Hermostuttaako sinua jonottaminen ja odottaminen?

Minulla on aika paljon mahdollisuuksia valita se aika, jolloin asioin kaupoissa ja virastoissa, koska olen kotona lasten kanssa. Jos olen valinnut ruuhkaisen ajan tai arvioinut muuten asiointiin kuluvan ajan, saan syyttä ihan itse itseäni.



Joskus kyllä hermostuttaa, mut silloin yritän peittää sen ärtymyksen, etten ainakaan asiakaspalvelijaan purkaisi sitä. Kyse ei ole kuitenkaan maailman isoimmista asioista.

en ole kovin aurinkoinen silloin

Lähinnä ulkoisesti se näkyy siitä että naamani muuttuu punaiseksi ;) Joskus jos joku oikein hidas on edessä ja haluan vihjata asiasta saatan alkaa esim. naputella pöytää tai ottaa pieniä askelia paikallani.



Minua ei muuten yhtään haittaa tuo hermostuminen enkä halua siitä eroon, saan siitä hyvän energiaboostin päivääni. Samasta syystä "raivoan" autossa yksin, se on kivaa ja energisoivaa.

Olen opetellut elämään hetkessä ja ottamaan rauhallisesti. Ei jono etene nopeammin jos hermoilen, se aiheuttaa vain itselleni huonoa oloa ja voin purkaa sitä ihan syyttömiin ihmisiin. Mä kuuntelen musiikkia jos voin, katselen ja tarkkailen ja mietin jotain kivaa.

ja paljon, tästä syystä mietin tarkkaan missä asioin ja milloin ja yritän kaikin tavoin vältellä tilanteita, joissa joudun jonottamaan ja odottelemaan.

Jos niin kuitenkin käy, on pakko vaan kestää, ikinä en purkaa turhautumistani asiakaspalvelijalle, harvemmin syy on kuitenkaan hänessä.

Usein hermostuttaa, hikoilen, vilkuilen kelloa, naputan jalkaa tms. Ja jos on seuraa, puhun koko ajan ääneen, että miten hermostuttaa, mikä kestää, miten voi kestää niin kauan, mulla on kiire, ahdistaa..



Joskus taas osaan rauhoittaa itseni ja ajattelen, että vaikka hermoilisin kuinka paljon, en pääse yhtään nopeammin, parempi vaan katsella maisemia sen aikaa rauhassa.

Ei hermostuta paikassa, jossa voi istua ja on käytössä vuoronumerosysteemi (esim. pankki, apteekki).



Hermostuttaa todenteolla paikoissa, joissa monta palvelupistettä ja niihin yksi jono. Kaikki valopäät ei kuitenkaan tajua, että siitä yhdestä jonosta mennään kaikille kassoille, vaan rynnivät edelle ns. "lyhyempään jonoon". Silloin kyllä sanon kipakasti, että siirrypäs jonon päähän.



Hermostuttaa myös jos on pitkä jono ja/tai hidas kassa ja itsellä vain yksi ostos. Esim. vaikka paristot ollut ostoslistalla jo pari viikkoa ja kauppakeskuksessa hengaillessa viimein muistat ne eikä muuta ostettavaa siitä liikkeestä ole. Yleensä tuolloin huokailen kuuluvasti ja vaihdan painoa jalalta toiselle koko ajan.

Olen opetellut elämään hetkessä ja ottamaan rauhallisesti. Ei jono etene nopeammin jos hermoilen, se aiheuttaa vain itselleni huonoa oloa ja voin purkaa sitä ihan syyttömiin ihmisiin. Mä kuuntelen musiikkia jos voin, katselen ja tarkkailen ja mietin jotain kivaa.

Ainakaan ellei mihinkään erityisen tärkeään paikkaan ole kiire.