Ongelmani on pieni, mutta sitäkin kiusallisempi...

Eräs työkaverini, joka on ihan mukava samanikäinen kun minä (mutta emme ole missään tekemisissä työajan ulkopuolella) ehdotti lähtevänsä kanssani salille, kun tuli kerran puhetta siitä, että käyn työpaikan kuntosalilla.

Hän on maininnut tästä pari kertaa ja kysellyt, koska olen menossa. No, nyt olen ollut vähän toipilaana, joten olen aina sanonut, että " kunhan nyt tästä taudista ensin selviää" - tyyliin.

Mulla on tasan yksi syy siihen, miksi käyn työpaikan jokseenkin puutteellisella salilla: siellä saa olla ihan rauhassa, koska siellä ei " käy koskaan kukaan" . Olen käynyt siellä jo vuoden ja koskaan siellä ei samaan aikaan ainakaan ole ollut kukaan.

Itselleni salilla käyminen on henkireikä ja latautumiskeino ja nautin nautin käydä siellä YKSIN, ei tarvi puhua kenenkään kanssa eikä ottaa muita huomioon. En HALUA, että työkaverini änkeää seurakseni. En halua seuraa. En tietenkään voi estää häntä (tai ketään muutakaan) sinne tulemasta, sehän on työntekijöille yhteinen, mutta mieluiten olisin yksin. Tuntematonkin käy, ei sen kanssa tarvi puhua mitään, mutta yksin ollessa rentoutuu jotenkin aivan eri lailla. Sen takia en tykkää käydä yleisillä saleillakaan.

Mitä teen/ sanon?