Lue keskustelun säännöt.
5-vuotiaan kuolemanpelko
21.05.2012 |
5v poikani tuli toissayönä itkien herättämään minut ja sanoi ettei tahdo kuolla. Oli reppana nähnyt sellaista unta, jossa oli kuollut. Ei halunnut kertoa unesta tarkemmin vaan purskahti vain sylissäni kovempaan itkuun.
Tiedän että aihe kuuluu normaaliin lapsen kehitykseen ja olen pyrkinyt siitä keskustelemaan lapsen tasoisesti ja vastaamaan kaikkiin kysymyksiin. Silti välillä tulee avuton olo ja itsellekin aivan tippa silmään kun lapsi esimerkiksi sanoi että "äiti, sitten kun sä olet kuollut, niin lähetä mulle tekstiviesti että millaista se kuolleena olo on, että onko se pelottavaa".
Olisi kiva lukea muiden kokemuksia aiheesta, kuinka olette sitä lastenne kanssa käsitelleet?
Kommentit (4)
Hän tosin ei pelkää omaa kuolemaansa, vaan meidän muiden, vanhempien ja isovanhempien lähinnä. Yleensä nämä kysymykset tulevat mieleen nukkumaanmenon hetkellä. Tyttö saattaa kysellä, kuka hänestä ja veljestään huolehtii, jos me aikuiset ympäriltä kuolemme. Sitä en tiedä, miten näihin asiantuntijoiden mukaan pitäisi vastata. Itse olen yrittänyt lohduttaa lasta sillä, että he eivät missään tapauksessa jää ikinä yksin, koska niin moni ihminen rakastaa heitä ihan valtavasti. Äiti ja isä eivät aio kuolla vielä pitkään aikaan eikä isovanhemmillakaan ole nyt mitään hätää. Ja jos pelottaa niin paljon, ettei uni tule, saa tulla isän ja äidin kainaloon.
Itseäni mietityttää, mistä nuo pelot tulevat. Vanhempi lapsi ei ole ikinä murehtinut moisia, mutta tällä pienemmällä ne ovat mielessä vähän väliä, olleet jo varmaankin enemmän kuin vuoden päivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttää että ihmiset selvittää lapsille että kuollaan sitten vasta vanhana. Kiitos tästäkin.
Meillä ainakin puhutaan juuri silloin kun lapset itkee kuolemasta. Kaikkeen vastauksia ja ihan rehellistä, lapsen iän mukaan kerrottuna.
Jos lapsi on huolissaan siitä että missä kasvaa jos te vanhemmat kuolette niin miksei sitä voisi sitten miettiä viimeistään silloin missä lapsi kasvaa jos kuolette? Meillä on lapsille suvusta sovittu paikka juurikin jos me vanhemmat kuollaan.
kuoleman pelko. Lapsi alkaa tuossa vaieessa ensimmäisen kerran ymmärtämään, että kuolema voi koskettaa myös häntä tai hänen läheisiään. Tässä iässä lapsi ei kuitenkaan ymmärrä vielä kuoleman lopullisuutta.
Minun kaksi lasta ovat molemmat käyneet samanlaisen vaiheen läpi juuri jossakin kohtaa 5-vuotiaana. Molemmilla itkut tuli iltaisin nukkumaan mennessä. Kun lapsi itki, ettei halua kuolla tai että me vanhemmat kuolemme...lohdutin sanomalla "voit rauhassa alkaa nukkumaan, et sinä kuole". "Me olemme kaikki terveitä ja pidämme itsestämme ja toisistamme huolta...ei tarvitse peltä....me ei olla nyt kuolemassa". Olen myös sanonut, että yleensä ihmiset kuolevat vahoina. Olemme myös käyneet lasten kanssa keskustelua mihin nuorempikin ihminen voi kulla (tämä vain jos lapsi teki aloiteen ja kysyi mihin lapsi voi kuolla. Puhuimme mm. liikenneonnettomuuksista tai sairauksista. Samassa kerroin, että sen vuoksi me liikumme liikenteessä varovaisesti ja liikennesääntöjen mukaan....tai, että "syömme terveellisesti ja pidämme huolta terveydestämme...äiti ja isi huolehtii teistä lapsista, teidän ei tarvitse murehtia".
En valitettavasti kovin hyvin osaa auttaa...riippuu tosi paljon lapsen persoonastakin varmasti.
Itse olen toiminut niin, että tietenkin olen aina valmis keskustelemaan aiheesta kun lapsi haluaa. Eikä siihen oikein mitään voi sanoa, kuin että valitettavasti kaikki joskus kuolevat mutta useimmiten vasta hyvin vanhoina. Ja paijata ja halia, ja ottaa vastaan kyyneleet.
Jossain vaiheessa on myös juteltu siitä, että toiset uskovat että kuoleman jälkeen pääsee taivaaseen ja toiset taas että synnytään uudelleen joksikin muuksi jne. Sekin on vähän tuntunut tuovan selkeyttä lapsen ajatuksiin ja rauhoittanut (mutta ei juuri sillä itkuhepulihetkellä kannata alkaa tätä).
Aikanaan on aina mennyt sitten ohi. Mutta on raskasta aikaa!