Keskusteluapu psykiatrisen sairaanhoitajan

MUTTA psykiatrinen sairaanhoitaja on ainakin kotikaupungissani se ainoa reitti, jota pitkin voi päästä ensin lääkärille ja lääkärin kautta kelan tukemaan terapiaan.



Toinen vaihtoehto on tietysti maksaa itse psykologille, jos kyse on enemmän elämäntilanteesta tmv. konkreettisemmasta ahdistuksen aiheuttajasta, niin jokunen psykologikertakin voisi auttaa? Tietysti se maksaa, mutta jos kertoja on rajattu määrä, niin ei sitten ihan hirveitä kuitenkaan.

Mulla ei ole mahdollisuuksia eikä varaa nyt muuhun, en tiedä kannaattako tilata aikaa. Aika korkea kynnys mulla taitaa olla kun en koskaan ole tällaisia terveyspalveluja ennen tarvinnut, jotenkin vaan nyt tuntuu, että alakuloisuus on tavallistakin sitkeämpää ja olen kovin herkillä, itkeä pirautan helposti, ja jotenkin jotain kahvikuppineuroosiakin pukkaa päälle. En siltikää tunne olevani masentunut, mutta ahdistunut tietyistä asioista ja niiden seurauksista johtuen. En tiedä millä muulla voisin nyt edetä, itsehoitona auttaa liikunta, mutta kuten sanoin, ystäville en tohdi nyt tätä kuormaa kaataa, vaikka olenkin heidän kanssaan yleisellä tasolla elämän haasteista puhunut. Mitä teen, ehkä pitänee vielä miettiä hetki?ap

...niin mikset kävisi miettimässä JUURI noita asioita siellä monta samankaltaista vaikkei samanlaista tilannetta tavanneen ammattilaisen kanssa? Eli esimerkiksi voitte siellä miettiä sitä, olisiko käynneistä apua, ja mitä muuta ehkä voisi tehdä, tai tarvitseeko tehdä.

Psyk. SH antaa terapiaa siinä missä psykologitkin. Suurin osa terapioista Suomessa on psykiatristen sairaanhoitajien antamaan. Joko kela korvauksella tai ilman. Ihmisillä on oudot käsitykset siitä et vain psykologi tai psykiatri tekee terapiatyötä. Useimmiten kuitenkin lääkäri määrää lääkkeet ja psyk. tutkimukset. Usein jo muutama käynti kerta SH:n luona voi auttaa. Harva tarvitsee pitkiä terapioita.

Katsotaan nyt kuinka monta päivää menee, jotta saan puhelun tehtyä, tuntuu, etten pysty edes soittamaan kun jo itkua pukkaa päälle...en pysty mihinkään pitkiin selityksiin tai perusteluihin puhelimitse sen verran koville ottaa puhua näistä asioista ääneen...ap

psyk. sairaanhoitajien antamasta keskusteluavusta. Muutamia vuosia sitten elämä meni totaalisen sekaisin ja olin kyllä vähän ennakkoluuloinen keskustelusta sairaaanhoitajan kanssa, mielestäni oisi pitänyt olla psykiatri tai psykologi. Mieleni muuttui totaalisesti. Kokemukset kahdelta eri paikkakunnalta.

Sen kun itket sinne puhelimeen, ne on kyllä siihen tottuneita.

Katsotaan nyt kuinka monta päivää menee, jotta saan puhelun tehtyä, tuntuu, etten pysty edes soittamaan kun jo itkua pukkaa päälle...en pysty mihinkään pitkiin selityksiin tai perusteluihin puhelimitse sen verran koville ottaa puhua näistä asioista ääneen...ap

on paljon lisäkoulutusta perustutkinnon lisäksi sekä monilla myös psykoterapeutin pätevyys. Ammattitaitoisia siis ovat. Rohkeasti vain luuri käteen ja apua hakemaan. Jos sulla olis vaikka järjettömän kova kipu tai iso haava, et jäisi odottelemaan paraneeko itsestään. Mielenterveyden hoitaminen on yhtä tärkeää ja aina ei oma apu riitä.

Mäkin pystyn puhumaan arkisista asioista,mutta tietyt vaikeat asiat on hankala puhua ilman itkua. Tallenna se numero puhelimeen ja soitat vaan jonain hetkenä etkä ajattele sen kummemmin... Älä häpeä itkua. Sitä ei voi tietää,miten sun tunteet käyttäytyy jutellessa.

suosittelen