miten helvetissä lapsi opetetaan ajamaan ilman apupyöriä??

mut täällä maan päällä siperia opettaa. Apupyörät pois ja sen kun hyppää satulaan.

Meillä likka 4v tuli yks ehtoo pihalta sisälle innoissaan, että haluaa apupyörät pois koska silloin pääsee kovempaa niin vastasin että en jaksa alkaa opettamaan nyt, niin hän sanoi ettei se haittaa. No irrotin apupyörät ja likka hyppäs satulaan, huusi moikka ja lähti polkemaan. En siis ole metriäkään juossu fillarin vieressä :D

Siksi kun äidillä ei kestä hermo.

Siksi en näe välttämättömyyttä oppia tuo jo pienenä.

sitä ei opi pienenä, sitä ei opi koskaan. Kun se tapahtuu siinä 5-6 -vuotiaana, se käy helpommin ja siitä tulee opittu refleksi selkäytimeen, kävelyn ja kirjoittamisen tapaan. Mitä myöhemmäksi se jää, sitä todenäköisemmin polkeminen menee aivoihin ajatelluksi liikkeeksi ja sitten ei ole tasapainoa.

Tuo on muuten paskapuhetta, että kaupungissa ei pyöräillä :D

Ei ehkä yhtä lailla kuin maalla, mutta poikien keskuudessa hyvin yleistä. Polkevat mm. futisharkkoihin ja muuten vain potkimaan palloa. Reilu kilometri on kaupungissa pitkä matka ja se taittuu äkkiä pyörällä :)

Siksi kun äidillä ei kestä hermo.

Eiköhän me useimmat arkojen lasten äidit olla melkoisesti venytetty hermojamme juuri siksi, että haluamme rohkaista lasta! Anna nyt ihmisparkojen edes täällä kiroilla.

Kun se tapahtuu siinä 5-6 -vuotiaana, se käy helpommin ja siitä tulee opittu refleksi selkäytimeen, kävelyn ja kirjoittamisen tapaan. Mitä myöhemmäksi se jää, sitä todenäköisemmin polkeminen menee aivoihin ajatelluksi liikkeeksi ja sitten ei ole tasapainoa.

Eiköhän jokainen opi pyörällä pystyssä pysymään vaikka sen oppisi vuotta myöhemmin :O Tai sen puoleen vaikka aikuisena, jos syystä tai toisesta ei olisi lapsena pyöräillyt.

ja väkisin selkä mutkalla pitää pyörää pystyssä vieressä juosten.



Tue lasta, ensin vaikka takinselkämyksestä tiukasti puristaen ja sitten kun alkaa hiukan tasapaino löytyä, alaselästä kämmenellä tukien.

Eiköhän jokainen opi pyörällä pystyssä pysymään vaikka sen oppisi vuotta myöhemmin :O Tai sen puoleen vaikka aikuisena, jos syystä tai toisesta ei olisi lapsena pyöräillyt.

mutta TODELLA paljon vaikeampaa se on. Varmaan sitä tossa alunperin tarkoitettiinkin.

Tiedän, että teoriassa se on vaikeampaa. Se on jonkin verran tutkittu aihe kuitenkin (ei juuri pyöräily, mutta ylipäätään vastaavat toiminnot: uinti, konekirjoitus, soittimien soitto yms.) ja aika selkeästi käy ilmi, että ennen kouluikää tai ainakin mahdollisimman varhain tuollaiset taidot "kannattaa" oppia.

Silloin se tapahtuu helpoiten, nopeiten ja lopputulos on paras. Lapsen tasapaino ja motoriikka kehittyy nuo taidot jo osaavana ja niistä tulee osa ihmistä, eikä päälleliimattu palanen, toisin kuin vaikka teini-ikäisenä tai vielä vanhempana opittuna.

Käytännön kokemusta löytyy veljestä. Hän ei koskaan pyöräillyt lapsena, ja joskus yläasteella aloitti opettelun kun tahtoi mopon, mitä nyt on turha yrittääkään ajaa jos ei pysy pyörällä pystyssä ;)

Tänä vuonna tulee ikää 33 eikä hän osaa vieläkään, ja viimeksi kesällä yritti vajaan kuukauden ihan tosissaan opetella. Muuten on kyseessä tietääkseni ihan normaalin tasapainon ja motoriikan omaava henkilö, joten siitäkään ei kiikasta :D

Se on jonkin verran tutkittu aihe kuitenkin (ei juuri pyöräily, mutta ylipäätään vastaavat toiminnot: uinti, konekirjoitus, soittimien soitto yms.) ja aika selkeästi käy ilmi, että ennen kouluikää tai ainakin mahdollisimman varhain tuollaiset taidot "kannattaa" oppia.

Minä uskon pikemminkin, että joillakin se valmius kehittyy vähän myöhemmin kuin toisilla.

Mun todella arka lapsi oppi näin: POLKIMET irti, niin pieni pyörä että jalat ulottuu maahan asti. Loivaan alamäkeen, anna potkutella niin monta kertaa, että lapsi oppii pitämään tasapainon pyörällä,siten että jalat ovat ilmassa. ÄLÄ pidä kiinni tavaratelineestä. Kun oppii tämän, niin kiinnitä polkimet, ja siitä se lähtee.

Että lapsilta otetaan apparit pois vasta 5v. Usein pienempi lapsi oppii helpommin! Ei osaa vielä pelätä eikä ole niin korkealla kuin pieni lapsi. Mun mielestä apparit kannattaa ottaa pois VIIMEISTÄÄN 3-vuotiaalta!

Mieheni on kuin sinä ap, kiroili ja huusi vieressä ja valitti että poika on raukka, ei uskalla ajaa. Hän uskoo että etenkin poika täytyy kasvattaa kovilla sanoilla.



Opetin pojan ajamaan seuraavana päivänä ennen kuin isänsä tuli töistä. Kannustin, kehuin ja väitin että "vau tosi hyvin jo menee!" vaikka pyörä ei näyttänyt ollenkaan pysyvän pystyssä. Poika oppi koska uskoi itseensä. Isä tietenkin uskoi pojan oppineen vain omasta ansiostaan, minä en osaa hänen silmissään tehdä mitään oikein kuten ei lapsetkaan.

Mieheni on kuin sinä ap, kiroili ja huusi vieressä ja valitti että poika on raukka, ei uskalla ajaa. Hän uskoo että etenkin poika täytyy kasvattaa kovilla sanoilla. Opetin pojan ajamaan seuraavana päivänä ennen kuin isänsä tuli töistä. Kannustin, kehuin ja väitin että "vau tosi hyvin jo menee!" vaikka pyörä ei näyttänyt ollenkaan pysyvän pystyssä. Poika oppi koska uskoi itseensä. Isä tietenkin uskoi pojan oppineen vain omasta ansiostaan, minä en osaa hänen silmissään tehdä mitään oikein kuten ei lapsetkaan.

En tunne ap:ta, mutta olisin itsekin voinut kirjoittaa tuon viestin viime vuonna. Kannustin ja kehuin, mutta lapsi ei vain luottanut tasapainoonsa eikä oppinut. Sitten kerran se oivallus tapahtui. Siis oikeasti, hyvähän sinun on olla kärsivällinen jos kaikki tapahtui YHDESSÄ päivässä.

Mutta asiasta toiseen, miksi olet tuollaisen miehen kanssa, josta lapsikin kärsii?

Ei muuta kuin tsemppia ja pitkaa pinnaa.



Taitaa olla se yleisin 'herkkyyskausi' siihen pyorailyn oppimiseen siina 5v korvIlla. Lapsesi ontamanyli joten saattaa oppiminen olla hankalampaa.



Meilla esikoinen oppi ajamaan pyoralla siina 6-7vuotiaana ja oppiminen oli kamalaa tuskaa. Aiempana kesana oli lapsell onnettomuus ja kasi pitkaan paketissa niinpa pyorailyt. Sitten ennen eka luokkaa harjoiteltiin pyorailya ja se tosiaan oli hankalaa....

Muitten lasten kanssa opettelu meni paaaljon helpommin ja oppivat ajamaan noin 4-5v iassa pienella harjoittelulla.



Ala luovuta. Kylla se siita.

Ilmeisesti isin tyttö, isänsäkin oppi samassa iässä. Ja samalla metodilla: Pyörä auton takakonttiin, sitten ajoivat rekka-autojen parkkipaikalle ja siellä harjoittelivat kunnes tyttö oppi ajamaan.



Ei siihen kauan mennyt. Tyttöä ei vaan aiemmin homma kiinnostanut eikä tykännyt tehdä asioita, joita ei osaa.



Jotkut ottavat polkimet pois ja antavat lapsen totutella tasapainoon potkuttelemalla jaloilla vauhtia.

Siis sellaista LittleLife-tyylista, jonka saa kiinni edesta ja jossa on kahva kiinniottamista varten. Jos se on liian pieni, niin joku kevyt selkareppu, joka istuu hyvin eika putoa heti, kun siita kiskaisee lapsen pystyasentoon. Repusta on helpompi ottaa kiinni kuin vaatteista tai pyorasta ja jaksat juosta pitempaan, kun ei tarvitse kumarrella.



Sitten vain apupyorat pois ja treenaamaan pieneen alamakeen. Ja tosiaan lehman hermot mukaan :)

kyseessä kuitenkin jo 7v, eikä saakeli osaa!! ei halua, vittu vinkuu ja naukuu ja itkee. HERMO MENEEEEE!

neuvokaa nyt?

Tuolla asenteella olevalla ei pitäisi olla yhtään polkupyörällä opetettavia!

Meidän molemmat lapset on oppineet ihan itse noin 4-vuotiaina. Me olemme kyllä pyöräilyttäneet heitä paljon jo apupyörillä. Eli niin, että lapsi lapsi polkee pyörällään ja me ollaan lenkkeilty siinä mukana. Sitten vaan otettu kevään alussa apparit pois ja molemmilla on ihan kerrasta lähtenyt homma. Sen jälkeen vasta siirrytty isompaan pyörään.



Naapurin lapsi ei näytä myöskään oppivan, mutta he eivät ole koskaan kyllä pyöräilleetkään lapsen kanssa pois pihasta. Että jos jo pyöräily sinänsä on hankalaa niin ei se varmaan kovin helpolla ilman appareita lähdekään.

Ei ole ollut pihapiirissä kaveria jonka kanssa olisi huomannut, että todellakin kaikki osaavat ajaa ja ajavat mielellään. Mutta tänä keväänä oppiminen tapahtui varmaan vain siksi, että tyttö alkaa olla niin iso että tasapaino on kehittynyt itsekseen. Meillä oli ensin vähän aikaa sellainen tanko takana, josta pidin kiinni, sitten se vaan otettiin pois. Kyllä itkua väännettiin muutama kerta, mutta pääasia on ettei aikuinen hermostu, ettei lapsi rupea tosissaan inhoamaan harjoittelua. Eli hymyilet vaan vaikka vituttaa!

12" on hyvä. Loivaan alamäkeen laskemaan ensin. Kun tasapaino alkaa löytyä kuljet vaan perässä kiinni pitäen. Vähitellen alat laskemaan irti. Muistutat, että polkea pitää KOKO AJAN! Etkä helvetissä menetä niitä omia hermojasi! Jos tökkii niin otetaan tauko.