Ei lohduta keskenmenon saanutta: " siinä ois ehkä ollut jotain vikaa"
Lähinnä vttaa tuollaiset kommentit! Mistähän ihmeestä tuon sanoja voi tuollaisen asian " tietää". Ymmärrän että aina ei tiedä mitä sanoa, mutta tuo on kyllä huono sanavalinta. Ja olen alkanut sanoa ihan suoraan miltä tuon kuuleminen tuntuu näin 3 km jälkeen.
Kommentit (26)
hyvin lohduttava tieto. Mieluummin keskenmeno kuin loppuelämäsi hoidat vaikeavammaista lasta.
Kyllä se on sinustakin varmaan parempi että esim. sydänvikainen, mahdollisesti aivoton alkio menee kesken raskauden alussa? Ei pahalla, mutta en ymmärrä naisten tunteellisuutta tässä asiassa. Itse olen saanut lapsia JA keskenmenoja, ovathan ne ikäviä mutta ei kannata kiusata itseään itkemällä tuollaisen jutun perään.
Ei millään pahalla, mutta olisiko sitten parempi, ettei asiaa ollenkaan kommentoitaisi? Sitten valitettaisiin siitä, että asiasta vaietaan ja että keskenmenon kokenutta syrjitään, kun kukaan ei uskalla puhua siitä loukkaantumisen pelossa.
kaikkea muuta kuin lohduttuvaa, joten jätin sanomatta.
Keskenmenon kokenut ystäväni sanoi sen sitten itse.
Ei millään pahalla, mutta olisiko sitten parempi, ettei asiaa ollenkaan kommentoitaisi? Sitten valitettaisiin siitä, että asiasta vaietaan ja että keskenmenon kokenutta syrjitään, kun kukaan ei uskalla puhua siitä loukkaantumisen pelossa.
että "olen pahoillani"? Ei se vammaisuudella spekulointi auta mitään.
Mistähän ihmeestä tuon sanoja voi tuollaisen asian " tietää".
johtuvat siitä, että sikiöstä ei ole eläjäksi. Toki, jos sulla on ollut noin monta keskenmenoa, myös sun elimistössä voi olla jotain ongelmaa.
Voimia sinulle, ei varmaan ole helppoa. Toivottavasti tärppää vielä.
Minua henkilökohtaisesti auttoi keskenmenon jälkeen ajatus siitä, että luonto teki oman valintansa.
Minua henkilökohtaisesti auttoi keskenmenon jälkeen ajatus siitä, että luonto teki oman valintansa.
sitten että oho, onpa sinun kohtusi vihamielinen alkioita kohtaan?
Ihmetellä miksei hedelmöittynyt munasolu kiinnity kunnolla?
Ihmetellä miksi kroppasi hylkii alkioita?
Joo, kai "olen pahoillani" olis paras, mutta tosiaan, aina ei tiedä mitä sanoa.
Mitä jos avautuisit keskenmenoistasi vain ihmisille jotka osaavat suhtautua oikein?
Minua henkilökohtaisesti auttoi keskenmenon jälkeen ajatus siitä, että luonto teki oman valintansa.
Ja mulla on ollut 10 keskenmenoa kaikkiaan ja neljä lasta....
jotka eivät tajua mitään muuta tuskaa kuin kokemaansa. Vältä sellaisia. Joku kysyi mitä vois sanoa. Voi sanoa että olen tosi pahoillani. Sit sanoa et haluatko jutella siitä miltä se tuntuu. Kuunteleminen on tärkein tapa olla tukena yleensä aina. Minulle yksi tyyppi sanoi kun kerroin että neljäs IVF on edessä, olin aivan ihmisraunio lapsettomuudestani, niin tämä välkky sanoi että tietää kyllä miltä musta tuntuu koska hän on tehnyt abortin. En keksi kyllä mitään tyhmempää mitä enää vois sanoa!
Riittääkö pelkkä "olen pahoillani"?
Ja entä jos km:n saanut haluaa puhua asiasta? Mitä sitten voi sanoa loukkaamtta toista?
jotka eivät tajua mitään muuta tuskaa kuin kokemaansa. Vältä sellaisia. Joku kysyi mitä vois sanoa. Voi sanoa että olen tosi pahoillani. Sit sanoa et haluatko jutella siitä miltä se tuntuu. Kuunteleminen on tärkein tapa olla tukena yleensä aina. Minulle yksi tyyppi sanoi kun kerroin että neljäs IVF on edessä, olin aivan ihmisraunio lapsettomuudestani, niin tämä välkky sanoi että tietää kyllä miltä musta tuntuu koska hän on tehnyt abortin. En keksi kyllä mitään tyhmempää mitä enää vois sanoa!
Sinäkö tiedät sitten mitä hän kävi läpi kun teki päätöksen abortista?
Mitä jos olisikin halunnut lapsen, mutta ei uskaltanut siihen ryhtyä yksin jos olisi yh:ksi jäänyt? Jos pelkäsi liian paljon tulevaiosuutta, ja on itseaiheutetusti lapseton, ja katuu päätöstään?
Onko ihan mahdotonta että voi veikata miltä tuntuu kun tulee keskenmenoja, kun itse oli pakko keskeyttää raskauttaan?
Ei mutta kyllähän kaikki aborttiin menijät ovat tahallaan hankkiutuneet raskaaksi jotta pääsevät ah niin ihanaan toimenpiteeseen eivätkä sellaiset ihmiset tiedä ongelmista mitään!
Ei voi. Suru on käytävä läpi, ei siitä ole oikotietä. Et myöskään ole mikään ihmeellinen erikoistapaus. N viidennes raskauksista vain menee kesken. Tietysti sinusta tuntuu kohtuuttomalta, että olet kokenut jo noin monta keskenmenoa, mutta sellaista elämä on. Raskautumisen yrittäminen sisältää sen riskin ja monta muutakin riskiä.
Voimia ja toivottavasti osaat solmia surusi osaksi elämän kirjavaa mattoasi, näet kuinka vahva nainen olet, kun selviät tästä, opit tuntemaan kipukohtasi ja arvostamaan herkkyyttäsi. Sitä kutsutaan elämänviisaudeksi!
Minä en vähättele abortintekijän tuskaa. Mutta jos sinulla olisi aivot, tajuaisit miten typerää on luulla tietävänsä lapsettomuuden tuskasta jotain kun on vapaaehtoisesti keskeyttänyt raskauden
jotka eivät tajua mitään muuta tuskaa kuin kokemaansa. Vältä sellaisia. Joku kysyi mitä vois sanoa. Voi sanoa että olen tosi pahoillani. Sit sanoa et haluatko jutella siitä miltä se tuntuu. Kuunteleminen on tärkein tapa olla tukena yleensä aina. Minulle yksi tyyppi sanoi kun kerroin että neljäs IVF on edessä, olin aivan ihmisraunio lapsettomuudestani, niin tämä välkky sanoi että tietää kyllä miltä musta tuntuu koska hän on tehnyt abortin. En keksi kyllä mitään tyhmempää mitä enää vois sanoa!
Sinäkö tiedät sitten mitä hän kävi läpi kun teki päätöksen abortista?
Mitä jos olisikin halunnut lapsen, mutta ei uskaltanut siihen ryhtyä yksin jos olisi yh:ksi jäänyt? Jos pelkäsi liian paljon tulevaiosuutta, ja on itseaiheutetusti lapseton, ja katuu päätöstään?
Onko ihan mahdotonta että voi veikata miltä tuntuu kun tulee keskenmenoja, kun itse oli pakko keskeyttää raskauttaan?Ei mutta kyllähän kaikki aborttiin menijät ovat tahallaan hankkiutuneet raskaaksi jotta pääsevät ah niin ihanaan toimenpiteeseen eivätkä sellaiset ihmiset tiedä ongelmista mitään!
Avauduin itse aiheesta myös eräällä toisella palstalla. Parasta olisi vain sanoa, että "olen pahoillani" tai mulle "paska juttu" oli myös toimiva. Sitten kuuntelua ja läsnäoloa. Siinä se.
Kyllä keskenmenon saanut tietää itsekin nämä kaikki faktat, ei niistä tarvitse enää kertoa. Itselleni myös sanottiin nämä klassiset "olet vielä niin nuori, älä sure" ja "tulit kuitenkin raskaaksi". Joo, nämäkin tiesin, mutta en minä tietoa halunnut vaan lohdutusta.
Joku totesikin, että keskenmenon kokenut on itse todennut, että sikiössä oli jotain vikaa. Mun mielestä tässä pätee vähän sama kuin esim. omien vanhempien haukkumisessa (vähän tyhmä vertaus, mutta yritän selittää). Eli itse voi sanoa rumasti, mutta muut eivät.
Sain keskenmenon. Läheiseni tuli lohduttavasti sanomaan, että jonkin ajan kuluttua ymmärrät, että se oli teidän parhaaksenne.
No, parin vuoden jälkeenkään en ole ymmärtänyt tuota kommentoijaa enkä kommentin sisältöä.
Että monenlaista saa ihmisten suusta kuulla :)
Minä en vähättele abortintekijän tuskaa. Mutta jos sinulla olisi aivot, tajuaisit miten typerää on luulla tietävänsä lapsettomuuden tuskasta jotain kun on vapaaehtoisesti keskeyttänyt raskauden
jotka eivät tajua mitään muuta tuskaa kuin kokemaansa. Vältä sellaisia. Joku kysyi mitä vois sanoa. Voi sanoa että olen tosi pahoillani. Sit sanoa et haluatko jutella siitä miltä se tuntuu. Kuunteleminen on tärkein tapa olla tukena yleensä aina. Minulle yksi tyyppi sanoi kun kerroin että neljäs IVF on edessä, olin aivan ihmisraunio lapsettomuudestani, niin tämä välkky sanoi että tietää kyllä miltä musta tuntuu koska hän on tehnyt abortin. En keksi kyllä mitään tyhmempää mitä enää vois sanoa!
Sinäkö tiedät sitten mitä hän kävi läpi kun teki päätöksen abortista?
Mitä jos olisikin halunnut lapsen, mutta ei uskaltanut siihen ryhtyä yksin jos olisi yh:ksi jäänyt? Jos pelkäsi liian paljon tulevaiosuutta, ja on itseaiheutetusti lapseton, ja katuu päätöstään?
Onko ihan mahdotonta että voi veikata miltä tuntuu kun tulee keskenmenoja, kun itse oli pakko keskeyttää raskauttaan?Ei mutta kyllähän kaikki aborttiin menijät ovat tahallaan hankkiutuneet raskaaksi jotta pääsevät ah niin ihanaan toimenpiteeseen eivätkä sellaiset ihmiset tiedä ongelmista mitään!
Vapaaehtoisesti keskeyttänyt raskautta jota ei olisi pitänyt edes olla.
Voi sitä aborttia surra vaikka olisi kuinka oma päätös.
Koska on itse raskautta keskeyttänyt, voi varmaan hyvin kuvitella miltä tuntuu menettää lsta jota olisi oikeasti halunnutkin.
Mieti sitä.
Taidat vain olla katkera siitä että toiset "huvikseen" keskeyttävät raskauksia kun sinulla menee itsekseen kesken.
Miten sama ihminen voi antaa abortoida, mutta myöhemmin surra keskenmenoa. Jopa sanoen em. tapauksessa, ettei siellä kohdussa mitään lasta ollut vielä. Keskenmenossa kuitenkin surraan menetettyä lasta. Ainoastaan raiskaustapauksessa ymmärrän raskauden, jota ei pitäisi olla. Muutenhan kyllä aina on tiedossa raskauden mahdollisuus yhdynnässä. Ei vauvanalku itsekseen sinne kohtuun ilmaannu.
joten sanovat sitten hölmösti, tarkoitus kai on kuitenkin hyvä. Myönnän kyllä itsekin tuon saman lauseen lukuisia kertoja kuulleena että kyllä se oli viimeinen asia mitä siinä tilanteessa haluaa kuulla, tai sitten "tiedän miltä susta tuntuu" jos sanoja on kolmen lapsen äiti jolla itsellään ei yhtää km takana...
t. itsekin 3 keskenmenoa kokenut mutta nyt kahden äiti