kun mies valehtelee

mitäs av-mammat ehdottaa, ehkä pitkän linjan vaimoilla on jotain fiksua sanottavaa, en itse enää tiedä kuinka vakavaa tämä on...



mun mies on reilun kahden vuoden suhteen aikana jäänyt jo useasti kiinni valehtelusta, jotka yleensä liittyy velkoihin ja raha-asioihin, ei kuitenkaan mitään kymmenien tuhansien pelivelkoja vaan ihan syömisistä/juomisista kertynyt muutama tonni esimerkiksi. ei ole alkkis.



minä olen aika natsi budjetista ja kun tutustuttiin niin pian suostuttelin miehen maksamaan velkansa pois ja sit on eletty vaan suoraan palkasta. sittemmin jouduimme ottamaan velkaa miehen autoa varten, ja maksamme sitä nyt (miehen palkasta). sen lisäksi olemme maksaneet jotain kummalista velkaa miehen entiselle työnantajalle tammikuusta lähtien (kun työnantaja siis vaihtui). koko velka piti olla maksettu 2kk kuluttua, vain 250e/kk mutta kuitenkin, kaiken muun lisäksi ikävä juttu.



aloin jotenkin epäilemään ja puristinkin eilen "väkisin" esiin totuuden, ei ollut mitään velkaa työnantajalle, vaan viime kesänä kun meillä oli tosi tiukkaa ja laskettiin pennejä niin mies ei sitä ilmeisesti kestänyt vaan vingutti korttia useamman kuukauden ajan ja sitä n. 2000e olemme nyt maksaneet.



kaikki valheet työnanatajan kirjanpitäjän (jonka olen useasti tavannut) kaa tehdystä 8kk maksuajasta jne... mua niin loukkaa että jo yli vyuoden miehellä on ollu tollanen salaisuus ja en varmasti olisi saanut tietää ellen olisi niin epäluuloinen.



tiedän myös että miestä ahdistaa että olen niin tarkka raha-asioista ja "vahdin" niitä. joo, mitäs se mulle kuuluu jos hän vinguttaa korttia? mutta yhdessä sitä tavallaan nyt maksetaan, hänen palkasta joo mutta tarkoittaa että minä maksan sit ruuat jne.



otin ton valheen tosi raskaasti ja nyt mies taas selittää että no ei hän tajunnut kuinka oikeesti tärkeetä totuuden puhuminen mulle on, tästä lähtien lupaa olla valehtelematta...vaikka tietää tasan tarkkaan koska suhteen alusta lähtien näitä keskusteluja käydään aina tasaisin väliajoin. nytkin sitten samassa sopassa tunnusti juoneensa joskus iltaisin yksin ollessaan kaljaa (ihan sama mulle), ja polttamiseen retkahtaminen josta oli kyllä kertonut oli paljon pahempi eikä ollut onnistunutkaan lopettamaan (myös ihan sama, ei olisi tarvinnu valehdella).



miten voin luottaa? vai onko tuollaisilla väliä? mitä te tekisitte?