Opettakaa lapsellenne ein merkitys ja vanhempien kunnioitus!

On mukava, että lapsillani on kavereita ja he saavatkin leikkiä melko vapaasti meillä, mutta on joitakin asioita, mihin ei mennä koskemaan. Ja on joskus tilanteita, jolloin sanon, ettei nyt käy.



Omat lapseni uskovat kauniisti sanomalla, eikä jankutus tai vinkuna meillä tehoa. Se on se, mitä aikuinen lopulta sanoo ja päättää. Silti 2/3 lasten kavereista ei joko usko sanomistani tai sitten alkaa jankuttaa ja "voisko yhden kerran ja mä vaan ihan pikkusen jne." Joillekin pitää ihan korottaa ääntä, ennenkuin tottelee.



Meillä on lapsilla omat huoneet, paljon kirjoja, pelejä ja leluja. Tekemistä ei puutu lapsilta. Ulkona saa leikkiä ja sisällä ollaan rauhallisesti, että kuulee jutellakin. Silti niin monilla meno on yhtä riekkumista ja levotonta rätkimistä, että ihan surettaa.



Eikö nykyään lapsille opeteta toisten mielipiteiden ja kodin kunnioitusta tai sitä mitä ei tarkoittaa?