Onkohan kenenkään mies oikeasti tehnyt yhtä paljon pahaa kuin omani?
Ja kaiken tämän olen antanut anteeksi:
-monen monta pahoinpitelyä, tavaroiden ja omaisuuden rikkomista, pettämisiä, yhdestä suhteesta jopa lapsi, laskujen ja taloudellisten velvoitteiden laiminlyömistä, (päinvastoin olen joutunut itse maksamaan kaikki hänen sakkonsa ja minun nimiin aiheutetut laskut), omien lasten laiminlyönti täysin, pulaan jättäminen, kun hätä on suurin, esim. sairastaessa, elämäni rajoittaminen tyyliin jos puhun jollekin, saan turpaani. Herra itse tekee kyllä mitä haluaa edelleenkin.
Miten eroon henkisesti, kun pelkään? Ollaan fyysisesti jo erottu mutta vainoaa minua ja uhkaa tappaa, jos näkee minut jonkun miehen seurassa. Asutaan samalla alueella enkä voi muuttaa, koska työpaikka on täällä:(
Olen miettinyt työpaikan vaihtoa ja muuttamista kauas pois mutta vanhempani ovat jo vanhoja ja olen ainut lapsi ja he myös rakastavat lapsiani...olen puun ja kuoren välissä!
Kommentit (2)
että apua ei saa.
Minä olin jo suhteen alussa väsynyt miehen juomiseen ja pyysin apua.
Sosiaalitoimen päihdehuoltoon erikoistunut työntekijä sanoi: "Ei teillä perheessä mitään päihdeongelmaa ole."
Siinä meni usko tähän yhteiskuntaan.
- 2 -
juoppokin vielä.
Raskausaikana kuristi mua. Toisen synnytyksessä ei ollut mukana, toisen ristiäisistä oli pois.
Kiristi.
En voi sanoa, että olisin antanut anteeksi, mutta en lähtenyt.
Hän lähti. Toisen naisen matkaan eikä koskaan enää tavannut lapsiaan eikä muistanut mitenkään.
En viitsi täällä kaikkea kertoa, mutta meillä olis varmaan paljon juteltavaa.