3-vuotias ei leiki yksin, mikä neuvoksi

Muut samanikäiset tekevät palapelejä, lukevat yksikseen kirjoja yms.

lohduttaa, niin eivät kuitenkaan kaikki muut :).

Meidän tuonikäinen lapsi on päiväkodissa, eikä ole saanut katsoa pienenä telkkaria. Silti hän mieluiten on vanhempiensa kanssa. Saattaa joskus leikkiä yksinkin, mutta yleensä haluaisi antaa vanhemmalle jonkin roolin leikissään.

Mun mielestä tuo on ihan normalia... Tosin lapsella ei edes ole omaa huonetta, emmekä asu missään lukaalissa, joten ihan käytännön pakostakin lapsi leikkii useimmiten siellä, missä vanhemmatkin ovat.

eiköhän ole ihan normaalia. Nauti vielä kun haluaa leikkiä äidin kanssa. Vielä tulee se aika kun kaverit voittaa äidin kanssa leikki hetket :)

mitäpä jos leikkisit hänen kanssaan?! Ei yksin olekaan kiva leikkiä.

4v tyttö koko ajan samassa tilassa kun minä ja koko ajan roikkuu mussa jos ei tule tarpeeksi mielenkiintoista lastenohjelmaa.



Muiden lapset heräilee aamulla yksin ja puuhastelevat yksin. Meillä tyttö ei suostu menemään olkkariin jos en ole hereillä ja mene hänen kanssaan.



En leiki lapsen kanssa, mutta voin piirrellä ja lueskella tai pelata jotain peliä.



Tuntuu etten saa happea kun muksu koko ajan kiinni mussa.

Joka olis 3 v mieluummin leikkinyt yksin omassa huoneessaan kuin vanhempien kanssa samassa tilassa. Lyhyitä aikoja kyllä, siis tyyliin 2 minuuttia.

eikä siinä ole mitään epänormaalia. Luonnekysymys ihan on.



Meillä on tytär aina ollut sellainen että vaatinut jatkuvasti viihdyttämistä äidiltä. Jos ei sitä saa, niin pienempänä itkun ja vähän isompana kiukkuisen "MULLA ON TYLSÄÄ" huudon määrä on ollut tuskastuttava. En toki ole aina viihdyttänyt mutta ei se sitä taipumusta tarvita koko ajan aktivaatiota ole muuttanut mihinkään. Mutta iän myötähän tuo tietysti helpottaa itsestään. Meidän temperamenttinen äkäpussi on jo 10 v ja ei se enää mun perässä roiku ;) Kouluun menon aikoihin alkoi muutenkin vähentyä tuo nopeasti, toki se tylsyyttä helposti vieläkin valittaa muttei edes odota että äiti sille mitään tekee.

Nekin leikit on mun välittömässä läheisyydessä, ei missään omassa huoneessa.

Meillä lapsi 4 v ja olen nyt (sen lisäksi että pyrin järjestämään lapsiseuraa) alkanut tietoisesti ohjata lasta enemmän yksinleikkiin. Tätä ennen en raaskinut, mutta nyt tuntuu että pitäisi välillä päästä tekemään kotihommiakin. Meillä vauva ja tähän asti lapsi aina odottanut vauvan päikkäreitä että pääsee leikkimään mun kanssa. Ehdotan lapselle mitä hän voisi tehdä ja kehun aika-ajoin hänen piirustuksiaan tai rakennelmiaana. Aloittelen lapsen kanssa vaikkapa kotileikkiä ja sanon sitten että äitin pitää nyt hoitaa pari puhelua mutta sinähän olet jo niin iso että voit jatkaa tätä leikkiä yksinkin. Joskus osallistun mielikuvitusleikkiin vain puhuen eli sanon tyyliin että nyt hyppäsin sun junan kyytiin tms. Ja taitaa olla ikäkin tehnyt tehtävänsä eli nyt selvästi lapsi valmiimpi kuin pienempänä. Meilläkin lapsi leikkii mieluiten avoimessa keittiö-olohuone-systeemissä. Nyt on jotkut pikkulelut pakko laittaa lastenhuoneeseen kun vauva on syönti-iässä.

kun laitan ruokaa. Välillä käy vilkaisemassa portin takaa ja menee sitten jatkamaan leikkejä. Tykkää ruuasta.

Juu, ehkä meidäkin pitäisi nyt vähän reilummin ohjata yksinleikkeihin. Leikin siis myös lapsenkin kanssa, askartelen ja otan mukaan oikeastaan kaikkeen mihin mahdollista, keskustellaan koko ajan jne. Tästä seuraa se, että kun on lasten kanssa koko päivän, olen itse ihan uupunut. Ei siksi, että olisi niinkään rankkaa vaan koska on niin intensiivistä. Jos esim. voisi hetken itsekin istahtaa lukemaan vaikka lehteä pienemmän päikkäriaikaan, niin olisi paukkuja antaa (vielä) enemmän huomiota. Kaipa tämä on lasten kanssa ikuisuusongelma. Ja vielä kaupan päälle aina on huono omatunto kun ei ole tarpeeksi läsnä...