Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää miestäni - pitkä valitus
31.05.2012 |
Olen perheen ns. pääelättäjä. Käyn töissä ja mies on kotona lasten kanssa. Se on toki ollut yhteinen päätös ja arvostan kovasti sitä, että hän haluaa olla lasten kanssa. Olen itsekin toki ollut hoitovapaalla, mutta nyt viimeinen vuosi on mennyt näin.
Asioita, jotka ovat alkaneet ärsyttää:
- mies ei saa päivän aikana kotona mitään näkyvää aikaan. Tulen töistä kotiin ja saan alkaa siivota, laittaa ruokaa ja pestä pyykkiä. Kun itse olin kotona, ruoka oli aina pöydässä, kun mies tuli töistä, talo oli siisti ja pyykkejä oli pyörinyt yleensä pari koneellista päivässä. Kyse ei ole myöskään siitä, etteikö mies esim. osaisi pestä pyykkiä. Omiansa kyllä osaa, mutta ei tajua katsoa edes, olisiko pyykkikorissa jotain muuta, minkä voisi pestä samalla kertaa. Ja varmaan hän sitten enemmän leikkii lasten kanssa, mutta... Lapset kyllä tykkäävät siivota mukana, minusta sekin on tekosyy.
- mies ei huolehdi enää itsestään. Hän kulkee kaikkialla tuulipuvuissa. Mua ihan oikeasti jo nolottaa kulkea hänen kanssaan missään. Kyse ei ole siitä, etteikö hänellä olisi rahaa ostaa vaatteita. Hän saa kotihoidontuen kuntalisineen ns. taskurahana (jos näin voi sanoa) ja minä kustannan koko elämisemme (sanomattakin selvää, että minulle ei yleensä koskaan jää rahaa esim. vaateostoksiin).
- mies ei yleensä ottaen saa oikein mitään aikaan. Jos jotain pitää tehdä, a) hän ei oma-aloitteisesti edes tajua sitä b) hän ei oma-aloitteisesti koskaan ala tehdä sitä, jos olen sanonut, että sellainenkin asia pitäisi tehdä. Miksi kaikesta pitää aina alkaa nalkuttaa?
- kaikki jää justiinsa siihen, mihin hän on sen käsistään laskenut. Juuri äsken olin kodinhoitohuoneessa järjestelemässä hänen kuivausrummusta ulos vetämiään vaatteita. Hänen oli pitänyt laittaa omia kamppeitaan tilalle, joten oli vaan lätkäissyt rummussa olleet vaatteet tasolle yhteen myttyyn. Siihen ne sitten oli jääneet. Olen joskus vastaavassa tilanteessa oikein päättänyt, että nyt katson kauanko nuo tuossa seisoo. Tulos: ne seisoisi siinä ikuisesti. Sama esim. narulla kuivuvien vaatteiden kanssa. Jos mä olen pessyt pari koneellista pyykkiä ja laittanut ne narulle kuivumaan, ne sitten saakin roikkua siellä hamaan tulevaisuuteen, jos minä en niitä sieltä käy hakemassa ja viikkaamassa.
Huokaus. Anteeksi valitukseni. En jaksa enää valittaa miehelleni. Miksi minun pitää aina valittaa? Miksi mitään ei tapahdu ilman nalkuttamista?
Kommentit (13)
kotivanhemmuus edellyttääitseohjautuvuutta ja kokonaisuuksien hallintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... panna lpset hoitoon ja mieskotivanemmuutta hn töihin.
Ennemmin vaan totaalisen kyvytön minkäänlaiseen järjestelmällisyyteen tai tekemään omia aloitteita minkään suhteen.
Lähinnä tuntuu, että olen kolmen lapsen huoltaja. Yksi niistä vaan on melkein nelikymppinen.
Pitää varmaan tosissaan alkaa harkita hoitopaikkojen hakemista muksuille.
ap
Mäkin tajusin taas tänään olevani idiootin kanssa naimisissa. Jos tästä eroon pääsis, uutta en ottaisi (jos en onnistu kääntymään lesboksi!).
NYT pitää TILITTÄÄ:
Kun kaikki on väännettävä rautalangasta... Meillä oli eilen lääkärireissun takia (ja ostamattomien synttärilahjojen) kiirus. Mies tuli kotiin töiden jälkeen laittamaan ruuan ja syömään lasten kanssa kun mä hoidin hankinnat. Tulin kotiin kun ruokailu oli loppusuoralla. Kun mies oli syönyt, kävi sohvalle istumaan!!!!
Mulle jäi siis vajaa puol tuntia aikaa syödä, korjata ruoka pöydästä, paketoida synttärilahjat, pukea 3 lasta siistimpiin kylävaatteisiin ja pakata ne autoon. Joo ja yks lapsista on 3 v. Ymmärrätte varmaan että sen ikäluokan tapauksen kanssa pukemiseen ja autoon menoon voi mennä KAUAN! Ja tytön tukkakin piti letittää... Ja ukko istuu sohvalla ja kattoo telkkaria!
Meni sit kylävaatteita ottamaan esiin, kun huomautin. Mutta ettei mitään tajua itse! Grrrr. Ja tänään sanoi syyksi, ettei auttanut koska ei osaa letittää tytön hiuksia. :DDDDDD Ois vaikka auttanut ruuan korjaamisessa tai lahjojen paketoinnissa niin ois jäänyt mulle aikaa siihen letittämiseen. Voi pyhä yksinkertaisuus.
Mut mies ajatteli että olipa taitava ja aikaansaava, kun laittoi ruuan. Joo, oli. Hyvä että teki sen, mutta kun se on tehtävä vähintään 7 kertaa viikossa, niin en nyt kauheesti jaksanut juhlia tosta yhdestä kerrasta. Hommaa riittää sen ruuanlaiton jälkeenkin.
Nimim. "ottaisko eron?" sais tehtä kaiken, minkä nytkin, mutta rauhassa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin tajusin taas tänään olevani idiootin kanssa naimisissa. Jos tästä eroon pääsis, uutta en ottaisi (jos en onnistu kääntymään lesboksi!).
NYT pitää TILITTÄÄ:
Kun kaikki on väännettävä rautalangasta... Meillä oli eilen lääkärireissun takia (ja ostamattomien synttärilahjojen) kiirus. Mies tuli kotiin töiden jälkeen laittamaan ruuan ja syömään lasten kanssa kun mä hoidin hankinnat. Tulin kotiin kun ruokailu oli loppusuoralla. Kun mies oli syönyt, kävi sohvalle istumaan!!!!
Mulle jäi siis vajaa puol tuntia aikaa syödä, korjata ruoka pöydästä, paketoida synttärilahjat, pukea 3 lasta siistimpiin kylävaatteisiin ja pakata ne autoon. Joo ja yks lapsista on 3 v. Ymmärrätte varmaan että sen ikäluokan tapauksen kanssa pukemiseen ja autoon menoon voi mennä KAUAN! Ja tytön tukkakin piti letittää... Ja ukko istuu sohvalla ja kattoo telkkaria!
Meni sit kylävaatteita ottamaan esiin, kun huomautin. Mutta ettei mitään tajua itse! Grrrr. Ja tänään sanoi syyksi, ettei auttanut koska ei osaa letittää tytön hiuksia. :DDDDDD Ois vaikka auttanut ruuan korjaamisessa tai lahjojen paketoinnissa niin ois jäänyt mulle aikaa siihen letittämiseen. Voi pyhä yksinkertaisuus.
Mut mies ajatteli että olipa taitava ja aikaansaava, kun laittoi ruuan. Joo, oli. Hyvä että teki sen, mutta kun se on tehtävä vähintään 7 kertaa viikossa, niin en nyt kauheesti jaksanut juhlia tosta yhdestä kerrasta. Hommaa riittää sen ruuanlaiton jälkeenkin.
Nimim. "ottaisko eron?" sais tehtä kaiken, minkä nytkin, mutta rauhassa :D
Itse huolettomampana osapuolena voin kertoa, että sekin on rasittavaa jos toinen huomauttelee jatkuvasti kotitöistä (itse tekee tosin enemmän). Minulle sopisi, että relaillaan ja sitten siivota rysäytetään, mutta ei stressattaisi ihan koko ajan/päivittäin tekemättömistä kotitöistä. Meillä siisti on siis mies ja minä sotkuisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse huolettomampana osapuolena voin kertoa, että sekin on rasittavaa jos toinen huomauttelee jatkuvasti kotitöistä (itse tekee tosin enemmän). Minulle sopisi, että relaillaan ja sitten siivota rysäytetään, mutta ei stressattaisi ihan koko ajan/päivittäin tekemättömistä kotitöistä. Meillä siisti on siis mies ja minä sotkuisempi.
Olen kyllä yrittänyt muuttaa itseäni tässä asiassa. Yritän nalkuttaa vähemmän ja olla marttyyri vähemmän. Mutta sekin sitten ärsyttää. Miksi vain minun pitää muuttua? Miksi mies ei voi muuttua edes vähän? Edes sen verran, että saisi sängyt pedattua päivän aikana? Tai vaikka astianpesukoneen tyhjennettyä puhtaista astioista, niin että ne likaiset ei olisi siinä tasolla odottamassa, kun tulen kotiin?
ap
ps. ja kiitos vertaistukiviesteistä :)
Itse huolettomampana osapuolena voin kertoa, että sekin on rasittavaa jos toinen huomauttelee jatkuvasti kotitöistä (itse tekee tosin enemmän). Minulle sopisi, että relaillaan ja sitten siivota rysäytetään, mutta ei stressattaisi ihan koko ajan/päivittäin tekemättömistä kotitöistä. Meillä siisti on siis mies ja minä sotkuisempi.
Noita muita valituksia lukiessani piti vielä oikein tarkistaa, mutta kyllä, mä olen nainen, vaikka käyttäydyn näköjään miehisesti.
Mun mielestä elämän jäljet saa näkyä kotona, eikä kaikkea vapaa-aikaa tarvitse tuhrata kotitöihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosin työelämässä ollaan molemmat, mutta itsellä aina toinen työpäivä alkaa kotona klo 17...toisaalta, mies hoitaa kaiken autoon liittyvät asiat, rasittavat huoltoon viemiset ja renkaiden vaihdot ym. virittää kodin elektroniikan ja tekee kaikki hommat, johon työkalupakkia tarvitaan. Toisaalta taas se ei ole niin säännöllistä ja toistuvaa kuin pyykkäys, ruuanlaitto ja siivous.
Neljännen päivän kohdalla menee multa usein hermot ja alan nostaa pyykkejä pois kuivaustelineeltä. Miestä ne eivät tunnu häiritsevän.
Koomisinta on, että kun alan sitten vihdoin nostaa pyykkiä, tulee mies monesti auttamaan. Vähän silleen kuin hän olettaisi minun nauttivan tästä sisustuselementillisestä pyykkivuoresta, johon ei halua koskea ennen kuin olen siitä valmis luopumaan...
Voimia miestemme kanssa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neljännen päivän kohdalla menee multa usein hermot ja alan nostaa pyykkejä pois kuivaustelineeltä. Miestä ne eivät tunnu häiritsevän.
Olen kotona noin joka toinen viikonloppu, jos en ehdi saada kaikkea pyykkiä kuivaksi ja vaatekaappeihin, pyykit saavat olla vielä kahden viikon kuluttuakin parvekkeella kuivumassa...kylppäristä ne sentään olisi poistettu johonkin myttyyn suihkussa käynnin tieltä. Mies käy sentään töissä, asiantuntija tehtävissä.
ettet puhu mun miehestä...?