Onko helppo olla patologisen valehtelijan ystävä?

Ois kiva kuulla mielipiteitä.

Se vaan vaatii tietyn asenteen. Tiedät ettet periaatteessa voi koskaan olla varma miten kertomansa asia on. Kertoo vanhat asiat usein eri versioina mutta siitä ei pidä välittää. Älä koskaan ala väittämään ettei se niin mennyt.. Siitä seuraa aggressiivista selittelyä ja loukkaantumista. Tällä mun ystävällä ei ole juuri pysyviä ystävyyssuhteita ja perheenkin kanssa vähän väliä välit poikki. Minä olen ottanut sen asenteen että nautin hänen loistavasta kyvystään kertoa juttuja. Hän saa minut nauramaan vedet silmissä. Mitä sen väliä että valehtelee. Tosin hirveän henkilökohtaisia asioita en hänelle kerro. En luota ettei juorua koska osaa kyllä kertoa niitä mehukkaita juttuja myös muista ihmisistä kuin itsestään.

Juu on kokemusta. Tunnusmerkkejä kerrassaan jännittävä elämä, jossa jatkuvia hurjia käänteitä. Myös hänen kaikki tuttunsa elävät hurjaa elämää. Hän on kokenut ja nähnyt kaiken, ja hän tuntee kaikki julkkikset maailmassa jotain kautta. Myös sairaudet kuten syövät, tilapäinen halvaus/sokeus/kuurous on arkipäivää.



Kun tosiaan vaan ymmärrät että kaikki hänen juttunsa ovat höpöhöpöä, jaksat teeskennellä uskomista, etkä lähde kiusaaman häntä faktoilla, vaan joojottelet vain, niin hyvin sujuu.

ja koska olen tuntenut hänet hyvin hyvin kauan olen jo tottunut. Mutta on se omituista. Tuntuu kuin hän ei itsekään huomaisi valehtelevansa.



Hän on kiva ja hauskaa seuraa, mutta on oikeasti tosi outoa kun tasan tietää hänen valehtelevan jostain ihan normaalista pikkuasiasta. Ne valheet ovat keskenään erilaisia - hän valehtelee joskus pienistä noloista asioista (kuten ettei muka värjää hiuksiaan, vaikka juurikasvu on täysin terävärajainen), joskus saadakseen hurjia juttuja kerrottavaksi (niissä voi olla perusasetelma totta, mutta paikallaolijat tietävät ettei tilanne oikeasti ihan niin mennyt) ja joskus ilmeisesti ihan vain kun ei muista että jotain on tapahtunut muille ihmisille, ei hänelle (hän on minullekin kertonut kummia sattumuksiani ominaan).



Minulla ei ole mitään motivaatiota ruveta riitelemään hänen kanssaan sellaisista asioista joilla ei ole oikeasti mitään merkitystä. Hän ei tarkoita pahaa eikä tietääkseni esim. levitä inhottavia valheita muista - hänen valheensa ovat jatkuvia mutta tietääkseni aina sävyltään positiivisia.



Kerron tälle kaverille kyllä asioitani, siinä mielessä luotan häneen. Mutta hänen kertomiaan juttuja en lähtökohtaisesti usko.

erääseen ja hän myöhemmin paljastui patologiseksi valehtelijaksi. Ihan naispuolinen. Esitti kauhean kivaa ihmistä ja hyvin jopa esittkikin. Mutta myöhemmin selvisi, että jauhoi kauheta paskaa minusta ja perheestäni kaikille. Pistin välit poikki, kunhan olin täysin varma asiasta. Tarkistelin joka puolelta ja oli jäätävää huomata luottaneensa hyypiöön, joka oli jotain ihan muuta kuin esitti. Jatkaa samaa rataa. Treffailee netissä tapaamiaan äitejä ja lisäksi oman firmansa puitteissa tapaa ihmisiä, joiden kanssa yrittää ystävystyä. Ei ole kovin pitkiä suhteita yleensä, max muutaman vuoden, yleensä ei sitäkään. Yksi ihminen on hänen rinnallaan pysynyt miehn lisäksi (mieskin lähti kerran). Ihmettelen eikö tuo ainut kaveri ymmärrä missä mennään vai ei välitä. Vai onko itse samanlainen. Tiedä häntä. Olen onnellinen kun pääsin joutavasta eroon.

Haittasi kovasti, koska mihinkään ei voinut luottaa. Kiisti jyrkästi vielä sittenkin, kun jäi kiinni. Ja valehtelu oli mahtailua, oli taloja, rahaa, elämänkokemusta ja linnatuomio aseellisesta pahoinpitelystä. Tosiasiassa istui rattijuoppoudesta. kaikki valheet olivat "kotiinpäin", kuten ruokakassi oli maksanut muka 80, vaikka oikea hinta oli noin 30, toin viikon ruoat, joo pari makkarapakettia ja sekavihanneksia sekä kilo perunoita...



En jaksanut aina olla ojentamassa, enkä vaatimassa tositteita. Suhteen lopetin, enkä ole katunut.

Tarinat menee lopulta vaan hurjemmiksi, on manipulointia, nöyryyttämistä ja ties mitä tarinoita itsemurhan suunnittelusta, raiskausyrityksistä ja huumeisiin kuolleista kavereista, ja mm. näistä valheista jäi myöhemmin kiinni. Tässä tapauksessa taisi olla sitä klassista narsistista häiriötä seassa. Täys läpimätä sekopää. Saisi oikeasti kuolla pois.

puhuu ja sanoo mitä vaan päästäkseen pälkähästä eikä edes huomaa et valehtelee eikä mitään omatunnon pistoksia siitä. että a on luvannut mennä johonkin ja sitten soittaa ja sanoo että voi lapsi on sairastunut etteivät pääse, kun ei jaksa mennä. olen huomannut et hänen veljensä ja koko perhe ilmeisesti samanlaisia..ei mitään moraalia. emme enää tapaa pahemmin.

I shit you not.

Haittasi kovasti, koska mihinkään ei voinut luottaa. Kiisti jyrkästi vielä sittenkin, kun jäi kiinni. Ja valehtelu oli mahtailua, oli taloja, rahaa, elämänkokemusta ja linnatuomio aseellisesta pahoinpitelystä. Tosiasiassa istui rattijuoppoudesta. kaikki valheet olivat "kotiinpäin", kuten ruokakassi oli maksanut muka 80, vaikka oikea hinta oli noin 30, toin viikon ruoat, joo pari makkarapakettia ja sekavihanneksia sekä kilo perunoita...

En jaksanut aina olla ojentamassa, enkä vaatimassa tositteita. Suhteen lopetin, enkä ole katunut.

olleensa vankilassa pahoinpitelyn takia? Miksi?

Hän monesti esim. kerskuu taidoilla, joita hänellä ei ole. En ymmärrä miten hänellä on pokkaa valehdella tällaisista asioista, koska kuulija voisi koska vain pyytää häneltä näytteen vaikkapa laulu- tai soittotaidosta ja todeta, ettei hän osaa alkeita enempää.



Jotkut hänen kehuskelunsa ovat myös fyysisesti täysin mahdottomia. Hän saattaa esim. väittää juoksevansa 400 metriä tiettyyn aikaan, ja silloin puhutaan jo suomenennätysvauhdista. :)



Nolo mikä nolo, annan mennä toisesta (punottavasta) korvasta ulos...

Että menneisyyden vankilassa olo tarjoaa monia tilaisuuksia näytellä "entistä pahista", jolla on elämänkokemusta. Keksitty pahoinpitely oli muka silloisen avovaimon suojelemiseksi tehty teko ja siis oikeastaan mies oli siinäkin sankari...