Kiitos riitti tätä "ystävyyttä"
Tuin ystävääni hänen avioeronsa aikana, otin hänen lapsiaan yökylään, kuuntelin hänen puheitaan, vuosia on mennyt, että puhumme vain hänestä ja jos joskus puhun itsestäni, hän äkkiä kääntää taas puheensa itseensä, hänen tilannettaan, elämäänsä, lapsiaan, vaatteitaan, sisustuksiaan jne. pitää kommentoida, mutta minusta hän ei tiedä enää juuri mitään.
Viime viikolla otin häneen yhteyttä, kun minulla oli vaikeaa ja kysyin, voisinko jutella, kerroin omasta huolestani hänelle ja hän vastasi, että ei nyt juuri jaksa olla yhteydessä, koska on tosi masentunut, koska hänen mummonsa kuolemasta on juuri kulunut kaksi vuotta. Mummo oli hänelle tosi tärkeä. Että hän ottaa yhteyttä heti, kun on toipunut tämän päivän aiheuttamasta surusta. Juuri nyt hän tarvitsee aikaa olla ihan itsekseen yms.
No, facebookissa hän silti juttelee ulkomaisten ystäviensä kanssa pitkästi joka päivä, vilkasta iloista juttua. Eräällekin hän sanoi, että "olet paras ystävä jonka itselleni voin kuvitella, mitä olen tehnyt ansaitakseni sinut?"
Jotenkin tuli nyt sellainen olo, että kiitos, nyt riitti tätä lajia minulle.
Kommentit (5)
Kiitos sinulle. Juuri noin itsekin ajattelen, että ne ulkomaiset ystävät ovat "hienompia" ja heille lirkutellaan ylisanoin ja minä olen vain tällainen arkinen muija, jolle voi valittaa elämäänsä, kun siltä tuntuu. Aina tulee jotain "kiireitä", kun itse haluaisin jostain puhua. Noita vuosipäiviäkin riittää, avioeron vuosipäivää, petetyksi tulon vuosipäivää jne., jolloin ei voi olla minuun yhteydessä, mutta muihin kyllä.
Siten heille onkin helpompi lirkutella! Sinä olet lähellä, tunnet hänet tasan tarkalleen, hän ei voi sinulle esittää mitään, toisin kuin näille kaukaisemmille ystäville.
No ovat, niin kaukana Suomesta kuin vain kartalla pääsee.
Soittaa aina kun hänellä on jotakin hätää ja vaivoin jaksaa joskus kuunnella mun huoliani tai edes asioistani ylipäätään. Nykyään en enää soittele itse hänelle. Viimeksi kun hän soitti vastasin kyllä mutta luin lehteä samaan aikaan. Ihmeen hyvin sille kelpasi "mmm" äännähdykset sopivin väliajoin.
Olisi tosi kivaa jos se joskus kysyisi mitä mulle kuuluu ja viitsisi sitten kuunnella edes vähän aikaa! Sellaista puhelinkeskustelua ei olla taidettu koskaan käydä, että oltaisiin puhuttu vain mun kuulumisistani mutta toisinpäin kyllä useasti.
Kertoiko hän siis tosissaan syyksi ettei jaksa puhua kanssasi, koska muorin kuoleman vuosipäivä on tänään?? Mikäli oli tosissaan tässä asiassa, ja tosiaan ilmeisen aikuinen ihminen, niin en ole koskaan tavannut noin itsekeskeistä ihmistä. Onneksi.
Suosittelen sinulle, että vaihdat täysin maisemaa hänen osaltaan ja jätät yhteyenpidon tylysti ihan kertakaikkiaan. Siis jopa niin, että jos/kun hän joskus havahtuu soittamaan sulle. (Apua tarvitessaan luultavasti), jätät vastaamatta.
Mikäli hän joskus pysähtyy miettimään, että kas kun sinusta ei ole mitään kuulunut, niin anna miettiä.
Erittäin loukkaavaa käytöstä. Ja jotenkin keskenkasvuista. Että samaan aikaan kuitekin pystyy livertämään ulkomaisten (hienompien?) ystävien kanssa, mutta tavan teikäläisen voi jättää odottelemaan parempaa aikaa.
Morjens vaan ja eteenpäin uutta kohti. Tuommoista "ystävää" en pitäis enää missään mukana, pois vaan, eikä kukaan jää kaipaamaan.