Lue keskustelun säännöt.
En jaksa! :( Vanhempani ovat sukumökillä kauheita pomottajia ja kontrollifriikkejä
08.07.2012 |
Etenkin äiti. Kaikki pitäisi tehdä hänen tavallaan ja luvallaan sekä hänen vaatimustasonsa mukaan.
Juu juu, tiedän että virallisesti mökki on äitini omistuksessa ja siksi hänellä on oikeus sanella miten siellä eletään. Ristiriita onkin siinä, että äiti itse pyytelee mökille, toivoo että siellä ollaan ja sanoo, että siellä saa tehdä mökkihommia. Lisäksi hän valittelee, kun hommaa on niin paljon eivätkä he isän kanssa enää jaksa kaikkea.
Mutta sitten kun nuorempi polvi yrittää kantaa kortensa kekoon, niin se ei kelpaakaan. Milloin on käytetty vääränlaista kattilaa, milloin laitettu maustepurkki väärälle hyllylle, milloin raivattu risut väärillä työkaluilla jne. Puhumattakaan siitä, jos loppusiivousta ei ole suoritettu oikeaoppisesti. Viimeksi olimme siellä kaikki: vanhempani sekä minun ja siskoni perheet. Siskon perhe lähti pois ensin, sitten parin päivän päästä me. Kun yritin siivota jälkiämme, niin äiti kielsi ja sanoi, että hän tekee sen ja siivoaa samalla siskonkin perheen jäljet (mitkä jäljet???). Ajattelin että selvä homma, ehkä on tosiaan parempi antaa äidin pedata sängyt oikein kuin tehdä se itse, koska silloin äiti joutuisi repimään väärin pedatut vuodevaatteet pois joka tapauksessa.
Onko muilla tällaista ja miten luovitte vanhempienne kanssa?? Minulla alkoi taas pannu kiehua, miehelläni samoin.
Kommentit (8)
kukin omalla porukalla. jos mahdollista. harmihan se tietenkin on jos vanhempasi haluavat olla muiden kanssa yht'aikaa. auttaisiko jos vaikka sanot, etta taalla on aika vaikee olla sun kanssa kun mikaa ei ole oikein??!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten vanhemmat eivät jaksaneet itse pitää mökkiä kunnossa, ja yhdessä päätettiin, että vanhemmat antavat mökin minulle ennakkoperintönä. Sisareni ei halunnut mökkiä, ja hyvä niin, sillä vaikeaa on sopia esim. remonteista kahden perheen kesken.
Tosin meillä se pomottaja on mummo (siis minun mummoni). Jälkikasvu kolmessa polvessa mökkeilee hänen ohjeidensa mukaisesti. Me ollaan jo niin totuttu siihen ettei se paljoa ärsytä, välillä selän takana naureskellaan mummon touhuille. Mutta kyllä se mökkeilyintoa vähentää kovasti kun ei saa olla oma itsensä.
Koko ajan aamupalan, puuroa, kajoa, ruokaa, iltapalaa.. Fi ehdi kuin tunti mennä ja taas on aika kokata. Ei tossa ehdi mitään tekemään välillä. Ja illalla nukkumaan ajoissa ja seitsemältä tai ennen ylös.
Pari kolme päivää ja kaupunki kutsuu...
Meinasi mennä appivanhempien kanssa hermo ihan lopullisesti. Tilannetta rauhoitti kun emme kesäisi emmekä muutenkaan oleile samoissa tuvissa muuta kuin tunnin pari kerrallaan.
Ei ole hyvä jos jotain tekee, eikä ole hyvä jos ei tee mitään. Ja jos jotain hyvää tekee anoppi harmittelee kun ei kerinnyt tehdä, oli kyllä ajatellut. Tai sitten tekeminen jotenkin mitätöidään, ei ole heistä tarpeellista, mitä nyt vanhoja huoltamaan.UH!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saan hermoromahduksia äitini kanssa nimenomaan mökillä. Lisäksi minua harmittaa se, että otan hänen puheensa niin henkilökohtaisesti. Miksi en anna vain olla? Äidin kommentit ja reaktiot ovat minulle kuin syyttävä sormi, jonka alla rusennun. Minulla on varmaan joku trauma lapsuudesta.
äitisi mökki, ja oman mielenterveytesi takia kannattaisi suhtautua mökkiin sillä tavalla. Käytte kylässä, jos haluatte, mutta nimenomaan vanhempienne luona kylässä, ja teette mitä pyydetään, ja lomailette jossain muualla. Niin minä tekisin.
Mummoni on ollut tuollainen, ja äitini jossain määrin. Tapaamme sen verran, kuin oikeasti jaksan, ei enempää.
Hän ei oikein kuulosta ihan täyspäiseltä ihmiseltä