Te eronneet - miltä tuntui muuttaa pois kotoa?
Edessä olisi se ainakin itselle kaikista vaikein eli tavaroiden jako ja kodin myynti. Miten te olette selvinneet siitä?
Tuntuu niin kurjalta että lapset menettävät ainoan muistamansa kodin miehen pettämisen takia.
Kommentit (6)
Tuntuu niin kurjalta että lapset menettävät ainoan muistamansa kodin miehen pettämisen takia.
Tulee mieleen, että onko tuo sen arvoista? Mies on vain toteuttanut luontaista viettiään, ja sen takia ollaan laittamassa lapset kärsimään.
Eikö olisi joskus parempi olla vähemmän ehdoton näissä asioissa, ja sallia miehelle hiukan vaihtelua, sen sijaan että mennään aina pilaamaan lasten elämä liian ehdottoman yksiavioisuusvaatimuksen takia.
mä kituuttelin yksin lapsen kanssa meidän yhteisessä kodissa 2 kuukautta ennenkun se saatiin myytyä ja vasta sen jälkeen kun olin muuttanut pystyin ruveta rakentamaan omaa kotia ja omaa elämää pikku-miehen kanssa ja alkoi tulla paljon paljon parempi olo ja sellainen tunne että kyllähän mä pärjään ilman sitä idioottia ja mun on hyvä nyt.
eli mies jäi vanhaan kotiin ja suurin osa tavaroista, mukaani otin oikeastaan vain omat kamat. Loput sitten ostin pikkuhiljaa, alkuun mulla oli lainakalusteita jne.
Rankempaa olisi ollut lapsille, jos koti olisi myyty ja olisi joutuneet opettelemaan uutta elämää kahdessa uudessa kodissa.
Mutta sitten kuitenkin asia, joka auttoi menemään eteenpäin ja jaksamaan. Uuden kodin laitto oli toisaalta voimaannuttavaakin.
Helpottava tunne. Mitään ylimääräistä en raahannut mukaani ja mies jäi asumaan taloaan - jonka piti olla mun koti, mun lasten koti, meidän yhteinen elämä (juridisesti mulla ei ollut mitään jakoa siihen rakennukseen).
Ihmettelin ja kauhistelin ihmisiä, jotka saattoivat polttaa päiväkirjansa - en enää. Helkkarin vanhaa tauhkaa pitää mukanaan raahata.
Koska yhteinen elämämme ei ollutkaan merkinnyt mitään, pidän huolen että oma elämäni merkitsee. Mun ei tarvitse tehdä kompromisseja sisustamisen suhteen, olen ilman jos johonkin ei ole varaa.
Ja ostin sen punaisella sametilla verhoillun nojatuolin keskelle olohuonetta!
Kävin lasten kanssa entisessä. Siellä miehen luona. Teki mieli ruveta siivoamaan, mutta en. Pidättäydyin. Se ei ole enää minun kotini. Kaikki, mikä siellä oli minua on viety pois.
Olo oli helpottunut, innostunut tulevasta eikä itkua lainkaan.