Onko monille etälapsi vain ulkopuolinen rasite? Meillä lapsi tuli

Itse en voisi kuvitellakaan sopeutuvani muihin kuin omiin lapsiini. Siksi taistelenkin sen puolesta, ettei omista lapsistani tulisi kahden kodin lapsia.

meillä olisi vierailut siinä ja sehän lienee uusioperheen äidin tavoitekin.



Minkä ikäinen lapsesi on?



Eikö lapsella ollut vaihtovaatteita, eikö itse osaa huolehtia puhtaudestaan ja vaatteiden vaihdosta.



Miksi ei soittanut sinua hakemaan hänet pois koska isä ei pitänytkään luonaan. Tapaamisoikeus on etävanhemmalla mutta eihän se käsitä muita sukulaisia. Muut sukulaisvierailut pitää sopia sinun kanssasi erikseen. Isä toki voi vierailla muillakin sukulaisilla lapsen kanssa.



Lapsen isä on nyt tehnyt paskamaisen tempun ja uskon että uuden vaimokkeen innoittamana.

Törkeää käytöstä etävanhemmalta :(

M iksi aina sitä äitipuolta syytetään? Isä olisi vastuussa, mutta ei tehnyt mitään, koska naisenketju on manipuloinut isän lastaan vastaan, että tämä ei huolehtisi lapselle ruokaa ja puhtautta?

Miksi te kuvittelette että se äitipuoli just on se paha ja vastuuton ja vastuussa ja syypää kaikkeen, mikä liittyy -ikävänä asiana - etälapsiin?!?!

Lapsihan oli ollut sukulaisilla.

vastuu lapsista oli silloin heillä.

Etäisä itse päättää, missä ja kenen kanssa lomansa viettää. Jo isä päättää että lapsi menee sukulaisille ja hän viettä sen ns. uuden perheensä kanssa, se on hänen päätös, siitä on turha syyttää äitipuolta - etenkin, kun ette tiedä sitä totuutta siitä perheestä ja heidän päätöksistään! Oletatte.

meillä olisi vierailut siinä ja sehän lienee uusioperheen äidin tavoitekin.

Minkä ikäinen lapsesi on?

Eikö lapsella ollut vaihtovaatteita, eikö itse osaa huolehtia puhtaudestaan ja vaatteiden vaihdosta.

Miksi ei soittanut sinua hakemaan hänet pois koska isä ei pitänytkään luonaan. Tapaamisoikeus on etävanhemmalla mutta eihän se käsitä muita sukulaisia. Muut sukulaisvierailut pitää sopia sinun kanssasi erikseen. Isä toki voi vierailla muillakin sukulaisilla lapsen kanssa.

Lapsen isä on nyt tehnyt paskamaisen tempun ja uskon että uuden vaimokkeen innoittamana.

Pidä häntä hyvänä, yritä löytää välittäviä sukulaisia ja aikuisia. Eihän ne isää voi korvata tietenkään, mutta ehkä tuovat luottamusta elämään.



Soittaisin sinuna vielä kerran ex-miehellesi ja yrittäisin pysyä rauhallisena ja selittää, miltä lapsestasi isänsä käytös tuntuu. Käskisin miettiä, miten mies kokee velvollisuutensa isänä tätä lastaan kohtaan ja miten aikoo ne hoitaa jatkossa. Ja että lapsen laiminlyöminen ei jatkossa käy, jos lapsesta ei pidetä huolta isänsä luona ja jos häntä siellä kohdellaan henkisesti kaltoin, ei lapsi voi mielestäsi mennä isänsä luo.



Viettäkää hauska päivä huomenna! Surettaa lapsen puolesta tuollaiset törpöt.

miksi joillekin käy niin. Minulla tilanne on sellainen että mieheni on tyttärensä etävanhempi, tytär meillä yleensä joka toinen viikonloppu ja kesällä sovitusti pidempiäkin aikoja, tänä kesänäkin käytiin viikon matkalla.



Ei meille ainakaan etälapsi tosiaan ole ulkopuolinen rasite. Rakkautta riittää kyllä hänellekin ja tekemistä järjestämme myös hänelle (on sen verran yhteistä lasta vanhempi että samat tekemiset ei kiinnosta häntä suoraan). Mieleenkään ei tulisi myöskään yhtään lasta pitää likaisissa vaatteissa, oma tai ei, eikä varsinkaan dumpata eteenpäin hoitoon ilman kysymättä lupaa siihen lähivanhemmalta.

mukaan vaihtovaatteita ja oletin tietenkin että lapsesta huolehditaan hyvin. Lapsi on alle kouluikäinen..

Näin lyhyellä vierailulla laitoin vain isälle viestin, että onko kaikki sujunut hyvin ja sain myöntävän vastauksen. On selvästi helpottunut kun pääsi kotiin, vaikka hokeekin että oli ihan kivaa.



ap

Joskus ne asetelemat on aivan toisinpäin.

Silti se syyllinen on lapsen isä ja isän uusi puoliso / perhe.

Esimerkkinä: isällä on lomaviikko, mutta ei saa lasta tapaamiselle tuolloin vaikka pyytää. VAstaus on tyly ei käy.

Ko. lomaviikon viikonloppu on tapaamisvkl, ja isä yrittää sopia että saisi lapsen aikaisemmin. Hän on lomalla ja sukulaiset voisi hakea, mutta aikaisemmin, koska tapaaminen peruuntuu muuten. Lopulta lähiäiti suostuu ja lapsi saa tulla vähän aikaisemmin viikonloppu-tapaamiselle.



Ja sitten ilmoitetaan, milloin lapsi tulee tapaamiselle. Isällä on silloin töitä. Lapsi menee isovanhemmille.

Miksi lähiäiti ei päästänyt lasta isän lomaviikolla? Siksi, että lapsi oli rippileirillä tuolloin.

Ihan hyvä syy. Sen olisi voinut sanoa, vaan kun ei sanottu.

Toisaalta, lapsen koko leiriajankohdan olisi voinut miettiä siinä vaiheessa kun rippileirille aletaan ilmottautumaan. Kysytään, että milloin sulla on loma, milloin voit ottaa lapsen lomalle. Leirejä on varmasti enemmän kuin se yksi ainoa.



Mutta kumpikaan ei viestittele toisilleen mitään, yhteistyä ei ole koskaan toiminut.





Omat lapseni olivat isänsä luona lomillaan ja riippumatta loman pituudesta, tulivat aina takaisin just niissä vaatteissa, joissa heidät sinne lomalle lähetinkin. Olivat todella likaisia.

Kysyin. Kyllä he pesulla kävivät. Saunassa oikein. Mutta saunan jälkeen lapset pukivat samat vaatteet takaisin, koska kukaan aikuinen ei antanut heille vaihtovaatekassista puhtaita tilalle ja lapset olivat sen verran pieniä etteivät osanneet tai tajunneet sitä itse tehdä.

Jouduin siis opastamaan lapset isälleen mennessään huolehtimaan itse omatoimisesti hammaspesut ja vaatteiden vaihdot.

Opin pakkaamaan niin, että näutän lapsille mitä on mukana, missä kohti kassia jne ja jos mukana oli kotimatkavaatteet, ne oli erikseen ja jos olivat menssa juhliin , pakkasin juhlavaatteet erikseen ja neuvoin pukemaan ne.



En edes kuvitellut, että lasten isän uudella kumppanilla olisi vastuuta lapsistani, että hänen tehtävä olisi ruokkia tai kylvettää lapseni. Se on isän tehtävä , ja jos ja kun isä ei ole kykenevä siihen, opastan lapset omatoimiseksi .

onneksi meillä on vielä kivaa tekemistä kesälle tulossa. Olen nyt viime keskustelusta saanut siis sen käsityksen että he tahtovat vähentää tapaamisia ja pitää oman perheensä asiat täysin itsellään. Rivien välistä olisi luettavissa lapsen olevan heille se ulkopuolinen rasite.

Meillä on aina aiemmin sujunut asiat tosi hyvin. Etäisä on ollut tosi hyvä isä. Nyt on sitä kai uudelle perheelleen. Ei ole ollut mitään syytä epäillä lapsen hyvinvointia tai hoitoa.. Tämä tilanne on nyt yhtäkkiä hiipinyt valloilleen, eikä ole ilmeisesti paranemassa. Mutta enpä tästä mitään riitaa kehkeytä, parempi lapsella olla enemmän kotona jos tilanne on tämä.

ap

Soittaisin sinuna vielä kerran ex-miehellesi ja yrittäisin pysyä rauhallisena ja selittää, miltä lapsestasi isänsä käytös tuntuu. Käskisin miettiä, miten mies kokee velvollisuutensa isänä tätä lastaan kohtaan ja miten aikoo ne hoitaa jatkossa.

Viettäkää hauska päivä huomenna! Surettaa lapsen puolesta tuollaiset törpöt.

Meillä on heille vaihtovaatteita. Sitten kun on pakko, he laittavat "isän vaatteet". Kun menevät kotiin, vaihtavat sitä ennen taas "äidin vaatteet". He haluavat tehdä näin. Vaikuttaa siltä, kuin heillä olisi koko ajan vain yhdet päällä.



En osaa muuten kommentoida. Meille lapset eivät "kuulu", koska eivät itse halua... Heitä ei ole koskaan siirretty syrjään mistään, no hääyön vietimme kaksin ja häämatkan, mutta sen aikana olisi ollut vain yksi 2h tapaaminen. Siitä on muutama vuosi. Aina ovat olleet tervetulleita useammin.

Kyllä se isä pitää laittaa ihan vastuuseen itse... tehkää lastenvalvolalla sopimus, jonka allekirjoittaa, jos haluaa lasta nähdä. Turha se on äitipuolta syyttää, mies vaan hermostuu siitä ja on entistä vähemmän yhteistyökykyinen.



Ise olen omien lasten lisäksi kahden lähiäitipuoli. Lapset näkevät äitiään pari-kolme kertaa vuodessa sukulaisten luona. Meillä tilanne niin päin, että puhuvat ja lahjovat lapset pyörryksiin lyhyen vierailun aikana. Vierailun jälkeen lapset ovat pitkään vihamielisiä minua kohtaan (normiarjessa meillä hyvät välit), viisivuotias moittii, että olen pakannut liian vähän/paljon/huonoja/hyviä vaatteita mukaan. Sättimistä tulee ihan kaikesta; ruuasta, tavoista ulkonäöstä jne jne.



Pidä puolesi! Meillä lasten isä nähnyt hirveän vaivan, että lapset saavat tavata alkkis-äitiään. Valvottuihin tapaamisiin ei suostu, joten ollaan lasten takia annettu tavata isovanhempien kotona. Siitäkin huolimatta, että siellä jauhetaan meistä paskaa koko loman ajan.

Ei riidellä kannata, mutta olisihan asia hyvä ottaa esille etävanhemmalle kanssa, kertoa että lapselle tuli tästä reissusa paha mieli ja syy siihen.



Asia siis kannattaa selvittää (syyttelemättä ja rauhallisesti keskustellen). Minulle jäi sellainen mielikuva, että ajatuksesi siitä, että lapsi olisi "riippakivi" perustuu pitkälti omiin olettamuksiisi, rivien välistä lukemiisi asioihin sekä lapsen omaan kertomukseen. En halua vähätellä lapsen kertomusta tai kokemusta, mutta kannattaa kuitenkin tarkistaa etävanhemmalta mikä on tilanne. Etävanhempi myös saattaa tiedostamattaan/huomaamattaan toimia siten, että sinulle ja lapselle tulee tuollainen mielikuva.



Meillä oli alkuun etälapsen kanssa tilanteita, joissa lapsi selkeästi koki ettei kuulu porukkaan ja onneksi myös ilmaisi sen. Asiaa käytiin läpi lapsen kanssa moneen otteeseen ja vakuutettiin, että hän on ihan yhtä rakas ja tärkeä kuin muutkin lapset ja hän kuuluu yhtä lailla perheeseemme.

Ei siitä mitään seuraa vaikka isä ei sopimusta noudattaisikaan. Tapaaminen on aivan vapaaehtoista, siihen ei pysty pakottamaan kukaan eikä mikään viranomainenkaan.



Jos tuossa tilanteessa alkaa lastenvalvojaa sotkea mukaan niin kyllähän isä tietää että se on kiristystä ja kostoa ja seuraus voi olla ettei tapaa enää lainkaan lasta.



Kerta isä oli ennen hyvä isä niin on pakosti uudella äitipuolella vaikutusta.



Minä tykkäsin ennen että miehen etälapset tulevat ja olivatkin paljon. Sitten äitiltä alkoi tulla ihme puheluita ja vaatimuksia ja soitteli ja huusi aina suoraa huutoa puhelimessa ilman syytä jne. Välit alkoivat kylmetä vaikka itse teimme kaiken mihin pystyimme. Lapset eivät olleet noin pieniä kuin ap.n tapauksessa. Ja äiti päätti yhtäkkiä ettei llapset saaneet tulla vuoteen kylään lainkaan ja sitten sen jälkeen oltiinkin paskoja kun ei pidetty aina kun halusi. Meni niin mahdottomaksi ja tapahtui suurta vieraantumista.

niin lapsesi eteen sinun on toimittava.



On tärkeää, että etäisä tietää, mitä on aiheuttanut. Syyttelyt ja ilkeilyt eivät tietenkään auta, vaikka mies sen olisi ansainnutkin. Ja nainen myös. Jos nainen rakastaa miestä, joka kohtelee lasta noin kaltoin, on totisesti vikaa naisessakin. Ei se ihan mene niin, että mies saa hoitaa lapsensa miten ikinä haluaa. Meillä kaikilla on vastuu niistä, jotka eivät kykene itse huolehtimaan itsestään. Jos isä kohtelee huonosti, JONKUN läheisen on siihen puututtava, ja aika selvästi se tehtävä kuuluisi miehen puolisolle. Tässä se puoliso on selvästi moottorina huonosti kohtelemiselle, koska aiemmin isä oli hyvä isä.



Laita isälle viestiä - mielellään sähköpostilla - että lapsi tuli itkien kotiin, kun ei ollut nähnyt isää lainkaan. Lapsella oli samat vaatteet päällä kuin lähtiessä ja lapsi oli likainen. Tämän jälkeen kysyt, miksi lapsi otettiin, vaikka isällä oli muita suunnitelmia. Isäähän se lapsi oli tapaamassa. Lopuksi laitat, että jättää mieluummin tapaamatta lasta kuin loukkaa noin pahasti ja jättää heitteille. On surullista, että lapsi rakastaa isää, joka kohtelee häntä noin huonosti.



Sinuna selvittäisin myös, mikä on isän oikeus jättää lasta muualle hoitoon tapaamisten ajaksi. ONko lapsi siis annettava isälle, vaikka isä vie lapsen muualle?



Kaikki nämä, jotka käskevät vain unohtaa asian ja pitää mölyt mahassa, eivät taida ymmärtää, miten paljon tuo satuttaa lasta. Oman lapsen puolesta on tehtävä edes se minimitaistelu. Ja se tarkoittaa sitä, että sanotaan suoraan, kun lasta on laiminlyöty. Hyssyttely saa lapsen kuvittelemaan, että hän on ansainnut huonon kohtelun, koska on tuhma tai tyhmä tai paha tai ruma tai muuta huonoa. Siksi asiaan pitää puuttua ja lapsellekin pitää sanoa, että lapsen vikaa ei ole se, että isä ei halua tavata. Se on yksinomaan isän vikaa.



En käsitä tällaisia äitipuolia enkä naisia, jotka sietävät miestä, joka kohtelee huonosti omaa lastaan! Ja väitänpä, että sen huonon kohtelun taustalla on lähes aina äitipuolen manipulointi.

"kalat ja vieraat alkaa haista kolmantena päivänä". Ts. kiva, että kävi, mutta kiva, että lähti. Lapsi on vieras. Vieraat tavat, vieras olemus jne. Tunneside jäänyt kovin ohueksi, kun ei ole koskaan yhteistä arkea jakanut. Asuu kaukana ja käy harvoin, ensimmäisen kolmen elinvuoden aikana näki ehkä 10 kertaa. Sittemmin käynyt säännöllisesti, mutta harvoin johtuen 450 km:n välimatkasta. Nyt ikää jo pian 18.

En käsitä tällaisia äitipuolia enkä naisia, jotka sietävät miestä, joka kohtelee huonosti omaa lastaan! Ja väitänpä, että sen huonon kohtelun taustalla on lähes aina äitipuolen manipulointi.

Miksi AINA syytetään äitipuolta isän ja lapsen huonosta suhteesta tai tapaamisten vähyydestä tms. ??

Että se mies on pelkkä aivoton ajattelukyvytön nösselö joka ei tajua omaa eikä lapsensa parasta, ei omaa mitään omia mielipiteitä tms. ja täysin uuden kumppanin manipuloitavissa , ja se uusi kumppani pelkkää ilkeyttä täynnä, ja haluaa hävittää maan päältä miehensä lapset ja entisen elämän?

Olette lukeneet liikaa niitä vanhoja satuja, joissa oli tuo asetelma.

Esimeriksi näin:

Kerron tämän, vaikka minut tunnistettaisiin tästä.

Olen elämäni kaikki joulut passannut muita. Edelliset kaksi kolme joulua olin laittanut joulua omalle perheelle (minä, mies, 2 yhteistä laste, 2 omaa aikuista lasta jotka asuvat muualla, miehen lapsi, ystävä)

Olin ollut hyvin stressaantunut, väsynyt, ja elämäntilanne oli ollut kuormittava, olin ns. toipumassa. Palaamassa takaisin jaloilleni.

Päätin sitten viettää joulun toisaalla valmiin pöydän ääressä, valmiin ohjelman ääressä.

Ilmoitin miehelle, että menen sinne meidän yhteisten, vielä alle kouluikäisten lasteni kanssa ja vietän joulun ajan siellä.

Ilmoitin myös omille, itsenäisesti asuville lapsilleni että tänä jouluna ei voida tulla äidin joulupöydän ääreen,kuten aiemmin ovat tehneet, vaan saavat itse miettiä missä joulunsa ovat. Joulu on heille tärkeä juhla ja haluavat sen aina viettää perheen kanssa, minä olin /olen heidän perheensä.

Sanoin, että mies saa tulla mukaan, jos haluaa ja kerroin mikä on hänen osuutensa lomasta (euromäärä), että maksu on maksettava xx mennessä.

Hänen lapsensa ei tule mukaan. Olimme tuolloin asumuserossa, eli minä asuin omassa osoitteessani yhteisten lasten kanssa ja mies asui toisaala oman teini-ikäisen lapsensa kanssa.

En painostanut, en manipuloinut. En inttänyt. Annoin maksukuitin ja esitteen, sanoin, päätä itse, minä ainakin menen.

Miehellä oli vaihtoehtoja: viettää joulu kaksin lapsensa kanssa. Mennä vanhemmilleen. Mennä töihin ja laittaa lapsi mummolaan jouluksi. Tulla meidän mukaan.

Mies päätyi että viettää sen joulun meidän kanssa.

Lapsi meni mummolaan (anoppila)

Anoppi haukkui minut tämän takia.

Anopin mielestä minä olin syyllinen, MINÄ olin hylännyt tämän teinirassukan mummolaan??!!

Seuraavana vuonna varasin ja maksoin mökin, ja koska se oli jälleen minun jouluni, minä maksan, minä myös päätän keitä kaikkia sinne kutsun paikalle.

Miehen lapsi sen enempää kuin anoppikaan eivät olleet tervetulleita.

Ei ole minun asiani miettiä, miten missä ja milloin mies on edelliseen liiton lastensa kanssa. Se ei ole minun tehtäväni. Se on miehen tehtävä. Minun tehtävä on huolehtia, että vielä varsin pienet lapseni saavat tavata isäänsä niin, että se sopii meidän kaikkien aikataluun ja ettei lasten ikävä kasva kohtuuttomaksi.

Mies on se, joka sovittaa aikatauluunsa työn, vapaa-ajan ja lasten tapaamiset.

Minun tehtävä ei ole olla äiti tai äitipuoli toisen lapsille, vaan minun ensisijainen tehtäväni on olla jaksava, täysipäinen äiti omille lapsilleni. Jos mielenkiintoa , jaksaista tai aikaa jää, voin ottaa hoteisiini niin paljon hylättyjä lapsia kuin itse haluan, mutta en ota ENÄÄ yhtäkään sellaista, jotka eivät minua ja kotimme sääntöjä hyväksy ja kohtelevat huonosti minun lapsiani ja ovat ilkeitä ja välinpitämättömiä minua ja minun tarjoamaa kohtaan.

Tämäkin kun on koettu ja se oli ihan vaan pään hakkaamista kiviseinään.

Pitäkää vain itsekkääänä ja ilkenä. Mutta jokainen äiti täälläkin ensin ajattelee omia lapsiaan. Kuka laittaisi oman vauvansa ja omat lapsensa "hyllylle" tai jättäisi huoltamatta, ja antaisi aikansa ja voimavaransa miehen lapsille? Niillä miehen lapsilla on äiti ja isä, ja vastuu on heillä.

Mies - etä- tai lähi-isä - voi ihan itse päättää miten oman aikansa ja mielenkiintonsa käyttää. En manipuloi, en järjestä näytelmiä, mutta en myöskään enää vastaa koko paketista, vaan vain omista / meidän yhteisistä lapsistamme.

(tai puolisot ylipäätään), jotka sujuvasti katsovat vierestä tai jopa hyväksyvät sen, kuinka puoliso kohtelee aiempaan liittoon syntyneitä lapsiaan. Luulisi, että kahdesta aikuisesta ihmisestä edes sillä toisella olisi kanttia pitää lapsen puolta. Mikä ihme ihmisiä riivaa???



Ja oma kokemus: etäisä on heittäytynyt täysin sille linjalle, että vaan tapaa lapsia, siinä se. Ei maksa elatusmaksuja (Kela maksaa - esittää Kelalle varatonta), ei osta lapsille edes synttärilahjoja, ei koskaan soita tai pidä oma-aloitteisesti yhteyttä, ei halua osallistua lasten harrastuksiin viemisten tai maksujen kautta, ei halua ostaa lapsille vaatteita luokseen vaan kantaa heille rääsyjä naapurustosta ja tuttaviltaan (ja lapset tiedostavat tämän jo selvästi, ovat sen verran vanhoja, itselleen isä ostaa parasta & kalleinta ja elämäntyyli on muutenkin "leveä").



Etäisä vain ottaa lapset luokseen säännöllisesti, koska sitä häneltä odotetaan ja siihen sopimus (mukamas) velvoittaa (oikeastihan häntä ei voisi pakottaa tapaamaan lapsia).



Etäisä oli yhdessäolomme aikaan jopa lasten kanssa hoitovapaalla. Tosin silloinkin hoiti tehtävänsä kevyin rantein, mutta hoiti kuitenkin. Hän inkuttaa jatkuvasti miten lapset ovat hänelle rakkaita, mutta käytännössä se rakkaus näkyy... miten?? Ei mitenkään. Lapset kokevat olevansa hänelle taakka.



Etäisän uusi puoliso nielee kaiken tämän, koska touhu muuttuu vain hurjemmaksi ajan mittaan (aiemmin sentäs lapset saivat halvat synttärilahjat isältä, nyt ei mitään). Säälin lapsia, ja olen heille sanonut, että minä en tule pakottamaan heitä isän luokse heti kun ovat kyllin vanhoja sanomaan, että eivät halua sinne mennä. Pianhan se aika koittaakin. Etäisälle tulee yksinäinen vanhuus, jos ei sitten vielä vanhoilla päivillään tee uuden tai uusien kumppaneiden kanssa lapsia.

Vastuu lapsista on heidän biologisilla vanhemmillaan, ei uusilla kumppaneilla.

Miksi se näiden lähiäitien on niin vaikea tajuta?

Ja sitten jos ja kun se äitipuoli huolehtii, kohtelee kuin omaansa, sekin on väärin; ei saa komentaa, ei saa viedä kampaajalle, ei saa puuttua, ei saa kasvattaa eikä opettaa tapoja.. ole siinä sitten.

Miksi sen uuden kumppanin pitäisi huolehtia miehensä lasten lahjoista? Eikö se ole isän tehtävä? Jos isä ostaa halvan, niin .. se on isän päätös.

Aikoinaan mietin, että asetelma on täysin vinksallaan.

Olin äitiyslomalla + hoitovapaalla, rahaa oli vähän. Ostin miehen lapsille vaatteita ja lahjoja. Yhteiselle lapselle kirpparilta, kun ei enää rahat riittäneet muuhun. Omille isoille lapsille sanoin, että ei ole rahaa, kun omillaan asuvat ja opiskelivat sitä pyysivät päästäkseen ahdinkonsa yli.

Se oli pitkä prosessi, kun päädyin siihen, ettei minun tehtävä ole laittaa vähiä rahojani miehen lapsiin JOS JA KUN se kaikki on pois omilta lapsilstani. Meni vielä monta vuotta ennenkuin olin siinä ajattelussa missä nyt olen: minun ensisijainen tehtäväni on huolehtia omista lapsistani, sillä kukaan muu ei heistä huolehdi.

(tai puolisot ylipäätään), jotka sujuvasti katsovat vierestä tai jopa hyväksyvät sen, kuinka puoliso kohtelee aiempaan liittoon syntyneitä lapsiaan. Luulisi, että kahdesta aikuisesta ihmisestä edes sillä toisella olisi kanttia pitää lapsen puolta. Mikä ihme ihmisiä riivaa???

Ja oma kokemus: etäisä on heittäytynyt täysin sille linjalle, että vaan tapaa lapsia, siinä se. Ei maksa elatusmaksuja (Kela maksaa - esittää Kelalle varatonta), ei osta lapsille edes synttärilahjoja, ei koskaan soita tai pidä oma-aloitteisesti yhteyttä, ei halua osallistua lasten harrastuksiin viemisten tai maksujen kautta, ei halua ostaa lapsille vaatteita luokseen vaan kantaa heille rääsyjä naapurustosta ja tuttaviltaan (ja lapset tiedostavat tämän jo selvästi, ovat sen verran vanhoja, itselleen isä ostaa parasta & kalleinta ja elämäntyyli on muutenkin "leveä").

Etäisä vain ottaa lapset luokseen säännöllisesti, koska sitä häneltä odotetaan ja siihen sopimus (mukamas) velvoittaa (oikeastihan häntä ei voisi pakottaa tapaamaan lapsia).

Etäisä oli yhdessäolomme aikaan jopa lasten kanssa hoitovapaalla. Tosin silloinkin hoiti tehtävänsä kevyin rantein, mutta hoiti kuitenkin. Hän inkuttaa jatkuvasti miten lapset ovat hänelle rakkaita, mutta käytännössä se rakkaus näkyy... miten?? Ei mitenkään. Lapset kokevat olevansa hänelle taakka.

Etäisän uusi puoliso nielee kaiken tämän, koska touhu muuttuu vain hurjemmaksi ajan mittaan (aiemmin sentäs lapset saivat halvat synttärilahjat isältä, nyt ei mitään). Säälin lapsia, ja olen heille sanonut, että minä en tule pakottamaan heitä isän luokse heti kun ovat kyllin vanhoja sanomaan, että eivät halua sinne mennä. Pianhan se aika koittaakin. Etäisälle tulee yksinäinen vanhuus, jos ei sitten vielä vanhoilla päivillään tee uuden tai uusien kumppaneiden kanssa lapsia.