Mista tunnistaa pienen lapsen lahjakkuuden?

Sukulaistytön lahjakkuus ilmeni juuri varhaisena puhumisena. Oli siinä vuoden paikkeilla. Puolitoista vuotiaana puhui esim. jäämurskan valkoisesta ja ukkosen sinisestä yms. Oli kiinnostunut tietokirjoista enemmän kuin saduista ja tiesi todella älyttömän paljon kaloista, jotka oli erityiskiinnostuksen kohteena. Lapselle luettiin paljon.



Ranskassa opettajat ovat aika suorasukaisia, joten ei tarvitse ottaa niitä puheita kovin henk. koht. Minusta lapsesi kuulostaa ihan normaalilta, mutta ei mitenkään erityisen kielellisesti lahjakkaalta, jos tässä nopeaa diagnoosia tekisin.

Siskoni perhe muutti Ranskaan ja lapset menivät normaaliin, yleiseen kouluun. 3 v puhui hyvin ranskaa 3 kk jälkeen, 6 v puolen vuoden ja 8 v samoin. Vuoden oltuaan he puhuivat ranskalaisten opettajien mukaan lähes täydellisesti, mutta lapset myönsivät kyllä itsekin, että äidinkieli on äidinkieli. Kaksi lasta ovat kielellisesti lahjakkaita, 6 v ei erityisen.



Kuulin kerran lääkärillä kun yksi isä jutteli, että olivat asuneet 2 v Englannissa ja siellä opettajat olivat aivan ihmeissään kun 5 v ei osannut vieläkään kieltä. Ongelma löytyi korvista: piilevä korvatulehdus oli aiheuttanut liimakorvan ja poika ei kuullut kunnolla. Suomeksi pystyi toimimaan kun se oli tuttu kieli.



Mielestäni ei ole kysymys lahjakkuudesta tai lahjattomuudesta. Jos elää täysin ranskankielisessä ympäristössä, niin kieli pitäisi tarttua mukaan väkisinkin. Miten pärjää koulussa? Mitä tekee siellä?

Minun kokemukseni mukaan vuosi on aika tavallinen aika ranskan kielen oppimiseen, sillä kuulemma ranska on suomalaiselle se kaikista vaikein kieli oppia (siis japani summuun ohella).



Juuri tällä hetkellä täällä on pojan paras kaveri kylässä. Koko ajan he puhuvat keskenään. Kieli on hyvin yksinkertaista, ja kielen rakenne on koko ajan sama. En tiedä paljonko kielen tasoon vaikuttaa se, että tämä kaveri on englantilainen (täällä syntynyt) ja luokassa on 16 eri kansallisuutta. Ehkä se ranskan taso ei ole niin korkea luokassa...



Opettaja tänään sanoi, että oli pyytänyt meidän poikaa toistamaan runoa perässään ja sanoi, että hän ei kyennyt lausumaan sanoja, vaan lausui ne suun " takaosassa" . Hän tiedusteli, että onko pojalla artikulaatio-ongelmia suomenkielessä. Sanoin, että suomea puhutaan suun takaosassa, eikä huulten takana, kuten ranskaa. (minullekin tuottaa ongelmia sanoa siirtää lausumista etuosasta takaosaan, mutta eihän sitä voi verrata). Opettaja on jo aikaisemmin epäillyt, että jos pojalla olisi puheen kanssa ongelmia suomenkielessä. Mutta kuten sanoin, niin hän puhuu suomea erittäin hyvin, ja alusta asti artikuloinut selkeästi.



Koulussa he askartelevat, sekä laulavat ja lukevat satuja, klo 9-12 ja 14-16. Keskiviikkoisin koulua on vain 9-12. Tuon lounasajan lapset ovat pihalla, eli silloin he leikkivät keskenään.

Elämämme on muuten hyvin suomenkielistä. Eli vain tuon ajan hän kuulee ranskaa..



Mielestäni poika ymmärtää kuulemaansa aika hyvin. Tietysti sillä viisivuotiaan sanavarastolla, joka on koulussa käytössä.

Olen itsekin opettaja ja en tietenkään tunne tarkemmin lapsesi tapausta, mutta olen kyllä kuullut uskomattomia tarinoita siitä, miten ulkomaalaista lasta tulkitaan väärin. Ranskalaiset tuntuvat olevan anteeksiantamattomia oman kielensä suhteen.



Olet ehkä oikeassa; poikasi puhuu sitten, kun on valmis. En muuten uskoisi noin pienellä vielä olevan mitään asenneongelmaa vieraan kielen suhteen. Lapsihan elää tässä ja nyt. Oma 4-vuotiaani on käynyt englanninkielisessä päiväkodissa kahtena päivänä viikossa yli puoli vuotta, hän ymmärtää jonkin verran, mutta ei puhu.



Kärsivällisyyttä.

Myöskin kielen oppimisessa. Toinen oppii nopeasti, toinen paljon hitaammin, vaikka hitaammin oppiva lapsi olisikin ihan " normaali" . Asumme Norjassa, olemme asuneet jo vuosia ja lapsemme ovat täällä koulussa (9,8 ja 6-vuotiaat). Kaikki lapsemme ovat oppineet norjan kielen todella hitaasti, mutta kun ovat alkaneet puhumaan ovat sitten puhuneet sujuvaa norjaa. Esim. vanhin lapsemme kävi päiväkodissa parina-kolmena päivänä viikossa ja meni sitten 6-vuotiaana kouluun. kouluun mennessä ei puhunut mitään, ymmärsi suurimman osan. Hän alkoi puhumaan vasta ekaluokan lopussa eli puhumaan alkoi parin vuoden päästä siitä, kun alkoi sitä kunnolla kuulla. Kahdella seuraavalla puhumaan oppiminen otti vieläkin kauemmin, mutta nyt molemmat puhuvat sujuvasti, keskimmäinen lukee sekä suomea että norjaa ja kirjoittaa myös molempia. Mielestäni lapsemme ovat ihan normaaleja, eivät erityisen lahjakkaita, mutta eivät " huonojakaan" . Luonteeltaan arkoja, eivät esim. suomeakaan puhele aikuiselle, ennen kuin hyvin tuntevat.

Ja ei aikuinenkaan opi kieltä siten, että ummikkona istuu luokassa kuuntelemassa opettajan puheita, joista ei tajua sanaakaan. Ei siinä synny elämyksiä, kun ei ole mitään mihin tarttua. Lasten kieli kehittyy käytännön tilanteissa parhaiten, kun on jotain mihin sanan yhdistää.



Kannattaa myös tutkia ihan varmuudeksi lapsen kuulo ja näkö. Ulkomailla ei aina tutkita, ja lapsilla saattaa olla tosiaan kuulossa vikaa, esim. ei kuule joitain äänteitä piilevän korvatulehduksen jäljiltä.

Siis että suomea hän oppi hyvin, siksi kun vanhemmat innoistuivat asiasta. Mutta ransa ei nyt suju kun sitä ei opetella äidin kanssa?

ei siis erityislahjakkuus muttei myöskään ongelmainen.



Voisitte kotona yrittää tukea myös hänen ranskaansa, loruilla saduilla musiikilla piirretyillä jne.



t.kieltenope

Ehkäpä, jos kotonakin kuulisi enemmän ranskaa. Ranskan kielisiä lastenohjelmia, kavereita tms.

Ensimmaisen vuoden ajan meilla katsottiin lahes vain ranskankielisia videoita ja autossa kuuntelemme ranskankielisia lastenmusiikkia. Joskus he (perheessa myos nuorempi sisarus)pyytavat minua lukemaan ranskankielisia kirjoja. Kyselen pojalta aina valilla jotain sanoja ja " opetan" hanelle uusia sanoja. Tosin harvoin.



Silti tama on ollut hyvin takkusta... Poika ei ensimmaiseen vuoteen suostunut sanomaan sanaakaan ranskaa... eli ehka se on asenneongelma. Mutta nyt hanella on hyva kaveri, eli motivaatiota loytyy.

Ranskassa ja on kielellisesti erityisen lahjakas. Oppi puhumaan ranskaa alle puolessa vuodessa ja ensimmäisissä ranskan kokeessa sai luokkansa parhaan nron. On nyt 8-vuotias.

Miten sukulaistyttosi lahjakkuus ilmeni ennen tata? Puhuiko aikaisin tms.?

Tällä tavoin lapsi oppii kaksikieliseksi eikä tule " kielipuolta" eli sellaista, joka ei osaa oikein kumpaakaan kieltä kunnolla.



Lapsi voi mennä hämilleen, jos vanhemmat yht´äkkiä alkavatkin lukea vieraskielisiä kirjoja tai puhua kieltä, joka ei ole heidän äidinkielensä.



Tv-ohjelmia ja videoita voi toki katsoa kotonakin, mutta vanhempien kannattaisi ihan rohkeasti puhua pelkästään suomea ja lukea suomenkielisiä kirjoja lapselle.



Toiset lapset omaksuvat uuden kielen nopeasti, joillakin menee pitkään, ennen kuin alkavat sitä puhua.



Puhumista olennaisempaa onkin se, miten lapsi ymmärtää kieltä.. eli ymmärtääkö hän puhetta ja toimii sen mukaan, miten sanotaan? Jos ymmärtää ja toimii, niin silloin ei todellakaan ole syytä huoleen; lapsella luultavasti on hyvinkin laaja sanavarasto, mutta hän on sitä tyyppiä, joka ei niin helposti saa asioita sanottua. Sitten kun aika on valmis, hän saattaa yht´äkkiä alkaa puhua erittäin täydellisesti.. kun on varma asiastaan :)

Sain viestistasi oivalluksen: lapsi alkaa puhumaan vasta sitten kun on aivan varma. Niinhan han teki jo suomenkin oppimisessa: kun alkoi puhumaan, niin puhe tuli tosi hyvin.



Mutta onko tama sita epalahjakkuutta sitten...



ap

Kielellisesti lahjakkaat lapset oppivat kielen muutamassa kuukaudessa-puolessa vuodessa. Ei se tarkoita sitä, että lastasi on haukuttu lahjattomaksi kun ei oppinut.

En mina sita loukkauksena ottanut. Pelastyin, silla olen pitanyt poikaa aina kielellisesti " vahvana" .

Pelastyin sita, etta miten voi oma vaisto menna nain harhaan? En koskaan olettanut, etta poika oppisi kielen puolessa vuodessa. Itse varauduin yhteen vuoteen. En olisi ikina uskonut, etta tassa menee viela kauemmin.

Mita jos pojalla on todellakin " epalahjakkuus" kielen alueella - eiko minun pitaisi tunnistaa tama, jotta voin jotenkin hanta auttaa elaman varrella?