Ottaisitko perheenäitinä vastaan työn, jossa aina maalis- ja marraskuu pois Suomesta?

jos kerran lapset noin isoja ja puoliso myöntyväinen.

onko niillä lapsilla isä?



Jos on, niin totta kai ottaisin, olisivat isän kanssa minun poissaollessani



jos olet yksinhuoltaja ilman lähellä olevia ihmisiä, jotka auttavat lastenhoidossa, sitten en ottaisi

Jos mies pystyisi olemaan nykyistä paremmin koko maalis- ja marraskuun himassa ja hoitaa lapsia, niin ottaisin.

Missaisin keskimmäisen synttärit ja luultavsti koulun tapahtumia.

aikana. Tosin lapsilla voisi olla enemmän einesvoittoiset ruokavaliot ja muutenkin vähän "rennommat" päivät.. Voi olla, että pyykkiä ei pestäisi säännöllisesti, lakanoita ei vaihdettaisi viikon välein ja muuta ei-niin-vakavaa.



Ehkä eniten vain mietin sitä, miten itse pärjään kokonaiset kuukaudet ilman lapsia ja miestä ja miten noin pitkät erot vaikuttavat lasten ja minun suhteisiin sekä minun ja mieheni parisuhteeseen. Suhteet kun ovat tällä hetkellä paremmat kuin ikinä. Toisaalta tuon etätyön tekeminen voi sitten korvata nuo poissaolot, koska olen muuten lähes koko ajan kotona.



Palkka olisi tosi hyvä, missaisin hirveät pimeät loskakuukaudet Suomessa ja näkisin maailmaa.



Mies sanoo, että tämä on oma päätökseni. Ei ole hirveästi vastaan, muttei hirveän innoissaankaan.



ap

Joku kirjapitohomma? Auditointi? Verotus?

Missä työssä voi olla tuollainen rytmi? Joku kirjapitohomma? Auditointi? Verotus?

ap

Mun mies on jatkuvasti poissa, miksei se sujuisi toisinpäinkin. Oppispahan arvostamaan vaimoan osuutta enemmän.

Toki tietysti jonkinverran riippuu myös sun tänhetkisestä tilanteesta. Millainen työ sinulla on nyt?

Toki tietysti jonkinverran riippuu myös sun tänhetkisestä tilanteesta. Millainen työ sinulla on nyt?

Olen kouluttautunut kulttuurialalle ja vieläpä niin typerälle spesifille alueelle, ettei koulutusta vastaavaa työtä ole osunut eteen edes haettavaksi. Nyt tätä työtä ihan tarjottiin minulle.

"Normaalitilanteessa" koulutusta vastaava työ olisi projektiluontoista ja painottuisi iltoihin, viikonloppuihin ja juhlapyhiin. Nyt en ole koulutusta vastaavassa työssä, mutta ihan mukavassa työssä muuten.

Miehellä myös tavallinen virka-aikaan tehtävä työ, joten perusarki sujuisi minunkin poissaollessani.

ap

Voisiko kesken kuukauden tulla esim. yhdeksi viikonlopuksi kotiin? Voisiko mies ja lapset joskus tulla mukaan esim. viikon ajaksi? Nousisiko tulotaso merkittävästi nykyisestä? Tulisiko siitä hyvä meriitti cv:hen?



Itse olen asunut aikoinaan 4 kk miehen kanssa eri maassa kun lapsia ei ollut. Tuon jälkeen vannoin etten enää ikinä muuta ilman miestä mihinkään. Sen jälkeen asuimme koko perhe reilun vuoden minun töitteni takia ulkomailla. Tuon jälkeen ajattelin, että en ihan helposti muuta enää perheen kanssakaan työn perässä pois Suomesta. :)



Mutta tuollainen kuukausi kerrallaan, hmm. Jos sieltä voisi esim. yhden viikonlopun käydä välillä kotona, liksaa tulisi hyvin ja muuten kokemus olisi uraa hyvin edistävä, niin ehkä parin vuoden ajaksi voisin harkita. Toisaalta jos mies ei olisi innoissaan, niin en riskeeraisi parisuhdetta työn takia, jos minulla olisi ihan ok työ Suomessakin.

Toki tietysti jonkinverran riippuu myös sun tänhetkisestä tilanteesta. Millainen työ sinulla on nyt?

Olen kouluttautunut kulttuurialalle ja vieläpä niin typerälle spesifille alueelle, ettei koulutusta vastaavaa työtä ole osunut eteen edes haettavaksi. Nyt tätä työtä ihan tarjottiin minulle.

"Normaalitilanteessa" koulutusta vastaava työ olisi projektiluontoista ja painottuisi iltoihin, viikonloppuihin ja juhlapyhiin. Nyt en ole koulutusta vastaavassa työssä, mutta ihan mukavassa työssä muuten.

Miehellä myös tavallinen virka-aikaan tehtävä työ, joten perusarki sujuisi minunkin poissaollessani.

ap

Ensimmäinen kuukausi on varmaan kaikille se pahin.



Pääsistitkö lentämään esim. jonain vikonloppuna Suomeen? tai pääsisikö perhe lentämään luoksesi? Ottamaan ehkä 1-2 päivää koulusta vapaata (ja mies lomaa)?



Itse olen täys-yh, joten en lähtisi varsinkin kun lapsetkin ovat alle kouluikäisiä.

Voisiko kesken kuukauden tulla esim. yhdeksi viikonlopuksi kotiin? Voisiko mies ja lapset joskus tulla mukaan esim. viikon ajaksi? Nousisiko tulotaso merkittävästi nykyisestä? Tulisiko siitä hyvä meriitti cv:hen?

Itse olen asunut aikoinaan 4 kk miehen kanssa eri maassa kun lapsia ei ollut. Tuon jälkeen vannoin etten enää ikinä muuta ilman miestä mihinkään. Sen jälkeen asuimme koko perhe reilun vuoden minun töitteni takia ulkomailla. Tuon jälkeen ajattelin, että en ihan helposti muuta enää perheen kanssakaan työn perässä pois Suomesta. :)

Mutta tuollainen kuukausi kerrallaan, hmm. Jos sieltä voisi esim. yhden viikonlopun käydä välillä kotona, liksaa tulisi hyvin ja muuten kokemus olisi uraa hyvin edistävä, niin ehkä parin vuoden ajaksi voisin harkita. Toisaalta jos mies ei olisi innoissaan, niin en riskeeraisi parisuhdetta työn takia, jos minulla olisi ihan ok työ Suomessakin.

sillä nämä kuukauden poissaolot olisivat aina myös pois Euroopasta. Pitkin vuotta olevat viikonloppumatkat ovat Euroopassa, mutta nämä pidemmät aina muissa maanosissa. Siksi ne kestävätkin niin pitkään.

Nuo kuukauden jaksot olisivat täyttä työtä, epäsäännöllistä ja menevää, paikasta toiseen menemistä. Niihin jaksoihin ei olisi mitään järkeä lennättää muuta perhettä paikalle, koska he joutuisivat todennäköisesti olemaan vain keskenään tai pystyisin olemaan silloin tällöin tunnin tai pari heidän kanssaan. Ja kolmen lapsen ja miehen lennättäminen toiselle mantereelle on aika kallista, menee pelkkään lentämiseenkin väkisin monta tuhatta euroa.

Palkka olisi 1,5-kertainen siihen, mitä nyt tienaan. Ja tätä en tekisi muutamaa vuotta, vaan aloittaisin ihan kokonaan uuden urani ja pysyisin tällä tiellä - tätähän olen lähtenyt aikoinaan opiskelemaan. Työ myös edellyttää pitkäaikaista sitoutumista.

Olen pyöritellyt tätä paljon mielessäni ja listannut hyviä ja huonoja puolia. Hyviä on ainakin se, että olisin 10kk vuodesta lasten saatavilla koko ajan, työaika olisi todella joustava, eikä paikkaan sidottu. Ja Skypen, Facetimen ja muiden apuvälineiden avulla olisin noiden kuukauden kestävien poissaolojen aikana myös suhteellisen helposti arjessa mukana.

Huonoja puolia olisi se, että mies väsyy pyöritettyään kuukauden yksin huushollia ja lapset varmasti ikävöisivät. Pelkään myös sitä, että parisuhde ei pysy näin hyvänä pitkien erojen takia. Tai että nurkan takana kolkutteleva lasten murrosikäaika olisi ihan liikaa miehelle noiden kuukausien aikana. Tai että mies alkaisi puhua kuukauden työkokemuksistani "lomina", eikä antaisi minulle palautumisaikaa palattuani (marraskuun jälkeen alkaa joulukiireet..) jne jne.

ap

ei tuon pitäisi mikään ongelma olla. Meillä mies on pari kuukautta vuodessa töissä ulkomailla, ja skaipataan jos tarvetta esiintyy.



Ei ole hankalaa kun ollaan totuttu.

Noi on kuitenkin ainutkertaisia tilaisuuksia elämässä.

Se viikonloppumahdollisuuksista yms. kysellyt siis taas pohtii :)



Minulle tuollainen voisi toimia juuri korkeintaan 3-4 vuoden määräaikaispestinä ja rahaa pitäisi tulla enemmän kuin 1,5 kertaa nykyliksa. Mies varmasti tosiaan väsyisi ja se heijastuisi parisuhteeseen. Jos mieheni harkitsisi sellaisen työn vastaanottamista, jossa olisi aina 2 kk vuodesta poissa Euroopasta, niin vastustaisin. Lisäksi jos tuo 10 kk olisi kuitenkin periaatteessa täyspäiväistä työtä, niin ei se ihan löysäilyä ole, vaikka saisikin työajan määritellä vapaasti ja tehdä kotoa käsin.



Erossa ja erilaisessa arkiympäristössä oleminen vaatii veronsa parisuhteesta. Kyllä sen kanssa pystyy elämään, mutta itse reissu- ja ulkomaantyötä tehneenä en sitä enää tekisi. Moni duunituttu on eronnut jossain vaiheessa, ja minä taas olen päättänyt, että kun kerran lapsia on tullut tehtyä niin niiden isän kanssa pysytään yhdessä.