Lue keskustelun säännöt.
Kerroin nyt sitten miehelle, etten enää rakasta
28.07.2012 |
ja että ero tästä on tehtävä. Sen kertoessani katsoin häntä ja muistelin, miten hirveän rakastunut olin aikoinaan! Mutta sitten kaikki meni vikaan. Tuli huonoja aikoja, joista tuli viikkoja, kuukausia, vuosia, eikä olla oltu tosiaan enää vuosiin onnellisia, vaan onnettomia ja surullisia yhdessä. Nyt sitten uskaltauduin sanomaan nämä sanat ja mies otti sen ihan hyvin. Tai oli vaan hiljaa. Mutta ihan asiallisesti sitten hetken päästä kysyi, milloin haluan alkaa järjestellä asioita.
Voi miten itkettää. Miksi näin käy ja miksi meillekin piti? ;(
Kommentit (5)
että olette olleet onnettomia ja surullisia yhdessä. Minusta se kuulostaa rakkaudelta. Vastoinkäymiset eivät ole ajaneet teitä erilleen.
Ei rakkaus ole mikään elämyspuisto eikä onni mikään ristiriidaton tila (vaan ohikiitävä elämisen sivutuote :)). Puhu vielä miehesi kanssa ja mieti tykönäsi mitä rakkaus sinulle on. Rakastuminen menee aina ohi ja kypsyy rakkaudeksi, jos on onni myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvästä puolisosta vain siksi, että rakastumisen tunne katoaa, sitähän sattuu kaikille, tunteet tulevat ja menevät, ja todellinen rakkaus vahvistuu siinä taustalla pikku hiljaa.
Vaikeita vaiheita tulee kaikille, se kuuluu pitkän suhteen kehityskaavaan, myös se vaihe, missä irtaudutaan toisesta, ja mietitään omaa persoonaa, ja sen jälkeen vasta voi seurata tasavertainen kumppanuus.
Menkää tosiaan vaikka avioliittoleirille, missä opitte näistä asioista, ja voitte opetella tuntemaan toisianne uudelleen.
On hyvä että ihmisellä on periaatteita ja hän pystyy sitoutumaan, mutta elää nyt sitten ainoa elämänsä ihmisen kanssa, jota ei ollenkaan rakasta. Tyhmähän niin tekee. Marttyyrin kruunu se on se kirkkain, jep.
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1669287/omaan_kumppa…
Ihana ja lohdullinen ketju. Voisiko teillekin käydä näin?
hyvästä puolisosta vain siksi, että rakastumisen tunne katoaa, sitähän sattuu kaikille, tunteet tulevat ja menevät, ja todellinen rakkaus vahvistuu siinä taustalla pikku hiljaa.
Vaikeita vaiheita tulee kaikille, se kuuluu pitkän suhteen kehityskaavaan, myös se vaihe, missä irtaudutaan toisesta, ja mietitään omaa persoonaa, ja sen jälkeen vasta voi seurata tasavertainen kumppanuus.
Menkää tosiaan vaikka avioliittoleirille, missä opitte näistä asioista, ja voitte opetella tuntemaan toisianne uudelleen.
saa sen käsityksen että olette olleet vaan viikkoja, kuukausia, vuosia tyytymättömiä tilanteeseen. Niin, oletteko edes yrittäneet parantaa suhdettanne? Jos ette, niin älkää nyt luovuttako kesken kaiken!
Voi tulla muuten tunne kun jo erottu, että teinköhän kaikkeni oikeesti pelastaakseni suhteen, ja sitten vasta kaduttaa.
Onhan niitä avioliittoleirejä, perheneuvoloita sun muita!