Kuinka pitkäksi aikaa 3-vuotiaan voi jättää isovanhemmille hoitoon?

ihan oikeesti, kyllä nyt 3v voi olla 5-6 yötä erossa vanhemmistaan ja rakastavilla isovanhemmilla yötä. Ei ole kyse muutaman kk ikäisestä vauvasta. EIkö sun mies tuu hulluksi jos ette koskaan missään kaksin käy , huh:D

3- ja 6- vuotiaat oli 6 yötä mummolassa, kun olimme mieheni kanssa lomalla. Lapsilta kysyttiin haluavatko he mukaan vai jäävätkö mummolaan. Jäivät mielummin sinne kunhan lupaisimme tuoda kasan tuliaisia :). Hyvin oli mennyt ja vuoden päästä sama uusiksi. Lapset jäivät mielummin mummolaan.

Miksi erityisesti ap:n mies tulisi hulluksi?

Me ei ainakaan olla tultu, vaikkei lasta yökylään mihinkään saadakaan.

Eikö se yleinen suositus ole yö/ikävuosi eli 3 yötä? Tosin jos isovanhemmat on tuttuja, niin kai sitä voi kauemmaksikin aikaa jättää. Jokainen tuntee omat lapsens aparhaiten tässä suhteessa. Vaikea se on neuvoa.

ihan oikeesti, kyllä nyt 3v voi olla 5-6 yötä erossa vanhemmistaan ja rakastavilla isovanhemmilla yötä. Ei ole kyse muutaman kk ikäisestä vauvasta. EIkö sun mies tuu hulluksi jos ette koskaan missään kaksin käy , huh:D

vanhempani eivät laittaneet meitä ikinä yöhoitoon mihinkään. Ovat vielä ihan henkisesti terveitä ja vireitä eläkeläisiä.

ihan oikeesti, kyllä nyt 3v voi olla 5-6 yötä erossa vanhemmistaan ja rakastavilla isovanhemmilla yötä. Ei ole kyse muutaman kk ikäisestä vauvasta. EIkö sun mies tuu hulluksi jos ette koskaan missään kaksin käy , huh:D

3 yötä mummolassa kun lähdimme mieheni kanssa lomailemaan. hyvin oli menny ja taisi äidillä olla isompi ikävä. :D



toki oli tottunut vauvasta asti paljon siellä olemaan syöpäni vuoksi. mutta mieheni oli silti aina siellä myös ennen ollut.

Omat eikä mieheni vanhemmat jättäneet meitä koskaan mihinkään yökylään. Siksi kai tuntuu oudolta omaansakin jättää. Oltiin miehen kanssa 6 vuotta kaksin ennen lasta, joten ei me tässä hulluiksi tulla vaikkei enää sitä kahdenkeskistä aikaa niin olekaan ;) Uskon, että minulle on jopa helpompi jättää lapsemme hoitoon kuin miehelleni.



Miten te, jotka olette olleet pidemmän aikaa pois, olette hoitaneet yhteydenpidon tuona aikana? Oletteko soitelleet joka päivä vai onko parempi olla soittelematta?



ap

mut mulla on napanuora vielä tiukemmalla. Omillani tuppaa tulemaan ikävä kahden yön jälkeen. Kolmaskin menisi varmasti. 5-6 yötä olisi pitkä.



Mun mielestä on parempi olla yhteydessä. Lapselle voi tulla tunne, että ikävöinti ei ole sallittua.

Ei ole olemassa mitään yleistä suositusta miten kauan minkäkin ikäinen lapsi voi olla pois vanhempien luota. Se on vaan yksittäisten ihmisten mielipide , että yö/vuosi. Pikemminkin riippuu lapsesta. Toiset ovat valmiimpia kuin toiset.

itse en voi jättää sekunniksikaan lapsia hoitoon isovanhemmille, toisessa mummolassa on pedofiili ja toisessa luonnevikainen sadistinen juoppo. Mummolaan ei voi oikein viedä lasta edes valvotusti, juoppo käy kurkkuun kiinni mielivaltaisesti ilman syytäkin. Joten paljon riippuu isovanhemmista.



Jos olisi ns. rakastavat ja turvalliset isovanhemmat jotka ovat olleet lapsen elämässä mukana tiiviisti niin silloin 1-3 yötä mutta ei mielestäni viikkoa!

meillä ei ole ollut minuuttiakaan lapsivapaata kahdenkeskistä aikaa kahdeksaan vuoteen. Ei ole ketään joka hoitaisi lapsia, mummot ei hoida periaatteestakaan, sisaruksia ei ole, ventovieraalle en jätä yön yli hoitoon todellakaan. Joten ei kaikkien "miehet tule hulluksi", koska aina vaihtoehtoja vaan ei ole!!!

Minuakin mietityttää tuo yhteydepito. Kai se kuitenkin kannattaa soitella päivittäin, vaika voi hetkellisesti ikävää pahentaa?

Isällään pidempiäkin aikoja mutta isovanhemmat kuitenkin sen verran vieraampia, että pidempi vierailu kävisi molemmille osapuolille turhan raskaaksi. Kahden päivän ja yhden yön vierailu on jo aika pitkä.

olis isovanhemmillaan meidän viikon ulkomaanmatkamme ajan ja viihtyi kovasti. Ei ikävöinyt vasta sitten kun tulimme hakemaan niin kertoi kuinka oli ikävä muka ollut :) Ja sama tapahtui vuosi tämän jälkeen.



Eli hyvin meni ainakin meillä. Nyt poika on 7v ja en huomaa että olisi tuosta mitenkään traumatisoitunut vaan edelleen mummulaan lomilla mielellään menee.

Eka kerta oli enemmän olosuhteiden pakosta (pikkusisaruksen synnytys ei mennyt ihan putkeen, joten esikoisen oli helpointa olla mummon kanssa, kun minä olin sairaalassa ja miehenikin päivät minun ja vauvan kanssa teholla). Toinen kerta oli ihan silkka hupireissu mummolaan. Hyvin oli mennyt ja nyt 4-vuotias on taas kohta menossa viikoksi mummon ja vaarin luokse.



Ollaan soiteltu lapsen kanssa päivittäin, kun hän on ollut hoidossa. Mielestäni on tärkeää, että lapsi saa ainakin jutella vanhempiensa kanssa joka päivä. Puhelut ollaan ajoitettu päivään, illalla juuri ennen nukkumaanmenoa saattaa muutenkin tulla helposti ikävä.



En usko, että näillä lapseni hoitoon jättämisillä on ollut minkäänlaista vaikutusta mieheni mielenterveyteen... Toisaalta meidän 2-vuotias kuopus ei ole ikinä ollut missään yön yli hoidossa. Ei ole ollut tarvetta. Hassu ajatus, että juuri mies tulisi hulluksi, jos lasta ei vie jonnekin hoitoon.

vanhemmat lähti isoveljen kanssa reissuun, ajoivat kolarin ja kuolivat kaikki. Ei siitä serkulle isoja traumoja jäänyt, pahempi oli se, kun isoäiti kuoli.