Lue keskustelun säännöt.
Minäkin olen ihmetellyt puistoissa tätä (hoitolapsista)
22.05.2012 |
Viitaten tuohon yhteen tekstiin, jossa ihmeteltiin taaperon yksin jättämistä itkemään puistossa.
Miksi niin usein tarhantädit antavat pienten taaperoiden itkeä yksin puistossa, eivätkä OTA SYLIIN? Onko se joku työergonominen juttu? Istuis vaikka sitten lapsi sylissään.
Omat lapseni ovat päiväkodissa ja siellä näkee usein tätien pitävän lapsia sylissä, halaavan tms. Puistossa liikkuessamme (omina vapaapäivinäni), näkee usein, että 1-vuotiaat vaan nostetaan pystyyn, mutta ei lohduteta, ei laskeuduta lapsen silmien tasolle eikä oteta syliin. Miksi näin? Tätejä kyllä on ollut 4 ryhmää kohti.
Kommentit (6)
Eli todellakin hakevat huomiota pyllähtämällä, märisemällä tekoitkua jne. tai ovat muuten vaan tyytymättömiä luonteeltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja itkuun on aina jokin syy. Syy se on sekin, että on yksinäinen olo ja kaipaa syliä!
Jos lapsi saa syliä aina halutessaan, hän ei märise jatkuvasti, koska hänen ei tarvitse sen avulla yrittää herättää myötätuntoa.
Ja haloo, perhepäivähoitajilla on korkeintaan neljä pientä lasta, kyllä siinä pitää ehtiä välillä ottaa lapsi syliinkin.
Tosiasia on, että eivät kaikki perhepäivähoitajat ole ammattinsa soveltuvia. Eivät minkään ammatin KAIKKI harjoittajat ole kutsumusammatissaan...
Ja perhepäivähoitajien työ on aika yksinäistä puurtamista, lapsista ei ole keskustelukumppaniksi. Heille päivän turinahetki koittaa juurikin siellä puistossa, kun he näkevät muita perhepäivähoitajia.
Joskus se tilanne menee nopeammin ohi kun ei ala voivottelemaan. Tietenkin jos oikeasti jotain sattuu täytyy lohduttaa. Yleensä kuittaan omalla lapsellani pikkukolhut vain sanomalla "ei käynyt kuinkaan", lapsi rauhoittuu sillä paremmin kuin syliin nostamisella ja sillä että asiasta tehdään iso numero.
Joskus se tilanne menee nopeammin ohi kun ei ala voivottelemaan. Tietenkin jos oikeasti jotain sattuu täytyy lohduttaa. Yleensä kuittaan omalla lapsellani pikkukolhut vain sanomalla "ei käynyt kuinkaan", lapsi rauhoittuu sillä paremmin kuin syliin nostamisella ja sillä että asiasta tehdään iso numero.
ja nostaa lapsi syliin ja hymyillä hänelle lohduttavasti.
-4-
ihan koko ajan syliin. Vaikka olisikin huomioitkua, ihan sama. Minulla on syli auki koko ajan.
Olen puistossa läsnä lasten kanssa, vaikken nyt menekään liukumäkeen jonossa perään. Mutta tekee kyllä pahaa katsoa niitä hoitotätejä (lähinnä päiväkoti), jotka seisovat puiston laidalla keskenään ja vain valvovat lasten leikkiä.
Haluan hoitolapsilleni samanlaisen hoitopäivän kuin aikoinaan omille lapsilleni kotihoidossa. Minä kyllä lohdutan ja otan syliin pikkukolhuistakin.
Silloin sinä et pysty kiinnittämään huomiota niihin muihin lapsiin. Ja kun lapsi viedään päivähoitoon, se hoiva on ryhmän mukaista, ei sen lapsen yksilöllistä huomioimista. Eli joka kitinään ei todellakaan kiinnitetä huomiota, ruoka syödään, unille mennään, kun pyllähdetään niin sitten noustaan jne.