Lue keskustelun säännöt.
Onko mieheni veli mielestänne psyykkisesti kunnossa?
17.07.2012 |
Hän on kohta kolmevitonen ja asuu äitinsä kanssa, heidän äitinsä elättää hänet. Hän on äidille tärkein lapsista ja äiti suhtautuu häneen edelleen kuin lapseen, lähes palvoo häntä.
Veli on suorittanut korkeakoulututkinnon, mutta ei ole ollut päivääkään töissä, valmistumisesta on aikaa jo 6-7 vuotta. Koko tuon jälkeisen ajan hän on ollut kotona.
Hänellä ei ole kavereita eikä lähde kotoa kuin kirjastoon.
Mieheni kertoman mukaan hän viettää aikaansa paljon ulkorakennuksessa, entisessä eläinten pitopaikassa; lukee siellä ja näpertää jotain käsillään, muuten hän on huoneessaan.
Heidän äitinsä mielestä veli on kunnossa ja oikea kunnollinen mallipoika. Sukujuhlissa hän ei käy ja on usein ainoa suvun jäsen, joka puuttuu. Äitinsä selittelee puuttumista veljen töillä, todellisuudessa hän nyhjää kotona yksin. Kun käymme vierailulla ja muiden vieraiden käydessä heidän luonaan, veli on melko hiljainen ja ujo. Ulkoisesti hän on kalpea ja heiveröinen ja kulkee vanhoissa Tarjoustalo-t-paidoissa ja -housuissa. Minusta miehen veljen tilanne on huolestuttava, mitä mieltä te olette? Eikö ne joukkoampujat yms. ole usein olleet tällaisia nörttipoikia/-miehiä?
Kommentit (8)
peräkammarin poikia on muitakin kuin joukkosurmaajat. Selvästikin pojalla on sosiaalisten tilanteiden fobia ja siksi varmaan työpaikkakin jäänyt hakematta. Sääliksi käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kysyisit miten voisitte auttaa häntä.
miettisin lähinnä sitä, että miten veli pärjää, kun äitistä aika jättää. Vai pystyykö hoitamaan sentään omat syömisensä ja asiansa ? Tämä jo kohta nelikymppinen (!) mies on niin ihmiskammoinen, että tuskin ihan herkästi tuosta enää muuttuu. Onko siis odotettavissa, että joskus tulevaisuudessa saatte miehenne kanssa hoitaa hänen asioitaan ? Tällä mielessä asia kuuluu myös AP:lle mitä suurimmassa määrin.
miettisin lähinnä sitä, että miten veli pärjää, kun äitistä aika jättää. Vai pystyykö hoitamaan sentään omat syömisensä ja asiansa ? Tämä jo kohta nelikymppinen (!) mies on niin ihmiskammoinen, että tuskin ihan herkästi tuosta enää muuttuu. Onko siis odotettavissa, että joskus tulevaisuudessa saatte miehenne kanssa hoitaa hänen asioitaan ? Tällä mielessä asia kuuluu myös AP:lle mitä suurimmassa määrin.
Osuit naulan kantaan. Emme halua joutua tulevaisuudessa veljen hoitajiksi/elättäjiksi. Minun on myös vaikea kunnioittaa miehen veljeä, siksi kysyn, että onkohan hän psyykkisesti sairas, vai onko ok suhtautua häneen halvelsivasti?
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis eihän tuossa mitään sellaista ole mikä viittaisi psyykkiseen sairauteen.
Hän vaan on erakkoluonne ja ehkä vähän laiska, ja kun äiti tarjoaa elatuksen, ei ole viitsinyt siitä kotoa mihinkään lähteä.
Olen itse muuten aika samanlainen kuin tuo kuvattu henkilö, paitsi että asun yksin ja käyn töissä. Mutta muuten täsmää, ei kavereita enkä kaipaakaan, en käy sukujuhlissa enkä ole suvun kanssa tekemisissä, olen hiljainen ja ujo. Ja voin oikein hyvin, enkä ole aikeissa ampua ketään ;-)
miettisin lähinnä sitä, että miten veli pärjää, kun äitistä aika jättää. Vai pystyykö hoitamaan sentään omat syömisensä ja asiansa ? Tämä jo kohta nelikymppinen (!) mies on niin ihmiskammoinen, että tuskin ihan herkästi tuosta enää muuttuu. Onko siis odotettavissa, että joskus tulevaisuudessa saatte miehenne kanssa hoitaa hänen asioitaan ? Tällä mielessä asia kuuluu myös AP:lle mitä suurimmassa määrin.
Osuit naulan kantaan. Emme halua joutua tulevaisuudessa veljen hoitajiksi/elättäjiksi. Minun on myös vaikea kunnioittaa miehen veljeä, siksi kysyn, että onkohan hän psyykkisesti sairas, vai onko ok suhtautua häneen halvelsivasti?
-ap-
Ei kai nyt vähän erilaiseen ihmiseen ole ok suhtautua halveksivasti jos asiaa ei selitä psyykkinen sairaus!
nyt millään muotoa normaalilta kuulosta. En pidä normaalina ylipäätään aikuista ihmistä, joka ei töissä käy ja jonka vanhemmat elättää.