Lue keskustelun säännöt.
Millainen sinun ylivilkas lapsesi oli taaperoiässä?
05.07.2012 |
Millaisista piirteistä aloitte arvella, että lapsenne on normaalia eloisampi? Millainen lapsesi oli esimerkiksi noin 2-vuotiaana?
Meillä on nyt 2,5-vuotias lapsi, joka on aika erilainen kuin isommat sisaruksensa. Eloisia hekin ovat, mutta. Tämä nuorin esim. puhuu lähes taukoamatta, nukahtaa erittäin huonosti, ei jaksa istua pöydässä ruokailun aikaa, turhautuu nopeasti ja vaihtaa herkästi leikistä toiseen. Toisaalta jaksaa kyllä mainiosti katsella kokonaisen Pikku Kakkosen.
Mietiskelemme, mitä lienee edessä, kun lapsi tästä kasvaa.
Kommentit (7)
tuon karkailun. Lapsi osaa itse avata ulko-ovet, vaikka ne ovat lukossa, ja saan monta kertaa päivässä painella perään, kun juoksee pihalle.
Osaa itse kiivetä matka- ja pinnasänkyyn sekä sieltä pois, minkä tekee myös. Siirrettiinkin siksi tavalliseen sänkyyn, mutta illan tyypillinen nukutusrumba on sellainen 2-3 tuntia sänkyynpalauttelua.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adhd-dg tuli vasta yläkouluiässä. Sitä ennen tosin jo tutkittiin pitkään ja montaa asiaa.
Hän oli taaperona iloinen ja tyytyväinen ja äärimmäisen liikkuvainen. Motorisesti aika taitava kiipeilijä ja se jatkuva kiipeäminen olikin sitten pääkiinnostuksen aihe. Telkkarista ei jaksanut kiinnostua ollenkaan, sadunluvunkuuntelusta vasta ehkä 4 vuoden iäsenä ja peleistä vasta toisella kymmenellä. Vauvana oli ollut kärsimätön, taaperona ei niinkään, kun pääsi itse liikkumaan. Tykkäsi syödä kaikkea, mikä osin kai oli stressinpurkukeino: myös hihat ja tumput jne kuluivat. Toinen, mistä ongelma olisi pitänyt tjuta oli, ettei hahmottanut mitään joukkuelajeja, vaikka oli niin liikunnallinen. Kolmas, mikä olisi pitänyt tajuta, olivat tietyt sitkeät puheviat, jotka ei kuitenkaan kuuluneet niihin, mitäneuvolassa seurattiin.
Kirjaimellisesti meinasi kiivetä verhoja pitkin. Yhtään ei pysynyt aloillaan, mihinkään ei keskitytty viittä sekuntia kauempaa. Puhui taukoamatta (äidin hermot olivat kyllä koetuksella).
Kolmivuotiaana passitettiin lääkäriin adhd-epäilyksen takia mutta mitään ei löytynyt. Kuulemma ihan normaali pojanvesseli, joka nyt vain sattui olemaan vilkas. Lääkärin mukaan kaikki vähänkin vilkkaammat lähetetään kovin herkästi tutkimuksiin, koska vilkkautta ei pidetä ns. normaalina asiana (pitäisi siis istua hiljaa aloillaan, näin kärjistetysti).
Nyt kuusivuotiaana sai dysfasiadiagnoosin. Vilkkaus oli ihan seurausta siitä, että lapsi purki turhautumistaan kun kukaan (vanhempia lukuunottamatta) ei ymmärtänyt puhetta eikä hän ymmärtänyt kaikkea mitä sanottiin.
Meilläkin tosiaan tuo nukutusrumba veti pinnan kireälle ja lapsi on aina tuntunut jotenkin epäluotettavalta sekä raskaalta. Juttelin näistä fiiliksistä äidilleni, joka sanoi ettei tosiaankaan kuuluisi olla tuollaista...siis kun mietin että varmaan kaikilla on avioeromietteitä, vihantunteita lapsen käytöstä kohtaan ja häpeää...
Asia, joka yllätti minut melkoisesti, oli lääkäreiden haluttomuus päästää tutkimuksiin. Perheneuvolassa leimattiin lapsi "normaaliksi mutta vilkkaaksi, mihinkään testeihin ette kyllä pääse" ja toimintaterapeutti ei nähnyt vieraskoreuden läpi: uusien lelujen keskelle joutunut 3-vuotias jaksoi koko ajan puuhata jotain ja jopa KESKITTYÄ jonkin aikaa. "Ehkä te odotatte häneltä liikaa, hänhän on vielä NIIN PIENI" oli lause, joka kävi kahden vuoden ajan kovin tutuksi (ja sai raivonpartaalle).
Lopulta tuli pojan 4-vuotisneuvola ja terveydenhoitaja, sijaistamaan tullut vanhempi rouva, näki heti ettei kaikki ole kunnossa. Oli hyvin ystävällinen mutta myös jämpti: poika pitää saada tutkimuksiin. Onneksi lääkäri oli samaa maata ja kirjoitti sormet sauhuten lähetteen lastensairaalaan, josta lähete tuli takaisin(!). Lopulta, painostuksen alaisina, jopa se perheneuvolan "ei mitään testejä"-ihminen joutui laittamaan nimensä alle ja lähete meni kuin menikin läpi. Pääsimme tutkimuksiin ja jo ekana päivänä meille sanottiin että ihan oikeassa paikassa olemme.
Meidän lapsella ei ole vaikeuksia puheentuotossa muuten kuin että jää "jumiin" tavuihin kuin rikkinäinen levy ("äiti, voidaan...daan...daa..daank...voidaa...voidaanko me leikkiä?"), tämä liittyy kuulemma tuohon ylivilkkauteen jotenkin. Poika ei kylläkään jaksa kuunnella lapsia, joilla on puheentuottamisessa ongelmaa, oikein raivostuu ja turhautuu jos muut eivät puhu ikätasoisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos tulisi vielä lisää kokemuksia.
Kiitos näistä!
Taaperona oli LEVOTON. Leikki lähinnä juoksemalla paikasta toiseen, juoksi esim. nukenrattaiden kanssa ympyrää pihalla eikä osannut leikkiä kunnolla. Yhteisleikki alkoi kehittymään vasta lähempänä neljättä ikävuotta...
Taaperona oli nopealiikkeinen, motorisesti taitava ja karkaili usein kaikkialla. Sängystään oppi tulemaan pois vuoden ikäisenä jne.
On mahdotonta sanoa mitään lapsestanne kun en ole häntä edes tavannut, mutta esim. adhd-lapsi jaksaa kyllä keskittyäkin välillä: telkkari ja pelit saavat monet pauloihinsa melkein liikaakin.