Onko rutiinit ja aikataulut turhia eli nukkuuko niitä noudattamattomien ihmisten lapset hyvin?

Mulla on yksi 10 kk ikäinen lapsi, ja hän nukkuu mielestäni hyvin, vaikka meillä ei noudateta rutiineja kovinkaan tarkasti.

Hoisin lapset kouluikään asti kotona, joten ei ollut pakko totuttaa heräämisiin, syömisiin ja lähtemisiin tiettyihin aikoihin.



Ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa nukkumisista. Lapset on nukkuneet kun (jos) nukuttaa, eikä sitä varten tarvitse esim. päiväunilla olla sängyssäkään. Sohvallakin voi hyvin nukkua ja sitten jatkaa menoa kun herää. Ja kun sanoo että on nälkä, saa ruokaa. Ei tarvitse olla mikään tietty ruoka-aika. Tosin muina kuin ateria-aikoina on saanut vain pientä välipalaa. Syömisestäkään ei ole ollut mitään ongelmia, ei ole nirsoiltu merkittävästi pääruokien kanssa.



Aikamoisia nukkumismääriä kyllä yhteen putkeen nuo 12 tuntia yöllä ja 3 päivällä, ei tuommoista meillä ole kyllä koskaan ollut enkä semmoista ole kaivannutkaan. Nukun itsekin vain 4-5 tuntia yöllä ja 1,5 tuntia päivällä joten ei mitään tarvetta 12 tunnin lasten nukkumiselle.

kyllä ihan luonnostaan: ihmisen vatsalaukku tyhjenee n. 3-4 tunnissa, joten on ihan luonnollista että aterioita tarjotaan 3-4 tunnin välein, siinä välillä sitten päiväunia, ulkoilua ja mitä milloinkin.

Meillä ei olla oltu mitenkään kellontarkkoja, kunhan asiat on tehty tietyssä järjestyksessä noin suurinpiirtein. Kotona arkirutiineja on tietysti helpointa noudattaa, matkat ja mummolakäynnit on poikkeuksia, joiden jälkeen sitten palataan taas siihen arkirutiiniin ilman että pitää erikseen edes miettiä. tärkeinä on kuitenkin tarjota riittävästi ravintoa ja unta riittävän usein ja loput sitten syliä ja hellyyttä:-)

Yöheräilyt nyt vaan kuuluu asiaaan, jokainen varmaan meistäkin heräilee yöllä, kääntää vaan kylkeä ja jatkaa unia ilman suurempia kommervenkkejä. Unen tarve on täysin yksilöllistä jo ihan vauvasta lähtien ja jos vauvan unentarve ei osu yksiin äidin halujen kanssa niin ehkä äidin pitäisi miettiä asioita uusiksi?

Vastasin itsekin tuohon ketjuun, mihin viittasit. Meillä rutiinit ja rytmit ovat kotona hyvin tärkeitä. Ehkä vähän korostetustikin, koska lapsist akaksi on adhd/ as- lapsia. Heillä on tyypillistä mm elää "ylipitkässä vuorokaudessa", ja jos rytmiä ei kelloteta, menee se ihan päälaelleen. MUTTA kyllä meillä silti on varaa toisinaan erityistilanteissa toimia toisin. Jos ollaan kylässä/ juhlissa/ reissussa ei päiväunia välttämättä nukuta juuri klo 12-14, eikä yöunille mennä juuri 21.30- kuten kotona. Ja silti kun päästään tuttuun ympäristöön takaisin, on paluu "oikeaan" rytmiin melko helppoa.

Ei lapsi mene poikkeuksista pilalle :)

Minulla on "vain" kaksi lasta, joten en ole suurta vertailututkimusta päässyt tekemään. Kuitenkin lapset ovat niiiiiin erilaiset ettei ole tosikaan. Toiselle on ihan sama, koska pannaan nukkumaan, se kyllä nukahtaa jos otollinen hetki osuu kohdalle ja joku panee hänet nukkumaan. Jos nukkumaanmeno venähtää illalla, ei hän mene huonolle tuulelle, eikä nukkumaanmeno pitkity tms. Sama ruokailun kanssa. Jos päätetään, että nyt on illallisaika vaikka kello olisi kolme, niin sehän syö.



Toinen taas on ihan erilainen, eli herkkäuninen, pitää olla just oikealla tavalla nälkä että ruoka maistuisi jne. Tosi tarkat rutiinit siis pitää olla, tai muuten sen päivä menee ihan sekaisin.

esikoisen kanssa kyläillessään ovat aivan paniikin partaalla ja suunnilleen lähtevät kahvipöydästä pinkomaan pulla suussa ulos, kun huomaavat että meidän JereJoonaksen päiväuniaika alkoi 2 sekuntia sitten ja nyt pitää mennä äkkiä kotiin...

Rytmisyys on yksi temperamentin osa-alue. Olen itse tosi rytminen ja toki sen myötä yritän luoda rytmin myös lapselle - se tuo ennustettavuutta ja helppoutta päivään. Esikoinen oli samanlainen - päivä sekaisin jos rytmistä poikettiin. Ja kuopus taas ihan toista maata - nukkuu miten sattuu, välillä yhdet ja välillä kolmet päiväunet jne ja silti on tosi hyväntuulinen. Eri riippuu tosi paljon lapsesta.



Minä pidän rytmistä esikoisen kohdalla kiinni myös reissussa - nukkuu sitten vaikka niissä rattaissa, mutta oikeaan aikaan. Samoin ruokaa on oltava tarjolla ruoka-aikaan myös kylässä, otan vaikka omat eväät, jos tiedän kyläpaikan rytmin kovasti poikkeavan omastamme. En vain jaksa katsella sitä känkkäränkkää, jos rytmiä ei noudateta.

Rytmisyys on yksi temperamentin osa-alue. Olen itse tosi rytminen ja toki sen myötä yritän luoda rytmin myös lapselle - se tuo ennustettavuutta ja helppoutta päivään. Esikoinen oli samanlainen - päivä sekaisin jos rytmistä poikettiin. Ja kuopus taas ihan toista maata - nukkuu miten sattuu, välillä yhdet ja välillä kolmet päiväunet jne ja silti on tosi hyväntuulinen. Eri riippuu tosi paljon lapsesta.

varmaan aika piinaavaa jos tällaiselle äärimmäisen matalan rytmisyyden omaavalle ihmiselle kuten minä sattuisi lapseksi äärimmäisen korkean rytminen. Olisi ihan helvettiä yrittää pitää lapselle jotain säännöllistä rytmiä kun ei itsekään sellaista harrasta omassa elämässään. Onneksi meillä molemmat on samanlaisia "rytmittömiä" kuin minäkin.

Varmaan kyllä toisinkinpäin vaikea ymmärtää jos rytmiselle äidille sattuu lapsi joka haluaa elellä miten sattuu ja jopa ahdistuu tiettyihin aikoihin pakkonukutuksista tms.

t. 3

Eli auttaisko se ja heräilyt ja hillimiset loppuis?

Yöheräilyt nyt vaan kuuluu asiaaan, jokainen varmaan meistäkin heräilee yöllä, kääntää vaan kylkeä ja jatkaa unia ilman suurempia kommervenkkejä. Unen tarve on täysin yksilöllistä jo ihan vauvasta lähtien ja jos vauvan unentarve ei osu yksiin äidin halujen kanssa niin ehkä äidin pitäisi miettiä asioita uusiksi?

Oon sitten vaikka hysteerinen, mutta en edes jäis kahville siihen aikaan, että pitäis säntäillä. Päiväuniaijasta en tingi 15 min. enempää. Yöunista joskus harvoin puoli tuntia. Sekin jo saa aikaan sen, että lapsi herää normaalia aikaisemmin aamulla ja nukkuu sitten taas lyhyemmät päikkärit. Palautuminen normaaliin kestää muutaman päivän, joskus viikonkin. Mun lapsella hyvä uni ruokkii nukkumista eli hyviä päiväunia seuraa hyvät yöunet. Eli ei mene sillai, että nytpä nukahtaa paremmin illalla, kun on nukkunut lyhyet päikkärit.

kuin että aamupäivällä pitää lähteä pihalle, jotta nukahtaa, muuten alkaa väsynyt kitinä. Alkuillasta (klo 17-18) välillä tarvitsee toiset torkut, tai on kitinää. Jos ei käy nukkumaan klo 20 maissa, on kohta ihan yliväsynyt, eikä häntä meinaa saada nukkumaan millään.



Anoppini hoisi lasta kerran nukkumaanmenoaikaan, kun olimme mieheni kanssa lapsettomissa häissä, ja anopin sooloiltua nukutuksen kanssa (otti lapsen neljästi sängystään pois olkkariin, kun vähän äänteli) lasta ei meinannut viikkoon saada yöunille lainkaan.



Jatkossa olen siis erittäin tarkka siitä, kuka lastamme hoitaa, koska en halua moista härdelliä uudestaan.

että näkisimme useammin. Meillä on 3 lasta, heillä 4.



Jos sovimme, että menemme heille aamupäiväksi leikkimään, olisin itse mielelläni pihassaan jo 9.00. Se on heille aivan liian aikaista, joten aamupäivä alkaa noin 11.00, joskin osa kaverin lapsista saattaa syödä aamupalaa vielä silloinkin.



Meillä lapsille tulee nälkä viimeistään 12.00, oli rutiineja tai ei, joten silloin lähdemme kotiin syömään ja pienimmät päiväunille. Yhteinen leikkiaika jää siislyhyeksi.



Jos kohtaamme iltapäivällä esim. 14.00, heillä saattaa olla lounas menossa tai myöhäinen aamupala, joskus myös jo päivällisen laittaminen on alkanut.



Illalla meillä alkavat rauhoittumiset viimeistään 19.30, siihen aikaan kaverilla koko perhe aloittaa jalkapalloharkat tai lähtee mäenlaskuun. Kun meillä jo nukutaan, voi kaverin lapsista osa heräillä päiväunilta, osa olla menossa nukkumaan ja osa haluaa ruokaa.



Haluan helpon elämän, haluan rutiinit!

Haluan helpon elämän, haluan rutiinit!

kiinni pitäminen olisi vaikeaa.

sellainen, että aamulla herätään ja illalla mennään nukkumaan ja siinä välissä syödään kaks lämmintä ruokaa.. Hyvin on lapset aina nukkuneet ja syöneetkin kohtuullisesti.. Ei muuten oo auttanu syömisiin, vaikka oon välillä koittanu laittaa ruuat aina tiettyyn aikaan.. Laitan sit mielummin niin, että lapsille ehtii tulla nälkä, että sitten syövät..

vanhemmalle lapselle ei rytmillä ole ollut koskaan mitään väliä. On aina nukkunut yöt hyvin riippumatta siitä miten päivällä on unet tai syömiset menneet. Ei tunnu ruokaakaan liiemmin kaipaavan. Tottakai siis syö säännöllisesti, mutta ei valita jos esim reissussa joku ruoka myöhästyy paljonkin tai jää jopa välistä.



Toisella lapsella muuten sama, mutta hänellä on todella tarkkaa että päiväunet eivät missään nimessä saa kestää yli tuntia ja ne täytyy nukkua ennen kolmea. Muuten valvoo kahteentoista ja yöunet jäävät todella lyhyiksi koska herää jokatapauksessa aamulla samaan aikaan. Jos joskus joku päivä menee rytmi ihan sekaisin on kuitenkin seuraavana päivänä jo ihan normaali. Kuopus myös heräilee yöllä, mutta lähes aina nukahtaa itse uudestaan (saattaa käydä vessassa siitä tiedän). Kuopus on myös tarkempi ruokarytminsä kanssa. Hysteerinen ei kuitenkaan tarvitse siitäkään olla.

Meillä ei tuijoteta kelloon.

Meillä esim. herätään klo 8-9.00, lapsia ei herätetä, tiettyyn aikaan. Joskus ovat nukkuneet puoli kymmeneen ja siltikään heitä ei ole herätetty viimeistään ysiltä.

Syömis ajat on kiinni heräämis ajasta, mutta niistä yritetään pitää kiinni niin, että välit eivät ole turhat pitkät (esikoisella heittelehtii sokerit, jos hänelle tulee pitempi syömis väli, sama juttu mulla).

Eli jos syödään aamupala klo 9.30, niin muut ruuat ovat sitten lounas klo 12.30, välipala klo 15.00, päivällinen klo 17.00 ja iltapala klo 20.30.

Jos taas syödään aamupala klo 8.30, niin kaikki ruuat siirtyvät sitten n. tuntia aikaisemmaksi (paitsi päivällinen, joka syödään n. klo 16.30 ja iltapala syödään aina samaan aikaan, jos ollaan kotona tai mummilassa).

Mutta jos ollaan ns. tien päällä, niin pystytään joustamaan eli vaikka lapset olisivat nousseet kasilta, niin voidaan sitten syödä yhdeltä. Otetaan lapsille vaan jotkut banskut tai omput tms. välipalat mukaan, jotka on helppo syödä.

Päiväunien kanssa ei olla tarkkoja (esim. ollaan vauvasta asti menty lapsien kanssa juhliin ym. ja lapset ovat sitten nukkuneet rattaissa päikkärit).

Isommat eivät enää nuku päiväunia, mutta kaksi pienempää nukkuvat ja he ovat sellaisia, että turha yrittää laittaa esim. klo 13.00 päikkäreille, jos heitä ei väsytä. Eli he nukkuvat päikkärit vaihtelevasti klo 12-13/14.30 tai 13-14.30 tms. Heitä ei herätetä vaan saavat itse herätä (pienin nukkuu yleensä n. 2 tuntia, isompi n. 1-1,5 tuntia).

Myöskään nukkumaanmeno aika ei ole kiveen hakattu vaan siitäkin pystytään joustamaan. Eli emme lähde kylästä pois (tarkoitan lähinnä lapsettomien kaverien luota) klo 20.00, kun pitäisi olla kotona iltapuuhien aikaan.

Teemme sitten niin, että annamme lapsille iltapalat, puemme yökkärit päälle ja lapset sitten nukahtavat kyläpaikan sohvalle tai vierashuoneen sänkyyn tms. kun haluavat ja lähdemme sitten esim. kymmeneltä tai yhdeltätoista kotiin.

Meillä lapset yleensä menevät nukkumaan klo 21.00-21.30. Joskus harvoin jo puoli ysiltä.



Lapset 5v kaksoset, pian 3v ja 1v9kk.

Meillä lapset ovat aina olleet helppojat ja erittäin hyvä unisia eli jos he nukahtavat kyläpaikan sohvalle, heidät on helppo kantaa nukkuvana autoon ja autosta sittne omiin sänkyihin. He saattavat havahtua, mutta nukahtavat heti uudestaan. Meillä lapset on opetettu nukkumaan "melussa" (=pihalla saattaa kuulua naapurin koiran haukuntaa, meidän koirat saattavat haukkua ja ilmoittaa vieraasta, naapuri saattaa leikata nurmikkoa tai pilkkoa moottorisahalla polttopuita jne. jne. jne. Meidän mielestä naapurin vanhapojan ei tarvitse olla hiljaa, kun meillä nukutaan päikkäreitä pihalla. Tuo mies kyllä kaksosten vauva-aikana kysyi, että koskas teillä nukutaan päikkäreitä, niin hän ei sitten tule siihen aikaan pihalle ajamaan nurmikkoa tms.

Eri asia olisi, jos lapset olisivat herkkäunisia ja nukahtaisivat pelkästään täydessä hiljaisuudessa tai heräisivät joka rasahdukseen.

Haluan helpon elämän, haluan rutiinit!

kiinni pitäminen olisi vaikeaa.

ja lapset pääsevät kerhoon, kavereille jne. siten, että ei tarvitse kamalasti sovitella aikatauluja. Jos ei ole rutiineja, täytyy lapsille tehdä 3 aamupalaa, 3 lounasta jne., koska lapset heräilee eri aikaan ja tekee asioita eri aikaan.

Vai onko teillä niin, että äidillä ei ole rutiineja, mutta lasten täytyy olla samassa "linjassa"?

-Lapsia yksi tai pari samanikäistä.



-Perheellä ei ole mitään ns. velvoittavia menoja, vaan voivat säätää aikataulut oman mielensä mukaan.



Jos on perhe missä eri ikäisiä lapsia, niin ei voi mennä sen nuorimman/nuorimpien ehdoilla. Kylmä totuus on se, että jos joku pitää jalkapalloharkkoihin viedä ja vanhempi yksin kotona lasten kanssa, niin se väistämättä vaikuttaa nuorimman rutiineihin. Tarkoittaa sitä, että ei voi aina nukkua/syödä rauhassa siihen aikaan kun on "tottunut" vaan pitää elää hetkessä mukana.



Ja ylipäätään, lapsi on hyvä opettaa nukkumaan elämisen äänien keskellä. Mikä ei tarkoita sitä että isoveli voi alkaa rumpusooloa vetämään viereisessä huoneessa kun lapsi päikkäreillä, mutta sitä että viereisestä huoneesta voi vähän kuulua musiikin ääniä stereoista ja isoveljen kaverin porukan normaalia juttelua.



Samaan tapaan ruohon voi ulkona leikata vaikka lapsi olisi päikkäreillä ja muuta normaalia elämisen ääntä. On karhunpalvelus opettaa lapsi siihen että aina tismalleen samaan aikaan tapahtuu ruokailut ja nukkumiset ja nukkua saa aina totaalisessa hiljaisuudessa jne.

Aina sitä ei tajua vanhemmatkaan. Vielä vähemmän ulkopuolisella on varaa olla tietävinään, kun ei tosiaan voi tietää onko rytmit tai rytmittömyys syytä vai seurausta.



Eli tarkoitan sitä, että jos jollakin on sillä tavalla helppo lapsi, ettei ole rytmeistä tarkka, nukahtaa milloin sattuu minne sattuu ja jaksaa odottaa ruokaa tunninkin, niin onhan sellaisen lapsen kanssa helppo elää ilman tarkkoja rytmejä. Ulkopuolinen tai vanhempikin voi silti olla sitä mieltä, että hän on opettanut lapsen sellaiseksi, ettei rytmeistä ole niin tarkkaa. Kuitenkin tarkkarytmisen lapsen kanssa on lapsen kiduttamista opettaa, että ruokaa syödään silloin tällöin, vaikka lapsella olisi nälkä tasan 2,5 tunnin välein.



Ja sama toisin päin. Jos perheessä toteutetaan tarkkoja rytmejä, niin se ei välttämättä johdu siitä, että vanhemmat on lapsensa opettaneet rytmeille. Vaan rytmi voi olla lapsesta lähtöisin, jos lapsella tosiaan on nälkä sen 2,5 tunnin väelin, niin siitähän se rytmi väkisinkin muodostuu oli vanhemmat millä linjalla hyvänsä.