Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

MIssä menee RAJA?! Normaalia sisaruuskateutta vai jotain ihan muuta

Vierailija
19.07.2012 |

Meillä vauva ja 4v.



Esikoinen ollut kateellinen ja mustis vauvalle alusta asti, ja ilmaissut sen varsin selkeästi. On saanut kahdenkeskistä aikaa, huomiota ja kaikkea mitä nyt voi kuvitella.



Mutta nyt minua jo pelottaa, käytös vauvaa kohtaan alkaa olla suorastaan uhkaavaa. On läpsinyt, nipistellyt, tuhonnut vauvan leluja ja tavroita tähänkin asti, mutta tänään sanoi välipalalla "kuule äiti minä tosissaan haluisin tappaa XX:n = vauvan". Ja kaverinsa äiti ihmetteli mulle, kuinka kestätte kun lapsi kuulemma kuristaa ja puree vauvaa.. näin oli kertonut kylässä, ei siis ole moista tehnyt.

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
19.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meilläkin esikoinen pyrki kiusaamaan kuopusta (valvoimme toki ettei päässyt mitään tapahtumaan) ja sitten kun kuopus oppi puhumaan sanoi takaisin: "sitten kun minusta tulee iso, minä tapan sinut. laitan ihan palasiksi" ;-) Ihan järkeviä koululaisia noista on kasvanut eikä "tappohaluvaihe" kauaa kestänyt.



Tuonikäisethän ei oikeasti sitä tajua kuinka vakava asia sellainen tappaminen on. Eivätkä osaa vielä oikein hyvin hillitä kateudesta nousevia impulsseja epäsosiaaliseen käytökseen. Joten vanhempien täytyy vaan valvoa kunnes vaihe menee ohi.

Vierailija
2/5 |
19.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vai onko huomannu, että saa tuollaisella sut kauhistumaan ja keskittymään kokonaan itseensä?



Ehkä kannattais jo tiukentaa kuria ja sanoa lapselle, että tuollaisia EI PUHUTA ja jokaisesta väkivallanteosta arestiin täysin ilmeettömästi.



Mulla on semmoinen kokemus, että tuon ikäiset ennemmin hellivät, halailevat ja osallistuvat hoitoon mielellään! :O

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
19.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja miten käsittää tappamisen ja kuristamisen?

Meillä on ollut sama ikäero jo kolme kertaa ja mitään tällaiseen viittaavaakaan ei ole ollut. Ei siis edes rikottuja leluja.

Vierailija
4/5 |
19.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja esikoinen oli ensin verbaalisesti mustasukkainen, vaikka kanssa yritettiin kovasti huomioida ja tehdä esikoisen kanssa omia juttuja. Esim. vein esikoista muskariin ja jätin vauvan kotiin, ja mies vei uimaan yms. Näitä tehtiin ihan viikottain. Joka päivä pidettiin huoli, että isompi tuli huomioiduksi monella eri tavalla ja korostettiin, että kun olet noin iso, niin olet valtava apua äidille/isälle eikä vauvanhoidosta varmasti selviäisi, jos et auttaisi. Kun vauva itki, saatoin todeta, että huh, onneksi sinä olet jo iso ja osaat puhua, niin ei tarvitse kuunnella tätä.



Kuitenkin kun vauva alkoi liikkua, tuli mukaan fyysistä mustasukkaisuutta. Harvoin mutta aina aika suunnitelmallista esim.tönäisyjä, lelujen vientiä jne. Meillä ei kuitenkaan koskaan uhannut vahingoittaa vauvaa vaan harmitteli sitä, että vauvasta ylipäätään pidetään ja sitten noita tekoja tuli ilmi. Ehkä se, että uhkaa ja puhuu, onkin positiivista eikä sitten oikeasti niitä toteuta? Kysyisin kyllä neuvolassa. Kerroin meidänkin tapauksista, ja ne kuitattiin tosiaan normaaleina ja jopa toivottavina, koska on tosiaan normaalia, että lapsi reagoi vauvaan mustasukkaisesti. Harmitti vaan, kun piti puolisen vuotta olla skarppina, vaikka niitä tekoja tuli vain kourallinen. Aika tyypillinen teko oli läpsäisy pyllylle, muistelisin, että kerran nipisti ja kerran heitti lelulla, muut kerrat läpsäisi pyllylle.



Minä muuten uskon, ettei tiukka kuri auta tuota asiaa vaan vain tukahduttaa nuo tunteet tiukemmin lapsen sisään. Uskoisin, että ihan rauhallinen keskustelu auttaisi. Voidaan todeta, että kylläpäs sinä toivot ikäviä asioita ja sitten sanoitetaan lapsen tunteita eli se, että toivoo vauvan kuolevan johtuu siitä, että harmittaa, kun vauva saa huomiota. Annetaan lapselle apua vaikeiden tunteiden käsittelyyn eli ymmärretään, että lapsi tuntee niin kuin tuntee mutta sen jälkeen lapsi pitää saada tajuamaan, että häntä rakastetaan yhtä paljon. Meidän esikoiselle oli tosi tärkeä oma havainto, että koska hän on ollut aiemmin olemassa kuin vauva, niin häntä on rakastettu ensin ja kauemman aikaa kuin vauvaa. :D Tajusi tuon itse ja myös sen, että hän on saanut vanhempien koko rakkauden itselleen vauvana, kun taas pikkuveli on saanut aina vain puolet.

Vierailija
5/5 |
19.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

kuulostaa yhtään tutulta...Isoveli on ollut alusta asti innoissaan vauvasta ja silitellyt ja halinut tätä todella hellästi. Välillä on pitänyt vain olla valppaana, ettei 4 v. ota vauvaa syliin ilman lupaa.

Ehkä mustasukkaisuus tulee vasta myöhemmin, mutta meillä myös vauva on melkein aina hyväntuulinen ja kiinnostunut kaikesta, mitä isoveli tekee.

Meillä vauva ja 4v.

Esikoinen ollut kateellinen ja mustis vauvalle alusta asti, ja ilmaissut sen varsin selkeästi. On saanut kahdenkeskistä aikaa, huomiota ja kaikkea mitä nyt voi kuvitella.

Mutta nyt minua jo pelottaa, käytös vauvaa kohtaan alkaa olla suorastaan uhkaavaa. On läpsinyt, nipistellyt, tuhonnut vauvan leluja ja tavroita tähänkin asti, mutta tänään sanoi välipalalla "kuule äiti minä tosissaan haluisin tappaa XX:n = vauvan". Ja kaverinsa äiti ihmetteli mulle, kuinka kestätte kun lapsi kuulemma kuristaa ja puree vauvaa.. näin oli kertonut kylässä, ei siis ole moista tehnyt.