Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Olisitko sinä miehesi rinnalla jos hän sairastuisi dementiaan 50-vuotiaana

Vierailija
31.05.2012 |

Vastakysely tuolle asiaa toisin päin kyselevälle siis...



Minä toivoisin että olisin, olenhan vannonut "kunnes kuolema meidät erottaa". Ja toivoisin että voisin tehdä sen katkeroitumatta siitä että omia "hyviä elinvoimaisia" vuosia menee hukkaan muistisairaan omaishoitajana. Mutta enpä uskalla väittää sanovani että varmasit olisin rinnalla loppuun asti, en tiedä riittäisikö voimat sittenkään.

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
31.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi ihmeessä olisin.

Vierailija
2/9 |
31.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kenelle muistisairaasta on edes iloa?



Minun hartain toiveeni on, että jään auton alle tai liukastun niin, että kopautan pääni ja kuolen. En kerta kaikkiaan halua muistisairautta. En, en ja en.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
31.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta niin kauan kuin mahdollista oltaisiin yhdessä.

Vierailija
4/9 |
31.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ajatella, että mitä iloa hänestä on? Tuntuu aika julmalta ajatukselta, että kun kerran ihmissestä ei ole enää mitään iloa, hänet voi hyvillä mielin hylätä.

Ja oma vastaukseni on, että pysyisin mieheni rinnalla. Vaikeaa ja tuskallistahan se olisi, mutta olisi se myös julmaa hylätä toinen sairauden takia, joka ei ole hänen omaa syytänsä.

Kenelle muistisairaasta on edes iloa? Minun hartain toiveeni on, että jään auton alle tai liukastun niin, että kopautan pääni ja kuolen. En kerta kaikkiaan halua muistisairautta. En, en ja en.

Vierailija
5/9 |
31.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

en myöskään jaksaisi ryhtyä omaishoitajaksi.



Jos eiliseen Therouxiin viittaat, niin siinähän muistisairas mies ei edes tajunnut olevansa naimisissa vaimonsa kanssa. Vaimo oli hänelle vain kaveri, joka kävi välillä katsomassa.



Tämä on ainoita tilanteita, joissa saattaisin harkita täysin kaveritasoisen suhteen ylläpitoa sairastuneeseen puolisoon ja rakkaussuhteen etsimistä muualta. Eihän se olisi edes puolisolta pois.

Vierailija
6/9 |
31.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei voi luvata, että jaksaisin. Mulla on kuitenkin vammainen lapsi tässä jo hoidettavana.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
31.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

että mitäs sitten, jos sairastutte Alzheimeriin jo alle 50v?

Vierailija
8/9 |
31.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mies ei ole tukenut minua ikinä missään, ei lastenhoidossa, ei opiskeluissani, vaan päinvastoin kiristänyt ja manipuloinut rahalla ja pilkannut, kun en ole töissä - kun siis olin hoitamassa yhteisiä alle 2-vuotiaita lapsiamme kotona. ja luulee vieläkin minun olevan jotenkin velkaa hänelle siitä kun hän "elätti" perhettämme, tosin hän ei käyttänyt siihen elättämiseen sen enempää rahaa kuin minun ansiosidonnainen äitiyspäivärahani oli. joten ehei en todellakaan aio häntä hoitaa sekuntiakaan jos sairastuu. muutenkin aion sanoa hyvästit koko kuspäälle kun lapset ovat aikuisia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
31.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta vannomatta paras.

Etenkin, jos alkaisi dementian vuoksi agressiiviseksi ja väkivaltaiseksi, niin silloin se olisi pakko tuupata johonkin laitokseen.