Miten ton muksun saa pysymään sängyssä?!?!

Jos sitten oppisi, että sieltä ei saa lähteä mihinkään.

Vaikka sata kertaa.. Rasittavan raskas vaihe, tiedän..

Rasittavaa. Mutta " kiva" kuulla, että joku muukin kärvistelee saman asian takia. Tsemppiä! ;)

ohjelman, missä " kauhukakaroiden" luokse tulee täti opettaan lapsille tapoja... Siinä opetettiin lasta rauhoittumaan sänkyynsä illalla... Kaksi kertaa sai sanoa että nyt nukkumaan, kolmannella ei enää sanottu mitään, vietiin vaan sänkyyn rauhallisesti ja päättäväisesti... Oli varmaan äidillä hermoissa pitelemistä, ku lapsi nousi illan aikana sängystään 47 kertaa...



Täytyy vaan olla rauhallinen (helpommin sanottu ku tehty), parin illan " unikoulu" ...

Koeta itse pysyä rauhallisena. Kun itse on rauhallinen, niin lapsikin on rauhallisempi. Eikä hän tuota ilkeyttään tee. 2-vuotiaat vaan on tuommosia!



Vie lempeästi, mutta päättäväisesti takaisin sänkyyn. Yritä laittaa lapsi nukkumaan vasta kun on oikeasti väsynyt (mutta ei yliväsynyt). Tehkää unettavat ja turvallisuutta tuovat iltarituaalit: sadut ja laulut sylissä. Silittele sänkyyn vähän aikaa ja hyräile oikein hiljaa ja unettavasi samaa biisiä..

Se auttaa että jätät päiväunet pois lapselta. Tai annat nukkua max. puoli tuntia päivällä. Se täytyy tapahtua n. klo. 2-3, muuten taas yöunet viivästyvät.

Miksi se on niin vaikeaa olla siinä lapsen vierellä sen hetken että hän nukahtaa? En voi käsittää..

Miksi se on niin vaikeaa pysyä vieressä _SEN HETKEN_ kun lapsi nukahtaa :-DDDDD



Meidän lapsen vieressä saa pysyä 2-3 tuntia, jos siihen hommaan ryhtyy. Ehkä kahden tunnin kuluttua lapsi on unessa (eikä kyse ole siitä, että vietäis väärään aikaan nukkumaan. Lapsi on väsynyt, mutta sinnittelee, ja kertoo hyväntuulisena juttujaan, koittaa saada nukuttajan nauramaan.) Eka tunti unta on niin kevyttä, että heti jos vierestä yrittää lähteä, lapsi tarrautuu kiinni ja herää.



Kun perheessä on toinenkin pieni, ei tällaiseen nukutusrumbaan ole aikaa. Todella työllä ja tuskalla olemme totuttaneet lapsen nukahtamaan yksin. Ja hän karkasi sängystä aluksi vähintään 50 kertaa, enkä liioittele. Pikkuisen vaadittiin kärsivällisyyttä.... Unikoulu ei myöskään kestänyt sen 2-3 päivää vaan pikemmin pari viikkoa. No, kannatti. Nykyään nukahtaa yleensä noin puolessa tunnissa. Sen aikaa tarkkailemme viereisessä huoneessa, muuten ei varmasti nukahtaisi. Yksin on nukahtanut noin puoli vuotta (ikää nyt 2 v 8 kk) ja huonoja, karkailupäiviäon edelleen silloin tällöin, mutta nyt karkaa korkeintaan 10 kertaa.



Tsemppiä ja paaaljon kärsivällisyyttä, ap, kyllä se siitä!

ja tarvii sanoa että onnistui sata kertaa paremmin mitä kuvittelin.koska esikoisen kanssa oli erillaista. eli meillä makuuhuoneessa on pimennysverho ja siinä päällä vielä sininen sälekaihdin.niin siellä on tosi pimeetä.voi olla ettei sen takia tule pois sängystä,kun ei nää liikkua.mutta kannattaa kokeilla.

aina samat rutiinit ja makasin vieressä sen aikaa, että luin tai lauloin muutaman iltalaulun ja silittelin päätä silleen ovelasti, että silmien oli pakko olla kiinni kun silittelin otsalta ;) toimii tuo silitys vieläkin 7-vuotiaana ;)



sitä ennen muutamia kertoja karkaili, mut nostin aina takaisin ja sanoin ettei auta joudut kuitenkin sänkyyn enkä antanut ikinä periksi. mut hän on ollut aina hyvä yönukkuja, eli ehkä olen huono neuvoja...

olet tyhmä