Ota 10 -15-20 v vanhempi mies- pääset saattohoitamaan
Kommentit (17)
Joo kyllä, todennäköistähän tuo toki on että vanhempi mies kuolee aiemmin ja hänen vanhuusvuotensa vaivoineen tulevat eteen kun itse on vielä hyvävoimainen ja terve töissäkäyvä ihminen. Varmaa toisaalta ei ole sekään että edes nuoren ottamalla välttäisi tätä kohtaloa, sairauksia ja onnettomuuksia kun voi sattua aina.
Itseäni ei ollenkaan ahdista ajatus saattohoitamisesta. Rakastan miestäni ja haluan seisoa hänen rinnallaan loppuun asti, niin myötä ja vastamäessä kuten on luvattukin toisillemme. Ei se ole kiinni ruumiin elinvoimaisuudesta ja terveydestä tai seksistä.
ja joo, olen miettinyt tuota ikäeroa, mutta jos nuorempien kanssa ei nappaa niin pitäisikö olla ihan yksin sitten kun ei saa olla 10 vuotta vanhemman kanssa?!
jää vielä leskeksi. Miesten elinikä on lyhyempi kuin naisten...
Ja jos saattohoito kiinnostaa, niin sitä voi tehdä työkseenkin.
12 vuotta nuorempi mies hoitaa sit mua.
toivon totisesti että miehesi ei sairastu vakavaan
alzheimeriin ja menetä persoonallisuuttaan siten että muuttuu säyseästä ja mukavasta miehestä vainoharhaiseksi ja väkivaltaiseksi.
Otin 29-vuotiaana miehekseni 50-vuotiaan miehen, joka sairastui alzheimeriin kun toinen lapsi oli vielä päiväkoti-ikäinen. Itse olin tuolloin 31-vuotias. Minusta tuli lopulta kahden pienen yksinhuoltaja, eikä omaishoitajaa, sillä vähääkään liioittelematta hän alkoi olla perhettään kohtaan hengenvaarallinen. Hän sai onneksi pysyvän laitospaikan.
potilas on jo aggressiivinen. Olit 29 kun tapasitte, 31 kun mies joutui laitokseen ja lapsikin päiväkoti-ikäinen. Mikä tässä nyt ei täsmää?
Terveysongelmia. Taitaa 100 mennä rikki
niin se vaihtaa sut nuorempaan 5-kymppisenä.
niin se vaihtaa sut nuorempaan 5-kymppisenä.
Kuka nuori sellaista katselisi?
toivon totisesti että miehesi ei sairastu vakavaan
alzheimeriin ja menetä persoonallisuuttaan siten että muuttuu säyseästä ja mukavasta miehestä vainoharhaiseksi ja väkivaltaiseksi.Otin 29-vuotiaana miehekseni 50-vuotiaan miehen, joka sairastui alzheimeriin kun toinen lapsi oli vielä päiväkoti-ikäinen. Itse olin tuolloin 31-vuotias. Minusta tuli lopulta kahden pienen yksinhuoltaja, eikä omaishoitajaa, sillä vähääkään liioittelematta hän alkoi olla perhettään kohtaan hengenvaarallinen. Hän sai onneksi pysyvän laitospaikan.
ole enää pieniä lapsia. Minä olin 19- ja 21 -vuotias kun sain lapsemme ja nyt nuorempikin on jo 17-vuotias. Eli onneksi ei enää tuosta tilanteesta ole vaaraa että jäisi yksin pienen lapsen ja hyvin vaativan vanhuksen kanssa. Se ei tosiaan ole kadehdittava yhtälö.
Nyt tässä tilanteessa kun lapset alkaa olla aikuisia niin mahdollinen alzheimerkään ei oikeastaan ole sen kauheampaa kuin jos sen sitten kohtaisi itse vähän vanhempana. Osittain jopa ehkä toisinpäin, minulla on vielä voimia hyvinkin mikä ei välttämättä pitäisi paikkaansa jos olisin itsekin samanikäinen kuin mies. Mutta toki sitä toivoo että mies vanhenisi rauhallisesti ja ilman tuollaisia dramaattisia sairauksia jotka muuttaa persoonankin luonnollisen ruumiin toiminnan hiipumisen lisäksi.
Tunnen kaksi tapausta joissa puolisot hoitivat ALS-potilaan kotona loppuun asti,sekä potilaat että puolisot olivat reilu viiskymppisiä.
niin se vaihtaa sut nuorempaan 5-kymppisenä.
Kuka nuori sellaista katselisi?
Tämä pisti silmääni, joten pakko kommentoida. Itselläni on itsestään huoltapitävä 50-vuotias mies, jolla ei ainakaan vielä ole potenssiongelmia. Toisaalta en ole piiiitkään aikaan saanut parikymppistä joten muistot niiden erektioista ovat melkoisesti haalistuneet:D Olen itse miestäni 20 vuotta nuorempi. Potenssiongelmia olisi todennäköisesti toisen 5-kymppisen kanssa kyllä;) Totta kai seksielämä voi muuttua ja muuttuukin, mutta onhan sitä keksitty lääkkeitä ja välineitä joita voi käyttää. Avoin, rehellinen keskustelu ja huumori auttaa. Suuressa ikäerossa on todellakin omat haasteensa, mutta yhtään helpommaksi en uskoisi elämääni samanikäisen miehen kanssa. Rakkaus ei katso ikää.
ja pääsi saattohoitamaan, kun lapset oli 3v ja 5v.
potilas on jo aggressiivinen. Olit 29 kun tapasitte, 31 kun mies joutui laitokseen ja lapsikin päiväkoti-ikäinen. Mikä tässä nyt ei täsmää?
Otin miehekseni hänet 29-vuotiaana, mentiin naimisiin tuolloin. Lapsi täytti 3 kun mies alkoi oirehtia. Ei joutunut vielä tuolloin laitokseen, niin en edes väittänyt. Väkivaltaisuus alkoi ärtymyksenä ja hermostumisena pienimmistäkin asioista ja äänistä ja muuttui asteittain vaikeammaksi.
niin se vaihtaa sut nuorempaan 5-kymppisenä.
Kuka nuori sellaista katselisi?
Tämä pisti silmääni, joten pakko kommentoida. Itselläni on itsestään huoltapitävä 50-vuotias mies, jolla ei ainakaan vielä ole potenssiongelmia. Toisaalta en ole piiiitkään aikaan saanut parikymppistä joten muistot niiden erektioista ovat melkoisesti haalistuneet:D Olen itse miestäni 20 vuotta nuorempi. Potenssiongelmia olisi todennäköisesti toisen 5-kymppisen kanssa kyllä;) Totta kai seksielämä voi muuttua ja muuttuukin, mutta onhan sitä keksitty lääkkeitä ja välineitä joita voi käyttää. Avoin, rehellinen keskustelu ja huumori auttaa. Suuressa ikäerossa on todellakin omat haasteensa, mutta yhtään helpommaksi en uskoisi elämääni samanikäisen miehen kanssa. Rakkaus ei katso ikää.
sekä minä että mies olemme viisikymppisiä, miehellä ei potenssiongelmia ainakaan minun kanssani. Nuorempien kanssa vehtaamisesta en tiedä, todennäköisesti jäykkää jöpötystä löytyy silloinkin.
Kerran täälä vain eletään, eläkäämme siis
niinkuin itsestä hyvältä tuntuu
ei naapureiden eikä kavereiden iloksi,
vaan omaksi..
Joo kyllä, todennäköistähän tuo toki on että vanhempi mies kuolee aiemmin ja hänen vanhuusvuotensa vaivoineen tulevat eteen kun itse on vielä hyvävoimainen ja terve töissäkäyvä ihminen. Varmaa toisaalta ei ole sekään että edes nuoren ottamalla välttäisi tätä kohtaloa, sairauksia ja onnettomuuksia kun voi sattua aina.
Itseäni ei ollenkaan ahdista ajatus saattohoitamisesta. Rakastan miestäni ja haluan seisoa hänen rinnallaan loppuun asti, niin myötä ja vastamäessä kuten on luvattukin toisillemme. Ei se ole kiinni ruumiin elinvoimaisuudesta ja terveydestä tai seksistä.