Erilaiset näkemykset ekologisuudesta.
Niin naurettavalta kuin se tuntuukin, olen alkanut pelätä että suhteemme kaatuu minun ja miehen erilaisiin näkemyksiin luonnosta, ilmastonmuutoksesta ja muista ympäristöasioista.
Esimerkkejä: itse kävelen ja fillaroin joka paikkaan. Mies ajaa vanhalla ja paljon kuluttavalla farmariautolla, lyhyitäkin matkoja.
Tykkään ostaa luomua vaikka se on kalliimpaa. Itse vaihdan mielelläni turhat pupelluket laadukkaisiin elintarvikkeisiin. Miehen on pakko ostaa höttöä, valmisruokia, pakastepizzoja jne. ja valittaa kun tuhlaan rahaa esim. hedelmiin ja vaikka luomujauhoihin. Hän ei välitä kotimaisuudesta tai torjunta-aineista.
Mies haluaa koko ajan lisää materiaa ja meiltä loppuu tila. Havahduin tähän, sillä minulla on todella vähän tavaraa ja haluan eroon kaikesta käyttämättömästä enkä hamstraa mitään kovin pitkään. Mies ei luovu mistään. Kaapista löytyy useita samanlaisia tavaroita, koska ostaa aina uuden kun ei vaivaudu etsimääne vaikkapa jo olemassa olevaa työkalusettiä.
Mitä ihmettä minä teen? Toki ongelma on syvällisempi kuin ympäristöasenteet, mutten tiedä voinko elää lopunelämääni lopulta kuitenkin noin erilaisen ihmisen kanssa. Sanottakoon etten ollut näin tiedostava suhteemme alkuaikoina, jolloin minullekin oli aika se ja sama mitä suuhuni pistän ja mitä roinaa kotiin raahaan...
Kommentit (8)
Ei viitsisi erota tuollaisen takia. Mutten tiedä miten asian ratkaisisikaan järkevästi. Ymmärrän myös skeptikkoja, jotka eivät halua ostaa luomua ja vähät välittävät kulutustottumuksistaan. En siis voi pakottaa miestä omaksumaan omia mielipiteitäni.
Itse taas aion jatkaa luomun ostamista ja ympäristötekojen tekemistä jatkossakin. Mutta eihän se kivalta tunnu kun oma mies haukkuu hipiksi ja varmaan jonkun verran moottoriurheilupiireissään minua häpeääkin. No, minä välillä häpeän hänen välinpitämättömyyttään...
ap
mutta tuo samainen seikka oli yhtenä tekijänä minunkin erossani miehestäni... Toki vain yhtenä (en voi vähätellä väkivallan ja alkoholin käytön merkitystä! =DD ), mutta kuitenkin erittäin suurena niinä "hyvinäkin" aikoina. Just se jatkuva aliarvioiminen ja ivaaminen, kuinka "vaimo meinaa pelastaa maailman". Ja nimenomaan autolla piti liikkua joka paikkaan, kierrätys oli yksinomaan mun harteillani, kirpparit oli kirppu-toreja eikä hän niitä haisevia rättejä kotiin halua yms.
Mua kävi ahdistamaan kans ihan kauheasti. Kaikki piti olla uutta ja kaikkea piti olla paljon. Ja ihan samoin meille kävi - alussa oltiin kumpikin nuoria, materia kiinnosti muakin ja oli kiehtovaa että mies sitä pystyi mulle tarjoamaan, ja mies taas oli kiinnostunut mun ympäristövalistuksestani.
Sitten vaan mentiin niihin omiin "ääri"päihimme, eikä meidän maailmat kohdanneet enää millään tasolla.
vaikkei hamstraus ollutkaan syy eroon. Kun mikro hajosi, äitini tarjosi ylimääräistä mikroaan meille. Se olisi ollut ihan perusvehje, siisti ja käyttökelpoinen, mutta miehen mielestä mikroon "kannattaa panostaa", joten ostimme lähes kalleimman markkinoilta löytyvän digitaalimikron. Itselleni olisi kelvannut äitini mikro, koska mielestäni mikro on välttämätön paha johon ei todellakaan tarvitse uhrata yhtään enempää kuin välttämättömät eurot. Muutenkin kannatan käytettyjen tavaroiden hankkimista, kun suurin osa käytetyistä vastaa kunnoltaan melkein uutta.
Kaiken muunkin kanssa oli sama meininki, aina piti "panostaa" ja ostaa hienointa mitä löytyy, eikä koskaan voinut kierrättää, tai miettiä kuinka paljon uusia laitteita ja vehkeitä kotiin mahtuu. Joskus tuntui siltä että miehelle ostaminen oli tärkeämpää kuin ostosten kohteet, ja sitä oli vaikea katsoa vierestä.
Näiden lisäksi meillä heitettiin miehen vuoksi roskiin uskomattomia määriä ruokaa joka viikko. Olisin tietenkin voinut ruveta syömään vain miehen jääkaappiin unohtamia ruokia, niin olisimme selvinneet vähemmällä jätteellä, mutta ei sekään ihan oikein olisi ollut.
Jos on sisäistänyt ajatuksen, että on ihan oikeasti meidän lastemme tulevaisuuden kokoinen kysymys, miten me elämme ja kulutamme nyt, niin on vaikea kestää että lähipiirissä joku rakas ei paskaakaan välitä.
Kyllä se alkaa syödä sitä rakkakuttakin.
Toisaalta voit miettiä asiaa siltä kannalta, että vaikka sinä et olisi yhdessä tuon miehen kanssa (ja ETENKIN jos sinä et ole yhdessä hänen kanssaan) hän kuluttaa ja tuhlaa ja törsää ihan yhtä paljon. Eli voit halutessasi valita, että hänen elämäntapansa ei tässä suhteessa ole sinun ongelmasi etkä ole siitä vastuussa etkä edes yritä saada häntä muuttamaan sitä, vaan elät itse niinkuin haluat ja hyväksi näet, ja ehkä esimerkilläsi voit saada hänetkin vuosien mittaa näkemään asioita toisin. Mutta että jos rakastat tuota ihmistä kaikkine vikoineen, niin sinun ei ole pakko "jättää häntä" siksi että hän tekee mielestäsi väärin jossain asiassa.
Mutta itse en varmaan jaksaisi päivästä toiseen nähdä sitä elämäntapaa ja piittaamattomuutta, luultavasti ero tulisi jossain vaiheessa ja näin hullusta syystä tosiaan. Koska se, miten toimii, kertoo siitä mitä arvostaa ja mitä ajattelee.
Ero ei siis tulisi siksi että kumppani kerskakuluttaa, vaan siksi että kerskakuluttaminen kertoo siitä että hänen elämänarvonsa ja moraalinsa on liian kaukana omistani.
Jos sä nyt jätät sen niin se tapahtuu juuri siksi että hän ei ota sinua vakavasti. Hän ei ehkä edes TIEDÄ miten vakavissasi olet asian suhteen. Ehdotan tällaista: ota miehelle ohimennen puheeksi että kolmesta hudista menee avioliitto poikki. Ensimmäinen huti on jo tapahtunut. Sano että jos hän muuttaakin asenteensa ympäristöystävällisemmäksi, tai jos hän vaikka silminnähden yllättyy vakavuudestasi ja pyytää anteeksi käytöstään, voidaan huti poistaa kirjoista. Kun sanot tuon, puheensävysi ei saa olla liian vakava. Älä seiso tai istu paikallasi ja tuijota häntä silmiin, vaan tokaise tuo kylmänviileästi esim. kotiaskareita tehdessäsi.
usein unohtuu kaksi asiaa.
Ihmsiet voivat olla keskenään eri mieltä ja kunnioittaa toisiaan tai sitten olla eri mieltä ja olla kunnioittamatta.
Ei tässäkään taida olla kysymys vain ekologisuudesta vaan myös siitä, arvostaako toisen mielipidettä/ arvo maailma noin yleensä.
Otsikossa kijoitat vain ekologisuudesta, mutta todellisuudessa ongelma on se, että pitäisi elää toisen ehdoilla.
MIes moittii sinun kalliita luomuostoksiasi, mutta säästämättä ostaa vaikka uuden työkalusetin, kun ei viitsi etsiä edellisiä.
Ei hyvää seuraa jatkossa, mutta sinähän sen valintasi teet.
sanan varsinaisessa merkityksessä. (sinä olet muuttunut/kasvanut)