Lue keskustelun säännöt.
G: Monilapsisten perheiden äidit! Miten teihin suhtaudutaan ihmisten ilmoilla?
23.05.2012 |
Kuljen neljän pieneni kanssa paljon keskustassa, koska asumme siellä. On hämmästyttävää, miten paljon ihmiset kiinnittävät meihin huomiota. Joko positiivisella tai negatiivisella tavalla.
Moni tulee sanomaan, että ihana kun on paljon lapsia ja kiva, että jaksan. Tai bussissa kehuvat, että jaksaapa noin pienet istua nätisti ja rauhallisesti. Ja hienoa, että jaksan viedä lapsia puistoon tai kirjastoon tai ylipäätän ulos.
Tai sitten on näitä, jotka tulevat aukomaan naama punaisena päätään, kun vien jalkakäytävästä kaksostenrattaineni puolet tiestä. Varsinkin, kun rattaiden molemmin puolin pitää vielä kaksi lasta kiinni rattaista. Ja onko pakko käydä lasten kanssa ruokakaupassa. Tai kukahan noidenkin lasten koulutuksen maksaa. ja niin edelleen.
Joka tapauksessa meidät huomioidaan aina, joka päivä jotenkin. Ei ole juurikaan kokemusta yhden lapsen kanssa liikkumisesta (ensimmäiset olivat kaksoset), joten en tiedä huomioidaanko muitakin lapsia näin paljon.
Kommentit (10)
Neljä ensimmäistä on syntyneet aivan peräkkäin ja kaksoset ovat vielä mahassa. En ole koskaan saanut vielä negatiivista kommenttia. Ihania kommentteja, hymyjä, hyvän toivotuksia ja ihmettelyjä ja jaksamisen toivotuksia sitäkin enemmän. Päätin kyllä jo alussa etten pälyile miten meitä katsotaan. Voi olla, että meitä on katsottu pahalla, mutta kukaan ei ole tullut tosiaankaan sanomaan mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vuoden ikäeroilla tosin. Ja nytkin katsotaan. Hauskinta oli kuin yksi mummeli oikein pysähtyi marketissa katsomaan kun kävelimme ohi (yksi kantorepussa, kaksi kärryssä) ja totesi närkästynyt ilme kasvoillaan "Kaikkea sitä!".
Tai sitten vaan katsoo, en tiedä sen enempää tai vähempää kuin muita ihmisiä. 4 lasta
noin pääsääntöisesti. Välimeren maissa suurin osa ihastelisi teitä.
Huvittavin tuo "kuka koulutuksen maksaa". :D
vuoden ikäeroilla tosin. Ja nytkin katsotaan. Hauskinta oli kuin yksi mummeli oikein pysähtyi marketissa katsomaan kun kävelimme ohi (yksi kantorepussa, kaksi kärryssä) ja totesi närkästynyt ilme kasvoillaan "Kaikkea sitä!".
Juuri tällaisia paheksuvia tuhahduksia kuulee, kun on vaikkapa bussissa kaksostenrattaiden kanssa ja istuu kahden lapsen kanssa siinä viereisellä penkillä. Joku mummo sitten kimpsuineen ja kampsuineen yrittää mukamas hankalasti mennä ohi (vaikka tilaa on!) ja tuhahtaa sitten. Yleensä nämä tuhahtelijat muuten ovat 50-70-vuotiaita naisia jostain syystä. Miehet eivät ikinä kommentoi negatiivisesti.
Tänäänkin tuli yksi mies vastaan. Pysähtyi ja kysyi, onko kaikki minun. Ja alkoi sitten kertoa omista lapsenlapsistaan ja sanoi, että on tosi hienoa, että lapsilla on sisaruksia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen pienehkön paikkakunnan ainoan ison yrityksen johtotehtävissä, eli paikkakunnalla "julkkis". Normaalisti työasussa (jakkupuku) minut tunnettiin aina. Nyt äippälomalla olen kulkenut koko ajan H%M rytkyissä ilman meikkejä, ja minua ei tunnisteta. Lapsistani ja minusta on ostarilla kommentoitu ties mitä. Koska lapset ovat pienillä ikäeroilla niin joitakin ihmettää. Kommentoijia ovat lähes aina MIEHET, sellaiset keski-ikäiset kärttyiset mäkättäjät. Mm seuraavaa on kuultu:
- yhteiskunta elättää nuo sunkin äpäräs (todellakin elätän itse, palkallani elättäisi vielä 10 lasta lisääkin)
- onko noilla edes isää?
- jaa taitaa jokainen olla eri isälle?
- pitääkö sitä tehdä mukeloita ja täyttää maa, ei se raamatun käsky sinua koske
- tuollaisen kersalauman kanssa tartte tulla kaupan käytäviä tukkimaan
Hupaisinta on että samaiset henkilöt eivät IKINÄ sanoisi samaa jos tunnistaisivat minut (ja jos siis olisin ns. tällinkityylissäni). Olen ollut järkyttynyt siitä että minutkin on leimattu yhteiskunnan elätiksi, yh:ksi, jakorasiaksi, ties vaikka miksi. Olen kaiken lisäksi lähes 40v, mutta myönnän että halpisvaatteissa näytän 10v nuoremmalta ja vähän "raasulta". En vaan jaksa panostaa ulkonäkööni yhtään, työssä joudun tekemään sitä liiankin kanssa.
Mummelit ja naiset ovat hymyilleet ja olleet ihan positiivisia, mutta nuo kärttyisät vanhat ukot... en ymmärrä. Tämä ilmiö on muuten työpaikallakin, v-mäisimpi ja katkeroituneimpia ovat jostain syystä 50+ ikäiset miehet. Lisäksi he ovat ilmeisesti omasta mielestään "luomakunnan kruunuja" ja oikeutettuja kommentoimaan naisille päin naamaa mitä vain. Ikäänkuin siis nostavat itsensä naisten yläpuolelle, ja vallankäytön manifestina sitten aukovat naisille päin naamaa. Säälittävää.
ps. mulla neljäs lapsi vielä toiveissa jos vaan ikä antaa myöten! Saa nähdä miten sitten kommentit lisääntyy jos vain lapsen vielä saan :)
noin pääsääntöisesti. Välimeren maissa suurin osa ihastelisi teitä.
Huvittavin tuo "kuka koulutuksen maksaa". :D
ja tuhahtelijoihin täällä, mutta etelän lomilla tullaan kilpaa pyytämään lapsia syliin (tai oikeastaan vain otetaan kysymättä..), annetaan herkkuja, silitellään päätä ja suukotellaan poskille. Täysin päinvastainen lapsimyönteinen kulttuuri siellä.
Kolmen lapsen äiti (alle 4v sisään syntyneet)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan kuin ei olisi yksityisyyttä ja reviiriä ihmisten välillä ollenkaan.
Kaikki samaa tasapäistä laumaako? Onko tämä sitä sosialismin hedelmää? Naapuri kytätköön naapuria ja ilmoittakoon jos jotain poikkeavaa ilmenee. Nyt on ilmeisesti päätetty jossain että lapsiluku on 2. Ja lapset ehdottomasti valtiolle hoitoon, tarhaan.
Suomessa kommentoidaan tosi vähän, eniten oikeastaan jossain erityisissä tilanteissa, joissa joudutaan vieraiden ihmisten kanssa juttusille. Ekana tulee nyt lentokenttäbussit mieleen, niissä ihmiset on jo valmiiksi rentoja ja sosiaalisia, kun ovat lomalle menossa tai lomalta tulossa. Vanhat ihmiset saattavat esim. kaupassa laskea lapsien lukumäärää ääneen. Joskus joku kysyy, ovatko kaikki lapset meidän.
Ulkomailla maasta riippumatta lapsia ihaillaan, miestäni taputellaan selkään ja minulta kysellään haluaisinko lisää poikia.
suomessa katseltiin pelonsekaisella ihastuksella ja kun muutimme ulkomaille, viittä blondia ihastellaan aina. vaikka eivät ne aina käyttäydykään.
positiivisia kokemuksia, tosin en paljon kiinnitä ympäristöön huomiota.