Lue keskustelun säännöt.
Onko tää normaalia? Tekisi mieli puhua äitini kanssa, mutta
18.07.2012 |
en uskalla (jos olen aivan rehellinen itselleni).
Äitini on ärsyttävä marttyyri ja viimeksi kun kävi huokaili ja syyllisti taas. En viitsinyt silloin sanoa mitään, koska oli muitakin paikalla. Jäi ihan kauheasti ärsyttämään, koska mulle tuli syyllinen olo TAAS ilman mitään kunnon syytä.
Haluaisin puhua äidin kanssa tästä, sanoa suoraan, että hän ei voita tuolla marttyyrin esittämisellä mitään. Että ainoa mitä hän saa aikaiseksi on välien huonontuminen entisestään. Ja että tuo käyttäytyminen on RAIVOSTUTTAVAA!!
En vaan meinaa uskaltaa. Jo pelkkä puhumisen ajatteleminenkin saa mahan muljahtamaan ja jännityshien nousemaan pintaan. Sitten olisi liian aggressiivinen ja hyökkäävä enkä saisi sanottua kaikkea sitä mitä haluaisin. Ja äitini vaan vastaisi, että "eiihän hään semmoista tarkoita, mitä sinä nyt..." tai pahoittaisi mielensä ja "lähtisi kotiin itkemään".
Kannattaakoedes yrittää??
Kommentit (3)
Ei auta puhuminen. Aivan miten kauniisti yritän asian selittää, hän käpertyy marttyyriviittaan ja loukkaantuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asiaa äidin puolelta nähtynä.
Ja kertoa äidille että tälläinen suhde tuntuu pahalta, siis että sinun ja äitisi väli on tälläinen kuin on.
Huonoihin muistoihin kuuluu varmaan äitisi virheet, joitain hän saattaa katua ja vetäytyä pois?
Jos äiti lähtee kotiin itkemään niin mieti millainen näin tekee? Väsynyt, pettynyt, masentunut?
Minusta aina kannattaa kokeilla puhumista jos ei pääse eteenpäin niin taas homma jäihin?
Sinun ja äitisi välinen suhde on oma, herkkä suhde. Jokaisellalapsella on oma suhde äitiin.
Minkälaisissa asioissa tuo marttyyriys ilmenee?
Tiedän kokemuksesta että suora puhe ei oikeasti aina edes auta :(