeellä, itse olen ravipuolen ihmisiä.

Mutta hevosalan oppilaitoksissa on kyllä aina mahdollisuus asua, ja ainakin niissä mitkä minä tiedän on ihan täyshoito, 2 lämmintä ruokaa ja aamupalaa ja välipalaa yms, että välimatka ei ole ongelma. Voi mennä heti peruskoulun jälkeenkin.

lähteä pois. Miten noihin paikkoihin voi kulkea, kun julkiset kulkuneuvot eivät vie syrjäkylille? Vanhempienko pitäisi kuskata aina sunnuntaisin ja perjantaisin?

ja jos pääsette teinistä eroon, niin eikö se nyt ole melko näppärää välillä kyytiä tarjotakin. Hevosala ainakin rutistaa mehut pois änkyröivästä teinistä ja kun lannanhajua krapuloissaan oksentaa, ei tee mieli uusia ihan kovin usein.

Tärkeintä on mielestäni tukea suuntaa, joka tuntuu lapsesta oikealta. Onnellisuus on monimutkainen juttu ja siihen liittyy aika oleellisesti, että voi vaikuttaa elämäänsä. Jos tässä vaiheessa elämää hevoset on se ykkösjuttu, niin tukisin siinä kaikin tavoin. Kehuisin, että hienoa, kun sinulla on näin määrätietoisia tavotteita ja haluat tehdä töitä niiden eteen. Ypäjällä on helpoin edetä linjalta toiselle. Eli ensin hevosenhoitaja ja siitä sitten eteenpäin mille linjoille vain. Hevosten kanssa työskentely on elämäntapa. Se on raskastakin, mutta ennen kaikkea sitä tehdään sydämellä ja töihin lähtö on kivaa. Jokainen päivä on erilainen ja tapahtumarikas. Rahallinen korvaus on sitten ihan siitä kiinni kuinka etenet uralla ja minkälaisia hommia tavoittelet ja saat.

Jos joskus allergia vaikka puhkeaa tai ala ei enää tunnu parhaalta, niin mitään hätää ei ole. Hevosihmiset ovat työmaailmassa arvotettuja henkilöitä, kunhan hankkii vaan uuden koulutuksen. (aina sitäkään ei tarvita) Hevosala opettaa todella suurta vastuuntuntoa, johtajuutta, valmiutta tehdä kovasti töitä jne.

Moni ihminen vaihtaa alaa muistakin hommista. On hienoa, että voi muuttaa työputken suuntaa, jos joskus siltä tuntuu.

täytyy kuitenkin muistaa, että todella monet tekevät tötä hevosten kanssa koko elämänsä ja nauttivat siitä myös niin paljon, että eivät ikinä vahtaisi sitä mihinkään muuhun.

On mielestäni todella hienoa, että nuorella on joku niin kovasti houkutteleva ala. Ole ylpeä lapsestasi. Moni ei halua koskaan mihinkään ja lopettaa koulunsa kesken. Miksipä ei voisi ensin opiskella hevosenhoitajaksi ja jos vielä kaikki työn raadollisuus tullessa esiin kiinnostaa, niin jatkaa opintoja alalla. Jos ei kiinnosta, niin sitten miettii jonkun muun alan opintoja. Ihmisen yksi onnellisuuden mitta on löytää paikka yhteiskunnassa. Saada työpaikka, muodostaa pysyvä ihmissuhteita jne. Me jokainen ansaitsemme mielestäni mahdollisuuden saada valita oma tie ja kokea vanhempiemme arvostavan.

Ja miksi olisi parempi, että ensin opiskelee merkonomiksi ja sitten hevosalan, joka on ykksötoive? Opiskelumotivaation kannalta parempaan lopputulokseen päästään, jos saa opiskella sitä mikä eniten kiinnostaa. Jos itse huomaa olevansa väärällä alalla tai tarvitsevansa merkonomin koulutusta, niin hän varmasti opiskelee paljon intensiivisemmin opinnot näin huomattuaan. Ne hevosenhoitajaksi opiskelleet, jotka tunnen ja ovat alaa vaihtaneet ovat suoriutuneet kaikki hienosti myös muissa opinnoissa. Kun tekee kovasti töitä ja pitkiä päiviä, ei koulunpenkillä olo enää juttu eikä mikään. Silloin ymmärtää eri tavalla jo koulutuksen merkityksen. Olipa sitten alan vaihtoa tai jatko-opintoja.

Hevosten kanssa työskentely on täyttä työtä, mutta jotakin niin upeaa, että sitä ei myöskään kannata väheksyä. Siitäkään huolimatta, jos ei sitä itse ole kokenut omakseen. Eläinten kanssa työskentelevillä on yleensä suuri sydän ja ihana, empaattinen luonne. Kannusta lastasi löytämään omannäköisensä tie ilman, että hän joutuu tuntemaan tuottaneensa pettymyksen. JOka paikassa kysytään joko olet keksinyt mitä haluaisit tehdä isona. Lapsesi kokee nyt tietävänsä. tavoite ja päämäärä ovat aina isoja voimavaroja. Ei haittaa vaikka tavote elää ja muuttuu joskus paljonkin elämän aikana. Ilman tavoitetta ei ole motivaatiota eikä intoa.

Olen ikäni hevosten kanssa touhunnut, välillä töidenkin puolesta ja ilolla katson omien lasteni hevostouhuja. Se on hieno maailma. Ainakin kokeilemisen arvoinen! Työuran pituus on niin suuri, että mihinkään lopulliseen alaan ei ole kiire. Se päämäärä ei ole koko elämä vaan tie sitä kohti elämästä nauttien. Kaikkea hyvää teidän perheelle uravalintojen keskellä! :-)

t.Maiju

Monesti lukion opintoja voi suorittaa myös perusopintojen rinnalla. Ei saa lukon päästätodistusta, mutta saa ylioppilastodistuksen.

Ratsastusohjaajana pääsee myös hyvin ottamaan tuntumaa hevosalalla ja saa fyysisesti kevyempiä töitä kuin hevoshoitajana.

Sitten voi myöhemmin opiskella ratsastuksenopettajaksi ja sen jälkeen saa varmasti töitä! Silloin voi haalia valmennusoppilaita yrittäjänä jne. Mahdollisuuksia on paljon!

Suomalaisten heppakoulujen käyminen on täydellisen turhaa ajanhukkaa. Niissä säilötään teinejä pari vuotta valtionapujen vuoksi ja opetetaan huonoille tavoille sekä kuinka hommat saa hoidettua mahdollisimman hitaasti ja hankalasti. KETÄÄN ei kiinnosta työnhakuvaiheessa onko hyvä hakija käynyt jotain heppakoulua vai ei, ja huonommat nyt eivät muutenkaan saa kuin kelan työharjoittelupaikkoja, oli kouluja tai ei.



Ehdottomasti merkonomiksi, siitä ei ainakaan haittaa voi olla missään elämänvaiheessa. Jos heppajutut unohtuvat niin siitä voi sitten jatkaa amk:hon, jos ei niin kannattaa mennä ulkomaille oppimaan hevoskulttuuria ja työntekoa (ja siinä sivussa kieltä, kulttuuria ja itsenäistymistä). Puolikin vuotta ulkomailla ammattitallilla opettaa noin sata kertaa enemmän kuin kolme vuotta Ypäjällä.

en keksi yhtään.

Olisi kyllä hyötyä merkonomiopinnoista. Toinen mietittävä vaihtoehto voisi olla maaseutuyrittäjän tai eläintenhoitajan koulutus, jos teidän lähellä on maatalousoppilaitosta. Toki se vaatii, että on kiinnostunut lehmistä myös jollain tavalla. Siellä oppisi sitten konehommia ja peltotöitä, ja yrittäjyysopintoja on myös. Osan työssäoppimisista voisi tehdä tallilla.

Jos omasta tallista haaveilee, niin työ taakka on loputon,vkl:t ja pyhät oot niissä elukoissa kiinni, pienessä paikassa varsinkin ja isot maksaa maltaita. Pieneen paikkaan ei välttämättä ole vara palkata muita työntekijöitä ja sitten saa vääntää niska limassa. Työ on raskasta ja huonosti palkattua.



Kyllä opiskelu kannattaa aina, monilla alanvaihtokin tulee iän myötä eteen, olisi sitten olemassa joku suunnitelma B.

kuin 3, mutta tyttö on vuosikausia ratastanut ja hevosinnostus vain yltyy. Toivoisin hänen innostuvan jostain muusta niin, että hevoset pysyisivät vain harrastuksena, ei työnä. Jospa kolme vuotta esim. merkonimiopintoja antaisi vähän etäisyyttä.. Ammattihaaveita en kuitenkaan halua murskata ja haarastuksena hevoset on mitä parhain.