Onko kenelläkään komeusta OMASTA pettämisestä?

Kännissä olen pettänyt miestä kerran ja tunnustanut sen. Ei se miehelle niin kauhea juttu ollut, oli tietysti vihainen hetken aikaa ja siitä alkaen on ollut hyvin tarkka siitä etten ole yksin juhlimassa pitkään vaan tulen kotiin ajoissa, mutta ei siitä muuta kriisiä meille tullut.

Niin ei tuohon luottamuksen palauttamiseen mitään taikuutta ole olemassa. Olemme puhuneet siitä, miten toista, erillistä ihmistä, ei voi omistaa. Tämä koskee kaikkia, ei vain pettäjiä ja petettyjä. Olemme vain päättäneet (sic!) luottaa toisiimme, mitään kontrollia emme ole tapauksen johdosta lisänneet.

Mun tuttavapiirin kokemuksien mukaan mies on 90 prosentissa tapauksissa jättänyt vaimonsa (vaimo lähtenyt toisen miehen matkaan ja parin kuukauden kuluttua anellut takaisinpääsyä) ja lapset jääneet asumaan isänsä kanssa. Ja se 10 prosenttia suunnittelee kostoa vaimon selän takana...

Tapauksesta on jo kohta 3 vuotta. Tähän ei edes liity seksiä. Satuin vaan pitämään yhteyttä exään (vuosien takaa olevaan, ei edelliseen) mieheni selän takana. Jäin sit tietty kiinni kun olin ollut hiukan outo käytökseltäni ja mies alkoi kyselemään. Yli ei olla päästy. Kenellekään en suosittele minkäänlaista pettämistä. Siitä tulee myös itselle todella paska fiilis jos oikeasti omaansa rakastaa. Ja lopulta siitä kärsii koko perhe. Aina se tulee kaivertamaan mielessä, ja pompsahtaa yllättäen nurkan takaa joidenkin asioiden yhteydessä. Tekisin kaiken toisin jos voisin kelloa kääntää toiseen suuntaan.

Ollaan siis miehen kanssa oltu kohta 20 vuotta yhdessä. Naimisissa siitä reilu 6v. Luottamusta on todella vaikea saada takas. Se tulee jos on tullakseen. Kahdesti tapauksen jälkeen on haettu eroa. Tällä hetkellä ollaan harkinta-ajalla. Ehkäpä yhdessä pysytään, mutta naimisissa vai avoliitossa...

Itse kärsin ainakin myös siitä mitä mielipahaa tuli toiselle aiheutettua. En todellakaan muistele tapausta hymy suussa.

Nyt sitten vaan rehellisellä pohjalla eteenpäin, ei edes pikku salaisuuksia jotka millään tavalla liittyy puolisoon. Haasteellista jatkoa kaikille kohtalotovereille.

Mun tuttavapiirin kokemuksien mukaan mies on 90 prosentissa tapauksissa jättänyt vaimonsa (vaimo lähtenyt toisen miehen matkaan ja parin kuukauden kuluttua anellut takaisinpääsyä) ja lapset jääneet asumaan isänsä kanssa. Ja se 10 prosenttia suunnittelee kostoa vaimon selän takana...

Toisen mukaan lähteminen ja sitten takaisin anelu on aika eri asia kuin joku kännipano, jota katuu heti ja selvittää asian samantien. Ei sillä, että se pitäisi ilman muuta antaa anteeksi, mutta ihan eri luokan loukkaus ja petos.

en tiedä miehen ajatuksia aiheeseen liittyen; multa meni sisu kaulaan enkä kertonut. En väitä sen olevan paras ratkaisu, mutta jätin silti kertomatta.



Petin kerran ja opin aiheesta, ei tule toistumaan.

Kaverilleni kävi niin, että salasuhteensa paljastui miehelleen 4 vuotta pettämisen jälkeen. Vanhingossa.

suhde loppui kun asia paljastui. Ei olisi välttämättä loppunut jos olisi heti pettämisen tapahduttua avoimesti kertonut miehelle että näin kävi, ja pyydän anteeksi. Mutta minä salailin ja peittelin ja sitten kun koko homma tuli ilmi niin mies piti salailuani vielä pahempana kuin itse pettämistä.



Se itse pettäminenkin oli aika v-mäinen juttu, tapahtui nimittäin miehen parhaan kaverin kanssa kun oltiin jo sovittu naimisiinmenosta ja siitä että tästä kaverista tulisi bestman miehelleni. Törmättiin baarissa jossa olin duunipaikan illanvietossa, juovuksissa, ja miehen kaveri myös viihteellä. Päädyttiin vällyjen väliin ja aamulla pelästyttiin että ei helvetti, mitä kamalaa on tullut tehtyä. Päätimme että emme kertoisi miehelle, mutta ennen häitä kaverilta loppui sisu ja hän pienissä kaljoissa kertoi koko jutun. Ei tullut sitten häitä.

Petin kerran ja opin aiheesta, ei tule toistumaan.

Tapauksesta 4 vuotta ja avioliittomme jatkui kuten ennenkin (tai oikeastaan parempana, kun minä huonon omantunnon vuoksi rupesin panostamaan siihen enemmän), en koskaan kertonut miehelle. ("Suhde" kesti kaksi kuukautta, jona aikana kaksi kertaa seksiä). Kadun kyllä, mutta olen itsekin päässyt siitä jo yli.

mutta ei enää naisen pettämistä. Eroa näillä tapahtumilla oli useampi vuosi, mutta niin vain otti miehen kunnian päälle, että vaikka oli itse saanut aikoinaan mokailut anteeksi, lähti kävelemään.

suhde loppui kun asia paljastui. Ei olisi välttämättä loppunut jos olisi heti pettämisen tapahduttua avoimesti kertonut miehelle että näin kävi, ja pyydän anteeksi. Mutta minä salailin ja peittelin ja sitten kun koko homma tuli ilmi niin mies piti salailuani vielä pahempana kuin itse pettämistä.

Se itse pettäminenkin oli aika v-mäinen juttu, tapahtui nimittäin miehen parhaan kaverin kanssa kun oltiin jo sovittu naimisiinmenosta ja siitä että tästä kaverista tulisi bestman miehelleni. Törmättiin baarissa jossa olin duunipaikan illanvietossa, juovuksissa, ja miehen kaveri myös viihteellä. Päädyttiin vällyjen väliin ja aamulla pelästyttiin että ei helvetti, mitä kamalaa on tullut tehtyä. Päätimme että emme kertoisi miehelle, mutta ennen häitä kaverilta loppui sisu ja hän pienissä kaljoissa kertoi koko jutun. Ei tullut sitten häitä.

olitko edes kauhean rakastunut mieheesi? Ei sitä nyt noin vaan päädytä vahingossa vällyjen väliin miehen parhaan kaverin kanssa kun ollaan naimisiin menossa.

olitko edes kauhean rakastunut mieheesi? Ei sitä nyt noin vaan päädytä vahingossa vällyjen väliin miehen parhaan kaverin kanssa kun ollaan naimisiin menossa.

Minulle valitettavasti alkoholi ei ollenkaan sovi, se tekee niin kiimaiseksi että menen sänkyyn ihan kenen kanssa tahansa. Sittemmin olenkin lopettanut juomisen kokonaan kun se alkoi aiheuttaa enemmänkin ongelmia elämääni kännisekoilujen muodossa. Yleinen juuri kuvio että herään jonkun ihme örkin vierestä ja pelkään raskautta ja tauteja, ja on kauhea morkkis (syystäkin).