Siis mä en kestä tätä laihdutusta ja painonhallintaa, tulen hulluksi!!

Lisäksi aamupala ei maistu, joten yleensä syön lounaan, päivällisen ja runsaan iltapalan.

mulla tule emakeanhimo PMS oireiden yhteydessä. Eikä siihen himoon auta MIKÄÄN, se on ihan hillitöntä, kalorien kaipuuta. Olen sitten "sortunut" niinä päivinä, mutta olen siis ottanut palan tummaa suklaata, tai max viisi jotain muuta karkkia. Koitan lohduttaa morkkista sillä, että aikaisempaan koko karkkipussilliseen tai puolikkaaseen suklaalevyyn nähden ero on kuitenkin huima. Eikä ole vaikuttanut painon putoamiseen ,ainakaan vielä :)

jääkaapissa makeita omenoita, semmosen vedän kun makeanhimo iskee. Tosin ei se enää iske, meni ohi ajan kanssa, kun aina vaan vetäsin omenan.



Myös se auttaa, kun tekee koko ajan jotain, siis muuta kuin istuskelu. Ei ehdi miettimään ruokaa tai herkkuja.

tyssänneetkin.



Olen syönyt kaiken taiteen sääntöjen mukaan, säännölliset ateriat, terveellistä ruokaa, ei höttöhiilareita jne mutta mulla se mässytyshimo ja ruoan ajatteleminen on iltaisin niin pakonomaista, eikä se koskaan häviä, että mä itse häviän sille 6-0 joka kerta.



Tahdonvoimalla kestin sitä hampaat irvessä joskus jopa yli vuoden, mutta kun se syömishimo ei siitä huolimatta loppunut, vaan ruoka edelleen pyöri mielessä joka ilta pakonomaisesti, lopetin painonhallinnan ja lihoinkin sitten nopeasti kaikki hitaasti laihtumani kilot, eli melkein 20 kg takaisin. Jee.

Ja siinä ei mikään muutama pala tummaa suklaata tai nutrilet-patukka auta. Himo iskee mässäilyyn. Onneks en oo helposti lihovaa sorttia. Vain pari kg olis pudotettavaa. Mut haluaisin eroon mässäilyhimosta.

mässäilen siis ruualla iltaisin suht huoletta, joskus 50% päivän kaloreista menee vasta illalla. Mutta ihan hyvin olen pystynyt samalla laihduttamaan. En syö enää ollenkaan karkkia, entisenä sokerihiirenä karkkilakossa lähti 20kg ensimmäisen 9kk:n aikana.

Joskus kaipaan kauheasti makeaa, mutta saatan ostaa sitten jonkun ylimakean jätskin niin silloin sen yksi tikkujätski riittää hyvin.

Se vain lisää himoja. Syön makeaa päivittäin päivällisen jälkiruokana kohtuullisen määrän. Ei painonhallinta vaadi mitään äärikieltäymyksiä.

Se vain lisää himoja. Syön makeaa päivittäin päivällisen jälkiruokana kohtuullisen määrän. Ei painonhallinta vaadi mitään äärikieltäymyksiä.

nimittäin säännöllisestä, _hallitsemattomasta_ mässäilystä.

Ja siihen mä en pysty, valitettavasti.

t. 5

Ei painonhallinta vaadi mitään äärikieltäymyksiä.

Mun elämä on yhtä helvetin itsekieltäymystä ja tälläkin hetkellä oksettava vatsamakkara sylissä. Tänään katsoin karkkihyllyn ohi kävellessäni, että kuka noita ostaa. Vetäisin juuri puolen tunnin lihaskuntosession, mikä ei tietty ole paljon, mutta kun en tänään muuta jaksanut. Paino vituttaa ihan joka jumalan päivä. Jokapäivä on taistelua ei laihtumisesta, vaan siitä ettei liho enempää. Ja sehän ei sit muuta vaadi kuin että kontrolli pettää vähän väliä, enkä tarkoita nyt mitään karkin vetämistä, vaan sitä että syökin kaksi ruisleipää kun sais syödä vain yhden.

Se vain lisää himoja. Syön makeaa päivittäin päivällisen jälkiruokana kohtuullisen määrän. Ei painonhallinta vaadi mitään äärikieltäymyksiä.

nimittäin säännöllisestä, _hallitsemattomasta_ mässäilystä.

Ja siihen mä en pysty, valitettavasti.

t. 5

En minäkään pystynyt ennen vaan varsinkin suklaa ja alkoholi oli semmoisia että jos otan vähänkin, otan perään ahmimistyyliin paljon. Jotenkin vaan olen nyt viimeisen vuoden aikana päässyt siihen että pystyn syömään noita kohtuudella. Suurin muutos on ajattelutavassani, uskon voivani oikeasti päättää syömäni tai juomani määrän kun ennen asenne oli että överiksi menee taas kuitenkin. Elämässäni on myös aika stressitöntä nyt mikä on helpottanut asiaa.

T.9