Kyllä teki pahaa nähdä tänään

Haluatko mitalin?



Vallitettavasti se menee hoidossa välillä niin, että ei voi "lelliä" sitä yhtä lasta.

Jos yksi saa olla koko ajan sylissä, muut lapset kohta oireilevat ja keksivät mitä tahansa saadakseen huomiota.

Pienikin lapsi muuten osaa jo kiukuttelun, eli jos ei saa tehdä mitä haluaa niin huutaa huutaa huutaa.



Onneksi vanhemmat ei ikinä huudata lapsiaan, vanhemmat pitävät lapsiaan koko ajan sylissä.



Paitsi tietty ne julmat vanhemmat kun surutta jättävät pieniä lapsia hoitoon jotta pääsevät helpolla kun itse ei tarvitse hoitaa.



Hienoa ap että sinulla elämäntilanne ollut sellainen että sinun ei ole ollut pakko edes miettiä töihinmenemistä.

Lapseen kontaktinottaminenko on siis lellimistä?

Mä muistan kun oma lapsi oli päiväkodissa ja kun katselin välillä niitä ihan pieniä siellä niin voi että..kyllä välillä tuli niin sääli niitä. Kerrankin eräs lapsi pitkän aikaa itki, piti rattaistaan kiinni ja itki. Kukaan ei mennyt sen luokse ja piha niillä pienillä ei tosiaan ollut iso joten ei voi sanoa että eivät olisi nähneet. Mulla meni jokunen minuutti kun hoisin oman lapsen ulos ja kun mentiin niiden pienten puolelle, mistä siis päästiin ulos, niin mun oli pakko sanoa niille hoitajille että "eikö tota lasta voi nyt auttaa kun sillä joku on"?

Sitten sai akat vauhtia kinttuihinsa.

et tiedä mitään minun elämän tilanteestani ja sen antamista mahdollisuuksista. Joo, olen kyllä joutunut miettimään töihin paluuta ihan samalla tavalla kuin muutkin enkä kaipaa mitalleja! Tiedän ja uskon myös, että raha ei ratkaise kaikkea.



Jos hoitajalla on kolme leikki-ikästä ja jos on ottanut alle vuoden ikäisen siihen lisäksi hoitaakseen lasta työkseen, niin luulisi, että olisi edes hieman empatiaa lasta kohtaan, kun pieni itkee ja yrittää nousta pystyyn ym ja sillä aikaa isommat jo leikki-ikäiset leikkivät hiekkalaatikolla täysin rauhallisesti ja tyytyväisesti. Mutta ei. Pitää vaan kääntää selkä ja jutella toisen hoitajan kanssa.



Sitä vaan tarkoitin! Ikävää, jos tällainen asenne on ok tai yleensä hyväksyttävää.

se on päiväkodissakin, isompia kohtaan vaan viellä julmempaa. Mutta pakko on töissä käydä kun nuorinkin on jo yli 3 vuotta. Jostakin on se raha ruokaan, asumiseen ja vaatteisiinkin saatava.

vaikka joutuukin elämään melkein kädestä suuhun. Mielummin hoidan lapseni 2v asti kotona ja teen vaikka iltatöitä, kun menisin ite töihin ja veisin lapsen hoitoon. Eri asia jos on oikeesti luotettava hoitaja, isovanhempi, sukulainen, perhetuttu yms ja voi luottaa siihen et lapsi on hyvissä käsissä.



Ite olin joskus 1-3v ryhmässä ja pienin oli 9kk, jäi aika vähälle huomiolle :(

kun kävin oman lapseni kanssa leikkimässä viereisessä pk:ssa. Siellä oli sellainen pikkunen tyttö joka ei sopeutunut sinne millään, joka päivä se ressukka vaan itki ja itki ja itki. Kysyin siellä hoitajilta, että onko sen lapsen kanssa koko päivä tuollaista ja kuulemma oli, olivat itsekkin pahoillaan lapsen puolesta, mutta minkäs teet kun tosissaan siellä niitä muitakin pieniä oli. Joskus se oli niin väsynyt jo 9 aikaan aamulla, että nukahti sinne pihalle hoitajan syliin :(



Lopulta tekivät sitten sellaisen ratkaisun, että tytön mummo haki lapsen aina puolilta päivin ja se kyllä auttoi, onneksi oli tuollainen mummo olemassa.

Täytyy kyllä toivoa, että tässäkin tapauksessa äidin oli pakko olla töissä pärjätäkseen rahallisesti, eikä esim.siitä syystä että kuuluu niihin äiteihin ketkä ei vaan kestä olla kotona ja lapsillakin on hoidossa niin kivaa, voi ressukoita.