Muilla tietokonepeliaddikteja miehenä?

Pelitoimittajana istun välillä kotonakin useita tunteja kuulokkeet päässä. Asioissa pitää kuitenkin olla tasapaino. Siksi käynkin paljon puntilla ja lenkillä plus tapaan ystäviäni.



Olisiko harrastus samalla tavalla ongelma, jos hän pelaisi jalkapalloa 4h joka päivä tai kävisi salilla nostamassa rautaa? Haistan nimittäin että ongelmana on se kotona kuulokkeet päässä istuminen, ei harrastus sinänsä.

Samoin kiukuttelu siitä, että perheellisenä ei voikaan pelata läpi yön edes vapaailtoinaan- tai no, kyllä voi, mutta seuraavana päivänä on silti lähdettävä ulos lasten kanssa ja kauppaankin.

Meillä ongelmana lähinnä miehen muuttuminen kuuroksi ja sokeaksi koneen äärellä

Toisin sanoen ongelma on juurikin se, että mies harrastaa kotona. Jos hän lähtisi 10km päähän puntille tai golfkentälle, olisi hän silloinkin sokea ja kuuro kotona tekemillesi ehdotuksille.

Minä en kylläkään ns. voi puhua miehelle, koska hänellä on kuulokkeet päässä; miehen ystävät myös kuulevat kaiken mitä sanon.



Sama se, missä mies on. Kun ei ole läheisyyttä eikä yhteistä aikaa, niin sitä ei ole, oli mies kotona tai siellä puntilla...



- ap

sitten ulkoistin miehen. Nyt minulla on aikuinen mies.

Nyt lapsi pitää seuraa äidilleen kun pelaan. Kaikki ovat tyytyväisiä.

Emme ole addikteja mieheni kanssa, mutta harrastamme kummatkin intohimoisesti videopelejä ja pelaamme lähes joka päivä yhdessä, joko lanina tai netin yli samaa peliä tai sitten eri pelejä yhtä aikaa samalla jutustellen. Win-win!



Liiallinen uppoutuminen omaan harrastukseen parisuhteen/perheen kustannuksella ei tietenkään toimi, oli harrastus sitten punttisali tai shakki. Nappaa ukko puhutteluun pelittömänä hetkenä ja tee selväksi ettei touhu käy päinsä, joko sinä tai rajaton oma aika. Peliharrastusta ei tietenkään ole tarve kokonaan lopettaa. Jos jouston varaa ei löydy jommalta kummalta/kummankaan puolelta niin juttu ei selvästikään toimi.

pelaaminen oli hallinnassa, mutta nyt se on karannut käsistä. Ukko oikeasti istuu liki kaiket ajat koneella ja pelaa. Mua vituttaa aivan sairaasti. Jos on miehen vuoro tehdä lasten iltahommat niin ne venyy ja paukkuu, aina saa huomauttaa ja siitä taas mies suuttuu. Yhdessä ei olla juuri koskaan, lasten kanssa tuo on välillä mutta yleensä 30 min. on maksimi kun jo pitää päästä takas koneelle. Siellä se pelaa jotain online peliä ja puhuu näille pelikavereille enemmän kuin perheelleen. Mikä on minusta surullista :( Välillä mä raivostun ja silloin se jaksaa skarpata ehkä viikon, mutta sitten taas kohta huomaan että ukko istuu taas koneellaan kuten ennenkin.

Ens viikolla miehellä alkaa loma ja se on taas sitä että päivät menee pelatessa, jos menemme johonkin lasten kanssa on mies kiukkuinen kun "joutuu" olemaan perheen kanssa eikä saa pelata. Enkä siis pakota miestä mukaan, itse haluaa tulla koska kai kuitenkin tajuaa että välillä pitäis olla perheenkin kanssa. Niin ja aina on kiire kotiin jotta pääsee taas pelaamaan, eli heti kun mahdollista niin mies ehdottaa että lähdetään kotiin. Vietä sitten aikaa sellaisen kanssa.

Välillä tulee ero mieleen, eipä se elämä siitä edes paljon muuttuisi, ei vaan olis enää miestä pelaamassa ja ärsyttämässä, muutenhan mä jo nyt hoidan kaiken tässä perheessä yksin.

Joko nukkuu tai istuu koneella. Raivoaa jos ei saa istua rauhassa. Tee suunnitelmia teille kesälomaksi. Ja totea että lähdet sitten yksin jos ei mies pääse pelistä eroon lähdön hetkellä.

Pelitoimittajana istun välillä kotonakin useita tunteja kuulokkeet päässä. Asioissa pitää kuitenkin olla tasapaino. Siksi käynkin paljon puntilla ja lenkillä plus tapaan ystäviäni.

Olisiko harrastus samalla tavalla ongelma, jos hän pelaisi jalkapalloa 4h joka päivä tai kävisi salilla nostamassa rautaa? Haistan nimittäin että ongelmana on se kotona kuulokkeet päässä istuminen, ei harrastus sinänsä.

ja on yksinäinen sen takia että toinen vaan harrastaa niin silloin se on ongelma. Ihan sama mikä addiktio sillä toisella on, ongelma se on silloin kun sitä ei pysty hallitsemaan vaan se vie kaiken ajan ja energian, eikä perheelle jää mitään.

Ihan sama mikä addiktio sillä toisella on, ongelma se on silloin kun sitä ei pysty hallitsemaan vaan se vie kaiken ajan ja energian, eikä perheelle jää mitään.

Ruoka, pyykki ja perussiisteys ei montaa minuuttia päivästä vie. Kyllä mä voin sitä lasta katsoa samalla kun pelaan.