En edelleenkään tajua... toimeentulosta...

Lidlissä käydään aika paljon. Vaatteet ostetaan alesta ja halvoista liikkeistä, esim. H&M. Autoa ei ole.



t. pienituloinen

Kala, kana, possunliha ym. ei maksa yhtään sen enempää kuin jauheliha.

Kaali, juurrekset ym. ei maksa enempää kuin perunat.

Jauhot ovat paljon halvempia kuin ryynit, joten en ymmärrä ongelmaasi.



Sillä samalla rahalla voi ostaa paljon muitakin perusaineksia kuin aloituksessa mainittuja. Jos ruoka valmistetaan samana päivänä, voi ihan hyvää lihaa saada alennuksella.



Jätetään vaan ostamatta sellaiset, joihin menee paljon rahaa ja joissa on vähän syömistä. Esimerkiksi pikakaurahiutaleiden sijasta ostetaan iso pussillinen elovenaa. Se on ehkä kolme kertaa kalliimpaa, mutta siitä keitetään 10 kertaa enemmän puuroa. Kallista juustoa ja voita käytetään säästeliäästi mausteen tapaan, ja täytetään pataa VAIHTELEVASTI edullisilla aineksilla.

Tulot 1900€, joista 1200€ asumiseen, päivähoitomaksuun reilu 200€, työmatkakuluihin (omalla autolla) 200€. Muuhun elämiseen jää 300€. Se riittää mielestäni hyvin lapsen harrastukseen, kännykkään ja nettiin (20€), ruokaan ja vaatteisiin. Vaatteita ostan paljon alesta lapselle, itse tarvitsetosi harvoin. Ja pyrin nekin ostamaan alesta ja tarjouskupongeilla. Ruokaa meillä syödään ihan perus ruokaa, myös sitä makaronia, perunaa, riisua, jauhelihaa, suikalelihaa, kauden kasviksia ja marjo sekä hedelmiä. En koe että syötäisiin mitenkään köyhästi. Rahat riittää mielestäni hyvin. Lomarahoilla ja mahdollisilla veronpalautuksilla matkustellan joka vuosi.

Tulot alle toimeentulotukirajan. Eli kun siitä saadaan täyte, niin tulot sen "perustulon" tai miksi sitä kutsutaan verran, eli minimi. Vuokra-asunto, asumiskulut 650€/kk (+halpa kotivakuutus). Ei autoa eli autolainaakaan. Vaatteet yms kirpputorilta ja ruoka parjattua mummoruokaa eli makaronilaatikkoa, nakkikeittoa, ruisleipää juustolla ja kurkulla jne. Ihan hyvin pärjätään, välillä saa stressata enemmän rahan riittävyydestä ja taas välillä taas hemmotella itseä vaikka pitsalla käymisellä. Osan lastenvaatteista ostan uutenakin.



Se mikä harmittaa, on, että jos olisin työtön, saisin toimeentulotuen turvin tasan saman elintason MUTTA ilman tulevaisuuden seuraamuksia. Opiskelijana sossu edellyttää täyttä opintolainan nostoa eli elämme joka kuukausi 300€ velaksi. Sinällään reilua, että valtio tarjoaa minulle muutoinkin mahdollisuuden opiskella ja on todennäköisin tuleva työllistäjänikin. Mutta verrattuna työttömiin olen tätä usein kironnut mielessäni, miksi heitä ei edellytetä ottamaan 300€ kuussa osuutta toimeentulotuesta lainana vaan saavat koko rahan todellisena tulona. Onhan heillä koulutusvelvoitteita jne mutta teen minäkin täyspäiväisesti hommia opintotuki ja -laina-oikeuteni eteen, joten kohtelu tuntuu epätasapuoliselta.

Miten ihmeessä te pärjäätte päivähoitoikäisten lasten perheenä ilman että syötte pelkkää puuroa, makaronia, perunaa ja jauheliha???!!!

Mistä karsitte. Mistä ja mitä ruuaksi ostatte. Miten hoidatte vaatehankinnat. Harrastukset?????

Meillä jonkin verran vertaillaan hintoja, mutta ei hysteerisesti kuitenkaan. Olemme kasvissyöjiä, eli liharuokiin en osaa antaa vinkkejä, mutta lämpimät ruuat tulevat kyllä aika edullisesti - esimerkkejä meidän ruuista: linssikeitto, soijarouhekastike, papukastike, soijarouhekaalilaatikko, soijapihvit... Ostetaan yleensä Real-leipää, juustoista edullista (joskaan ei halvinta), yritetään ostaa vihannekset sieltä, missä ovat halvimpia... Kasviksia syödään kyllä paljon, vaikka ovat kalliita (hedelmiä ja vihanneksia).

Meillä tulee ehkä eniten säästöä vaatehankinnoista, koska ostamme tosi paljon kirpputorilta. Lastenvaatteista lähes kaikki, mutta Helsingissä on niin hyvät kirpputorit, että me aikuisetkin löydämme vaatteita niistä.

Kalliitta harrastuksia ei oikein ole - mutta en tiedä, olisiko muutenkaan. Lenkkeily on ilmaista, sitä varsinkin harrastetaan.

Me saamme kyllä rahaa muualtakin (lähisukulaisilta), ja se kuluu pääasiassa matkoihin. Mutta siis ilman näitä avustuksia pärjäisimme kyllä. Meillä ei siis ole mitään lainoja - jos olisi, emme ehkä oikein pärjäisikään.