Tykkään jotenkin tuon Eskon tavasta kirjoittaa, ajattelevaisen oloinen mies ja isä

Joudun jakamaan Victorian Martinan random-pojan kanssa!

3.5.2012 kello 12:30

Wappu se iloinen juhla jossa ystävät ja alkoholi tekevät iloiseksi aijai... Tuli juhlittua niin että nyt seuraavan kerran ehkä Jussina otetaan jos silloinkaan, sillä nyt on taas treenattava ja lopettaa se turha rilluminen.



Huomaan aina ajoittain kuinka asiat tuntuvat menevän hyvin ja niin ne meneekin, nyt olen taas terve ja duunissa menee loistavasti, on hyviä ystäviä, on kiva koti, maailman kaunein ja ihanin tytär, joka on mun koko maailmani. Mutta kun hän on poissa, tuntuu tyhjältä ja mikään ei oikein tunnu miltään.



Sitoutuminen ja pelko menettämisestä taas vaikeuttavat yrityksiäni seurustella, ja olenkin hukannut monta potentiaalista suhdetta pelkoon ja itsekkyyteen ja lopettanut ne. Tai olemalla välinpitämätön ja kylmä. Ja olen karkoittanut tärkeitä ihmisiä ja tiedostamatta loukannut heitä....

Sitä miettii, että onko tämä se seuraus rankasta erosta, ja kuten tsunamissa, jälkien siivoaminen onkin se haastavin ja isoin asia, sillä silloin huomaa todellisen vanhingon suuruuden... Ehkä en ole valmis, ehken uskalla. En tiedä.



Sekin että nytkin voisin olla tyttäreni kanssa, mutta on jaettava aikani häneen tuntuu todella kovalta, ja se että joku tyyppi, jolla ei ole millään lailla mitään sidosta tyttäreeni, on nyt hänen luonaan, kun minun kuuluisi ja pitäisi olla läsnä hänelle... Nyt joku random-poika jota ei voi edes mieheksi kutsua onkin siellä. Huh huh. Näiden asioiden kanssa on painittava sillä en todellakaan tällaistä kuvitellut, kun haaveilin lapsesta.



Mutta uskon tulevaan ja joku tarkoitus tällä helvetti kaikella oltava on. Ehkä lapseni ymmärtää sen joskus myöskin.



Mutta joo, sinkkuna tässä mennään ja hukutan kaikkeni työhön ja kovaan treeniin, ja odotellaan mitä se kesä tuo.



Duunissa on mennyt loistavasti on ollut makeita vieraita ja auringon myötä mikään ei ole tuntunut niin hienolta kun huomata studion ikkunasta, kun aurinko nousee uuteen päivään. Keikkoja on myöskin taas tullut tehtyä nyt, kun nilkka on kunnossa. Ja on ollutkin hauskaa olla taas jätkien kanssa siinä Hiacessa taittaen kilometrejä. Kävin hakemassa myös minulle ja Victorialle pyörät, joten nyt alkaa se opetteleminen hänelle, :)) saas nähdä kuin käy.



Ensi viikko on onneksi Victoria luonani ja saadaan olla taas ja elää meidän arkea.



Aurinkoa ja Voimaa



Esko